Lähiomaiseni on kuollut vastikään ja minusta tuntuu, etten toivu tapahtuneesta millään. En saa oikein mitään tehtyä, hoidan kyllä työni, mutta muuta en jaksakaan ja olen alakuloinen ja itkuinen yksin ollessani.
Et kerro kuinka kauan lähiomaisesi kuolemasta on, mutta kerrot sen kuitenkin tapahtuneen vastikään. Läheisen ihmisen kuolemaa on lupa surra ja itkeä. Mitään aikarajaa siitä, mihin mennessä kuuluisi toipua, ei voida asettaa. Oletan, että saat syötyä ja nukuttua, koska saat työsi hoidettua. Oletko saanut keskusteltua kenenkään kanssa asiasta; ystävien tai muiden läheisten? Todennäköisesti työterveyshuollosta löytyy myös asiantuntijan keskusteluapua, useilla terveysasemilla on myös psykiatrinen sairaanhoitaja, joka voi auttaa. Suuremmilla paikkakunnilla toimii myös kriisikeskuksia, jonne voi soittaa ja varata keskusteluaikaa. Mikäli oireistosi pitkittyy, hoitoon voidaan myös yhdistää mielialalääkitys.
