Terve.fi

Paniikkihäiriön hoito


Paniikkihäiriön hoito koostuu lääkehoidosta ja terapiasta. Paniikkihäiriön hoidossa yhdistelmähoidolla on parempi teho. Lue lisää.

Paniikkihäiriön hoito perustuu luottamukselliseen hoitosuhteeseen ja sairausvalistukseen eli potilaalle annettuun asianmukaiseen ja selkeään informaatioon paniikkihäiriöstä. Hoitava lääkäri on useimmiten yleislääkäri tai psykiatri. Varsinaisena hoitona käytetään kognitiivista ja behavioraalista psykoterapiaa sekä lääkehoitoa. Hoidon tulee olla pitkäjännitteistä, sillä paniikkihäiriö on pitkäaikainen sairaus, jolla on taipumusta kroonistua. Yhdistelmähoidolla on osoitettu parempi teho kuin lääkehoidolla tai psykoterapialla yksinään.

Lue paniikkihäiriön oireista.

Psykoterapiassa pyritään hengitysharjoituksilla, rentoutumisen opettelulla ja oiretiedostuksella vähentämään paniikkikohtausten määrää ja voimakkuutta sekä estämään välttämiskäyttäytymistä. Altistamalla hoidettava paniikkikohtauksille strukturoidusti mm. mielikuvaharjoittein voidaan harjoitella tilanteen hallitsemista ja samalla lieventää kohtauksiin liittyvää oireilua. Agorafobiaan eli julkisten paikkojen pelkoon liittyvässä paniikkihäiriön hoidossa potilas voidaan lähettää kauppaan ostamaan tavaroita ja tätä kautta altistamaan julkisille tiloille. Tarkoituksena on potilaan altistaminen julkisille tilanteille ja oireiden hallinnan opetteleminen ja ehkäiseminen. Tutkimuksissa on todettu noin 70 %:n hyötyvän hoidosta selvästi ja psykoterapian myönteiset vaikutukset kestävät yleensä pitkään. Hoito toteutetaan yksilö- tai ryhmäterapiana.

Paniikkihäiriön lääkehoidossa pääasiallisesti käytettävät lääkkeet ovat ns. SSRI-lääkkeet, eräät trisykliset masennuslääkkeet sekä bentsodiatsepiinit:

SSRI-lääkkeet vaikuttavat serotoniini-välittäjäaineen pitoisuuteen keskushermostossa. Niiden on todettu olevan tehokkaita paniikkihäiriölääkkeitä ja ne ovat käytetyin lääkeryhmä tässä sairaudessa. Tutkimuksesta riippuen noin 40–80 % potilaista on oireettomia hoidon jatkuttua riittävän kauan. SSRI-lääkkeiden huonona puolena on vaikutuksen hitaus: saattaa kestää useita viikkoja, ennen kuin teho tulee selvästi esiin. Lisäksi hoitoannoksella aloitettu annos voi aluksi lisätä ahdistuneisuutta, joten aloitusannos tulee olla 25–50 % hoitoannoksen määrästä. Annosta nostetaan hoitoannokseen 2–4 viikon kuluessa. Mikään SSRI-lääke ei ole selvästi toista tehokkaampi paniikkihäiriön hoidossa.

Lue lisäksi paniikkihäiriön aiheuttajasta ja yleisyydestä.

Trisyklisistä masennuslääkkeistä parhaita tuloksia on saatu klomipramiinilla, mutta sen käyttö on rajoitettua sivuvaikutusten takia.

Muista masennuslääkkeistä venlafaksiini ja moklobemidi on osoitettu tehokkaiksi paniikkihäiriön hoidossa.

Bentsodiatsepiinijohdannaiset ovat toinen paniikkihäiriön hoidossa käytettävä lääkeryhmä. Tutkimuksissa on todettu noin 50–80 %:n olevan oireettomia hoidon jatkuttua riittävän pitkään. Hoidon teho tulee esiin nopeasti, mutta haittavaikutuksena on pitkäaikaiskäyttöön liittyvä lääkeriippuvuus. Bentsodiatsepiineja ei tule käyttää, jos potilaalla on impulsiivista/aggressiivista käytöstä, päihdeongelma tai muu riippuvuusriski.

Useat hoitosuositukset esittävät, että ensisijainen lääkitys paniikkihäiriöön olisi SSRI-lääke ja bentsodiatsepiinejä tulisi käyttää vain sellaisissa tapauksissa, joissa oireiden voimakkuus vaatii lääkitykseltä nopeaa tehoa. Tällöinkin bentsodiatsepiinien käytön tulisi olla ajallisesti rajattua ja tarkoin valvottua. Trisyklisistä lääkkeistä valitaan klomipramiini muille lääkkeille vasteettomissa tapauksissa. Lääkehoitoa tulisi jatkaa vähintään puolen vuoden ajan oireettomuuden jälkeen suuren uusiutumisriskin vuoksi. Hoidolla tähdätään täyteen oireettomuuteen. Mikäli kohtauksia esiintyy lievinä hoidon aikana, on odotettavissa sairauden paheneminen lääkehoidon lopettamisen jälkeen.

Lähteet:

Koponen H., Lepola U., Ahdistuneisuushäiriö, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016.

Isometsä E., Ahdistuneisuushäiriöt, Psykiatria, Duodecim Kustannus Oy 2017.

Julkaistu: 6.8.2019