Ylikunto

Ylirasittunut keho on täysin uupuneessa tilassa, ja toipuminen vie aikaa. Näin pääset jyvälle ylikunnon aiheuttamista terveysongelmista!
Ylikunnolla tarkoitetaan liiallisen harjoittelun, riittämättömän levon ja stressitekijöiden yhdessä aiheuttamaa ylirasitustilaa. Ylirasitustilan oireita ovat väsymys, suorituskyvyn laskeminen, fyysisestä rasituksesta palautumisen heikkeneminen, toistuvat infektiosairaudet ja stressin kaltaiset oireet muun muassa unihäiriöt ja keskittymiskyvyn puute.
Ylikunto voi antaa virheellisesti mielikuvan, että kyseessä on huippuhyvä kunto, joka on mennyt vain vähän yli ja josta palautuisi pikkulevon jälkeen huippukuntoon. Ylirasitustila tai alipalautumistila johtuvat pitkäaikaisesta riittämättömästä palautumisesta kehoon kohdistettuun kuormitukseen nähden.
Viitteitä ylikunnosta voidaan saada muutoksista leposykkeessä ja ortostaattisessa kokeessa (pulssi ja verenpaine sekä makuulla tai istuen että seisten mitattuna).
Ylikunnon tyypillisiä aiheuttajia ovat liian nopea treenin tehon, määrän tai keston nostaminen. Myös yksipuolinen harjoittelu, liian suuri kuormitus suhteessa kehon kuormituskestävyyteen, palautumiseen nähden riittämätön lepo tai ravitsemus sekä elämän muut kuormitustekijät altistavat kehon ylikuormitustilalle.
Ylikunnon oireita voivat olla esimerkiksi väsymys, mielialan vaihtelut, harjoitteluhaluttomuus, univaikeudet sekä stressi ja heikentynyt stressinsietokyky. Fyysisiä oireita puolestaan ovat infektioherkkyys, normaalista poikkeava hikoilu, suorituskyvyn lasku ja tunne, että ei saa enää treenistään tehoja irti. Leposyke voi olla aiempaa matalampi tai korkeampi ja syke voi reagoida rasitukseen tavanomaista voimakkaammin sekä palautua normaalia hitaammin treenin jälkeen. Oireet voivat olla yksittäisiä tai erilaisia yhdistelmiä yllä mainituista.
Tärkeitä ylirasitustilan ennaltaehkäisykeinoja ovat harjoittelun suunnittelu, monipuolinen harjoittelu, riittävä lepo, monipuolinen ja riittävä ruokavalio, stressinhallinta, psyykkinen valmentautuminen, laadukas ja riittävä yöuni, rentoutuminen ja sairaana harjoittelemisen välttäminen.
Äärimmäisen harvoin lepo tarkoittaa totaalista liikuntataukoa, vaan usein kevyt, noin 50-prosenttisella teholla liikkuminen on sallittua ja hyväksikin. Lepopäiviä tarvitsee kuitenkin yleensä lisätä. Lepomäärä suunnitellaan aina yksilöllisesti treenitaustan ja elämäntilanteen mukaan.
Myös harjoittelupäiväkirjan analysoiminen ammattilaisen avulla auttaa löytämään ylirasitustilaan johtaneita syitä ja suunnittelemaan niiden korjaamista jatkossa. Yöunen sekä ruokavalion määrästä ja laadusta on myös tärkeää huolehtia. Usein stressinhallintakeinojen opetteleminen ja erilaiset rentoutumistekniikat ovat hyödyksi.
Ylikuormitustilasta toipumiseen menee keskimäärin vähintään yhtä kauan kuin oireet ovat ehtineet kestää ennen hoitoon hakeutumista. On myös tärkeä muistaa urheilun lisäksi muun elämän eri osa-alueiden tarkastelu ja tarvittava oireiden hoito ja tuen järjestäminen.

Terve.fi

Lääkkeiden vaikutus akillesjänteisiin?

Hei, Olen 30-vuotias (lapseton) nainen. Olen ollut koko ikäni aktiiviurheilija ja vielä viime tammikuussa kilpaillut aktiivisesti. Sairastan selkäranka- ja nivelreumaa, lisäksi nivelpsori ja lihasreuma kuuluvat sairaslistaani. Oireilut alkoivat vuonna 2005 sairastamani keuhkokuumeen ja keuhkopussintulehduksen jälkeen. Äidilläni on samat sairaudet, hyvin pahana. Oireina minulla oli alussa ensisijaisesti migreenit ja niska/hartia/yläselän kivut ja jäykkyys. Keväällä 2009 minulle laitettiin useita botox pistoksia niskan, kaulan alueelle lihasjumituksen vuoksi. Aloitin reumalääkityksen syksyllä 2010; prednisolon 5mg kerran päivässä, Trexan 10mg 1,5 tbl kerran viikossa ja Meloxican 7,5-15mg päivittäin. Lisäksi käytän iltaisin Rivatril 0,5mg. Migreenikohtauksiin käytän Imigrania tai vastaavaa edullisempaa rinnakkaisvalmistetta. Meloxicam vaihdettiin kuukausi sitten Buranaan, jotta tulehduskipulääkkeen vaikutus tehostuisi. Kortison lääkitys pienennettiin äkillisen painonnousun vuoksi noin 6kk sitten, ensin 1/2tbl ja nyt 1/4tbl. Lisäksi syön Omepratzolia, 20mg, vatsansuojalääkkeenä. Viime syksy meni hyvin ja osa talvestakin, kunnes helmikuussa 2011 tulehdus iski akillesjänteisiin ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Kortisonipistokset on kokeiltu, ei apua. Kylmähoidot, fysioterapia jne, kaikki tuloksettomia. Heinäkuun lopulla vasen akillesjänne repeytyi osittain ja oli kipsihoidossa 6 viikkoa. Olin viime viikolla 3 päivää töissä, ensimmäistä kertaa kuukausiin ja heti alkoi kipu akillesjänteissä. Tänään kävin ultrassa ja taas molemmat jänteet paksuuntuneet ja tulehtuneet. Aloitin bio reumalääkkeen 2 kk sitten, Enbrel inj. 50mg kerran viikossa. En vielä osaa sanoa onko uusi lääke auttanut vai ei, koska kaikki paikat on jumissa kepeillä kävelyn vuoksi. Mutta ei se ainakaan akillesjännetulehduksia ole poistanut. Tuntuu, että kaikki on kokeiltu, mutta tulehdus vaan on ja pysyy! Olen kuullut usealta eri taholta, että tietyt lääkkeet/lääkkeiden päällekkäinen käyttö saattaa aiheuttaa harvinaisia sivuvaikutuksia, esim. akillesjänne oireita. Pitääkö tieto paikkansa ja voisitko selvittää onko jollakin käyttämälläni lääkkeellä osuutta asiaan? Kiitos.

Terve.fi

Raitusperäinen varvasnivelten tulehdus toisessa jalassa

Vaimollani 37v on ollut jo reilun vuoden ajan vasemman jalan keskimmäisissä varpaissa rasitusperäinen (kantapää aukesi ja piti muutama päivä kävellä pelkästään päkiällä) niveltulehdus, joka aiheuttaa kipua ja päkiän alueen turvotusta. Jalka on muutama kuukausi sitten magneettikuvattu yksityisen ortopedin toimesta, jonka avulla dianoosiksi saatu niveltulehdus ja pehmytkudos ympäröivissä kudoksissa tai jännetupin tulehdus nivelissä. Hoitona on ollut erilaisia reseptipohjaisia tulehduskipulääkekuureja 1-4 vkon mittaisina kuureina ja lepoa. Vaimo on levännyt kaiken vapaa-aikansa kotona pitäen jalkaa ylhäällä jo koko viime kevään ja nyt heinäkuussakin 2 vkon kesäloma meni jalkaa vaakatasossa lepuuttaessa miehen tehdessä kotityöt ja lastenhoidon. Ainoa liikunta on viimeisen vuoden ajan hänellä ollut pakollinen töihinmeno (toimistotyöt)linja-autolla noin 1,2 km päivittäisinen kävelyineen. Kotityöt ja lastenhoitokin ovat jääneet jo pois, jotta jalan rasitus saadaan minumiin. Jatkuvalla levolla ja tulehduskipulääkekuureilla sekä voiteilla ei kuitenkaan tunnu olevan mitään vaikutusta kipuun tai tulehduksen ja turvotuksen laskemiseen. Keväällä yhteen nivelväliin laitettiin kortisonipiikki, joka jonkun ajan kuluttua paransi viereisten nivelten tulehdukset. Ortopedi ei kuitenkaan laita enää toista kortisonipiikkiä koska se hänen mukaan voi aiheuttaa varpaiden virheasentoja. Jaloille on teetetty ortopedin ohjeiden mukaan myös yksilölliset tukipohjalliset ja lisäksi vaimo on hankkinut joukon erilaisin terveyskenkiä, jotta lesti olisi päkiän kohdalta riittävän leveä. Mikä neuvoksi kun mikään määrä lepoa ja tulehduskipulääkkeitä ei tunnu auttavan? Asia alkaa olemaan vaimolleni henkisesti raskas ja vaikeuttaa osaltaan myös minun ja lasten elämää. Kokeilemme jo ikään kuin viimeisiä keinoja, eli murskattua kaalinlehteä öisin jalan ja erityisesti päkiän ympärillä tiiviisti harsolla kiinnisidottuna. Lisäksi vaimo syö vihersimpukka-inkivääri luontaistuotetta sekä nivelille tarkoitettua omega-3 luontaistuotevalmistetta. Mitä asialle kannattaisi/voisi vielä tehdä? Löytyykö vielä pk-seudulta spesialistia, kenen luokse kannattaisi mennä?

Terve.fi

Ylirasituksen pitkäaikaiset vaikutukset

Hei. Olen 32-vuotias mies. Olen töissä kirjastossa. Minulla todettiin masennus vuonna 2004, mutta oireilin jo muutama vuosi sitä ennen. Lääkkeinä käytän Citalopramia 60mg/vrk ja Zoloftia 100mg/vrk. Harrastin aktiivisesti urheilua n. vuoteen 2000 asti. Tuolloi elimistöni ajautui vakavaan ylirasitustilaan. Olin harrastanut parin vuoden aikana todella paljon urheilua ja levännyt liian vähän. Oireina olivat mielialan lasku, kuumeinen olo, jatkuva väsymys, huono olo ja fyysisen suorituskyvyn romahdus. Kävin urheilulääkärin vastaanotolla kun oireet olivat jatkuneet muutaman kuukauden ajan. Minulta otettin verikokeet, tehtiin ortostaattinen sykereaktio ja rasituskoe. Lääkärin mielesta minulla ei ollut ylirastustilaa, vaikka olin todella väsynyt. En ole mielestani koskaan palautunut tuosta väsymyksestä. Vuoden 2000 jälkeen en ole enään voinut harrastaa urheilua. Ongelmana on se, että jo vähäisen liikkumisen jälkeen minulla tulee väsymysoireita: heikottaa, kuumeinen olo, mielialan lasku… Näin on käynyt lukemattomia kertoja. Nykyisin nämä oireet voivat tulla jo arkiliikunnasta, eli muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen. Oireet helpottavat yleensä noin kolmessa päivässä. Minulla ei ole lihasoireita, vaan tuntuu siltä, että hermostoni ärtyy ja väsyy. Jos yritän liikkua väsymyksestä huolimatta, oloni vain pahenee. Koen ongelman todella pahaksi, koska se rajoittaa merkittävästi normaalia elämää ja aiheuttaa masennusta ja henkistä kärsimystä. Olen käynyt muutaman kuukausi sitten verikokeissa ja kaikki arvot olivat normaalit. Myös verenpaineeni on hyvä, eli noin 120/ 80. Koen, ettei masennuksella ole vaikutusta fyysisiin ongelmiini. Piekemminkin luulen, että fyysiset ongelmani ovat suurelta osalta aiheuttaneet masennuksen. Edellisen pohjalta kysyisin. Voiko liiallinen ja pitkään jatkunut fyysinen rasitus jättää elimistöön pysyviä vaurioita, esim. vaurioittaa hermostoa? Onko mahdollista, että oireeni ovatkin luonteeltaan psykosomaattisia? Minka alan lääkärin puoleen minun tulisi kääntyä? Urheilulääkärin ? Psykiatrin? Tuleelo mieleesi mitää hoitovaihtoehtoja? Muita mahdollisia neuvoja mitä minun tulisi tehdä tässä tilanteessa? Kiitos vastauksesta jo etukäteen.
0
1