Kysyn tätä äitini puolesta, koska asia on alkanut uudestaan vaivaamaan, ei siksi, että äitini oireilisi uudestaan, vaan siksi, että kävin Ensiapukurssia, jossa kerrottiin erilaisista aivoverenkierron häiriöstä (tieto lisää tuskaa..). Äitini, silloin 59-v, sai n.3 vuotta sitten jonkinlaisen “muistinmenetys”-kohtauksen, mahdollisesti aivoverenkierron häiriön? Hän soitti minulle hätääntyneenä ja huolestuin, sillä olin itse satojen kilometrien päässä. Puhe ei ollut puuroutunutta tms eikä hän maininnut silloin, eikä kukaan jälkeenpäinkään, minkäänlaista toispuoleisen halvauksen oireista. Hän tiesi missä oli, mutta ei muistanut milloin sinne oli tullut, tai kuinka kauan oli siellä ollut, totesi vain, että on hän ainakin kahvit juonut ja jotain syönyt. Jutellessamme hän toisteli muutamia asioita, mutta muisti sitten mitä oli ollut tekemässä ennen kuin muisti hävisi. Tuntui, että keskustelun aikana hänen muistinsa palautui osittain, mutta edelleenkään hän ei muista kaikkea siltä ajalta. Äitini ei suostutteluista huolimatta olisi halunnut mennä lääkäriin, koska tunsi olonsa hyväksi, ainoastaan muistissa oli aukko. Ei sanonut tuntevansa minkäänlaisia kipuja. Huolestuneena sain kuitenkin sukulaiset viemään hänet lääkäriin, jossa hän kuulemma ei ensin muistanut tarkkaan esim syntymävuottani. Lääkäri antoi lähetteen sairaalan neurologille, joka haastatteli häntä jälleen.Yöksi häntä ei ensin meinattu ottaa sairaalaan, mutta koska äitini asuu yksin, he suostuivat pitämään hänet yön yli tarkkailussa. Muita kokeita ei muistaakseni otettu kuin useita verikokeita yönkin aikana. Neurologin selitys äitini mukaan oli että, että “näitä tapahtuu, eikä niiden aiheuttajaa oikein tiedetä” ja että “useimmiten sitä ei tapahdu enää uudelleen”. Jälkeenpäin kuulin eräältä tutulta neurologilta, että ehdottomasti olisi pitänyt ottaa aivokuvaus. Tämä asia minua onkin jäänyt vaivaamaan. Uskotko, että äitini on tilanteeseen nähden tutkittu kunnolla? Tämän tapauksen jälkeen minusta äitini on ollut aivan normaali,eikä äitini läheiset sukulaiset tai ystävät ole maininneet mitään erikoista muutosta. Joskus minusta (vainoharhaisena)tuntuu, ettei hän muista kaikkea niin hyvin, mutta kyse on asioista joita en itsekään muistaisi kirjoittamatta niitä ylös, esim päivämääriä tulevista tapahtumista, varsinkin jos ne eivät ole hänelle merkityksellisiä. Hänellä ei ole mitään vakavia pitkäaikaissairauksia. Joskus harvoin hän on kärsinyt sydämen “muljahtelusta” ja rytmihäiriöistä jos hän tuntee olonsa stressaantuneeksi, mutta ei ole häiriön kestäessä ehtinyt lääkäriin, ja jälkeenpäin sydänfilmissä ei ole ollut mitään poikkeavaa. Joskus erittäin kuumana kesäpäivänä hän kertoi uupuneensa pyörälenkillä niin, ettei meinannut jaksaa takaisin, mutta olo oli parantunut päästyä kotiin ja syötyä kunnolla. Hänellä on rasitusastma,joka on erittäin hyvin hallinnassa lääkkeillä, hän elää terveellisesti, ulkoilee erittäin paljon, ei juo eikä polta. Kysymykseni lähinnä koskee sitä, että onko mahdollista, että kohtaus tosiaan oli vaaraton, eikä välttämättä uusiudu, ainakaan vakavampana? Tähän tietenkin haluaisin uskoa, mutta pitäisikö äitiäni patistella lisätesteihin, esim sepelvaltimotaudin, tms. tutkimiseksi? Tiedän että antamani tiedot ovat vajavaisia, mutta kuten sanoin, asuin itse satojen kilometrien päässä, ja äitini ei halua asiasta juuri puhu, koska ei omasta mielestään kärsinyt mistään vakavasta. Enkä kokenut silloin tarpeelliseksi pyytää lääkäriltä diagnoosia, koska en pidä äitiäni holhouksen tarpeessa olevana.
Kysymyksen perusteella oireisto viittaisi ensisijaisesti niin sanottuun globaaliamnesiakohtaukseen, josta käytetään myös TGA lyhennettä. Se on aivojen takaosien ohimenevä verenkiertohäiriö eli TIA. Nykyisen hoitokäytännön mukaan akuuteissa aivoverenkiertohäiriöissä tarvitaan pääsääntöisesti aivojen kuvantamistutkimus joka yleensä on tietokonetomografia. TGA:n ennuste tiedetään hyväksi ja siihen liittyvä aivohalvauksen ja pysyvän haitan riski on huomattavasti vähäisempi kuin muissa TIA kohtauksissa. Verisuonisairauksien riskitekijöiden selvittäminen ja hoito on kuitenkin välttämätöntä. Mielestäni äitisi kannattaisi edelleen kääntyä neurologin puoleen asian selvittämiseksi, diagnoosin varmistamiseksi ja sopivan estohoidon määrittelemiseksi. Mikäli nykyään esiintyy muistihäiriöitä tai muita neurologisia oireita, voisi äitisi päästä myös lähetteellä keskussairaalan neurologian poliklinikalle. Mikäli kohtausoire uusii, kannattaa hakeutua ilman lähetettä keskussairaalan päivystyspoliklinikalle. Mahdollisiin sepelvaltimotaudin tutkimusten tarpeeseen ei kysymyksen perusteella voi ottaa kantaa.
