Isäni on 75v.Kesän aikana on alkanut muistikatkoksia,hakee sanoja eikä muista niitä.Äitini sanoo ne hänen puolestaan.Isäni muistamattomuus kyllä vaihtelee päivittäin,Sateisella säällä olo on takkuisempi,samoin iltaisin väsyneenä.Kesällä ollut myös paniikkikohtauksia auton kanssa,esim.ovet menivät lukkoon eikä hän tiennyt miten ne aukeavat,tai tuulilasi meni ajaessa huuruun,ei löytänyt oikeaa nappulaa joka olisi auttanut asiaa.Äitini oli onneksi mukana. Isäni meni neurologin vastaanotolle kuukausi sitten huimauksen takia jota jatkunut vaihtelevasti monia vuosia,esim.Hän ei voi istua toisen kyydissä autossa vaan hänen täytyy ajaa itse koska muuten menee pää sekaisin moneksi päiväksi.Kukaan ei saanut mennä hänen seurakseen eikä hän puhunut lääkärille muistikatkoksista.Vastaanotolla tutkittiin vain huimaus,lääkäri määräsi hänet pään magneettikuvaukseen. Pään kuvaus tehtiin,tässä arvio:magneettikuvissa sentraalista ja frontotemporaali alueelle painottuvaa atrofiaa,sentraalinen atrofia. Onko tämä tavallista ikääntyvän ihmisen aivojen surkastumista? Muita tutkimuksia tässä asiassa eiole tehty,isäni ei suostu muistitestiin eikä äitiäni ole haastateltu lääkärin vastaanotolla.Isäni ei myöskään halua puhua enää koko asiasta,hän pelkäää lopputulosta. Isäni ollut aika perusterve,sairastaa astmaa,johon astmasuihkeet ja primaspan 100mg verenkiertoon,sairast.eturauhassyövän-08,joka parantunut.Verenpaine ollut nyt koholla, hän mittaa sitä kaksi kertaa päivässä 2 viikon ajan,ei lääkitystä vielä. Käyttää yöllä housuvaippaa koska kesän aikana kastelu lisääntynyt öiseen aikaan ja vahinkoja tullut. Fyysinen toimintakyky vielä hyvä mutta henkisesti vähän apaattinen,huonona päivänä mikään asia ei kiinnosta ja mökkiintynyt neljän seinän sisälle.
Arvoisa kysyjä, tilanne ei ole normaalia vanhenemista 75-vuotiaalle. MRI-löydöksen perusteella kyseessä sopii olemaan rappeuttava/dementoiva sairaus. Alzheimerin tauti on näistä yleisin, mutta myöskin esimerkiksi ns. otsa-ohimolohkodementia saattaa olla kyseessä. Tässä muodossa muisti on alkuun jopa paremmin säilynyt kuin alkavassa Alzheimerin taudissa.
Isänne asenne on ymmärrettävä hänen kantaessaan huolta esim. muistitutkimuksen tuloksesta. Tämän voi nähdä jopa positiivisenakin piirteenä: asianomainen on yhä tarpeeksi terve jotta tietää/vaistoaa sen, että jossakin on vikaa – muille hän ei vain asiaa myönnä.
On lisäksi hyvin todennäköistä, että isänne pelkää menettävänsä luvan ajaa autoa, mikä voi olla ihmiselle hyvinkin tärkeää, eräänlaista kansalaisluottamuksen, kykenevyyden ja omaehtoisen vapaan toiminnan ilmausta. Kuitenkin tuo nappuloiden kanssa hätääntyminen kertoo että ajokyvyttömyyden mahdollisuus on todella olemassa. Nykyinen EU-lainsäädäntö on tässä asiassa aivan oikein erittäin tiukka. Etenkin, jos lääkäri on todennut kyvyttömyyden kuljettaa motoroitua ajoneuvoa, tulee hänen ilmoittaa asiasta liikenneviranomaiselle vaikka ajoluvan (kortin) haltija tätä vastustaisi. Vastuukysymykset voivat nousta erittäin suuriksi jos ajokykyyn vaikuttava sairaus osoittautuu osalliseksi onnettomuustilanteessa. Myöskin vakuutusyhtiöt voivat tuoda kysymykseen erilaisia näkökantoja.
Liikennekelpoisuus on toki vain yksi osa selvitystä vaativaa kokonaisuutta. Mielestäni isänne tulisi mennä tarkentaviin testeihin. Pelkkä yksi muistitesti ei välttämättä riitä. Näitä asioita joudutaan aivan virallisestikin arvioimaan kotiväen tekemien havaintojen pohjalta. Teidän kannattaisi pyytää lääkäriltä kotiselviytyvyyttä arvioivat lomakkeet, sekä tarjota äidillenne oma mahdollisuutensa välittää lääkärille tietoja isänne selviytymisestä arjessa. Tämä voi jonkun mielestä tuntua salaa selän takana tehdyltä, joten asia kannattaa toteuttaa ja valmistella huolella ja tarpeellisella kunnioituksella. Mitalin toinen puoli on: jos mitään ei tehdä, voivat monet kärsiä, ja ensimmäisenä helposti päähenkilö eli isänne itse. Mikäli kyseessä on edes osin hoidettavissa oleva tila, vähenevät hoitomahdollisuudet prosessin edetessä. Mikäli lääketieteellisssä tarkentavissa tutkimuksissa (mieluiten neurologi, mahdollisesti geriatri) ei sitten mitään hoidettavaa löytyisikään, olisi tämä helpottava uutinen.
Kuitenkin oirekuvauksen ja MRI-löydöksen perusteella pidän erittäin todennäköisenä, että aivoja rappeuttava prosessi on käynnissä. Virtsan valuminen voi olla eturauhasvaivojen jälkikaikuja, ja verenpainetaso pitää joka tapauksessa hoitaa, ei kuitenkaan liian alas.