Virtsatiet

Kun alemmat virtsatiet tulehtuvat, seuraa virtsatietulehdus. Lue lisää virtsateistä!

Virtsatiet jaetaan ylempiin ja alempiin virtsateihin. Ylempiin virtsateihin kuuluvat munuaisaltaat ja virtsanjohtimet. Virtsanjohtimet päättyvät virtsarakkoon, joka yhdessä virtsaputken kanssa muodostaa alemmat virtsatiet. Ylävirtsateiden osalta naisten ja miesten virtsatiet ovat hyvin samankaltaisia. Naisilla virtsaputki on lyhyt, miehillä pidempi ja alkuosastaan eturauhasen ympäröimä.

Virtsateiden tehtävä on muodostaa virtsaa, säilöä sitä ja erittää se elimistöstä. Munuaiset kuuluvat virtsaelimiin, joiden tehtävänä on ylläpitää elimistön suola- ja vesitasapainoa sekä poistaa ylimääräinen neste ja kuona-aineet elimistöstä virtsan muodossa. Munuaiset suodattavat virtsaa verestä, joka edelleen kulkee virtsanjohtimia pitkin virtsarakkoon. Virtsarakosta virtsa poistuu elimistöstä virtsaputkea pitkin. Virtsarakko säilöö virtsaa ja sopivalla hetkellä aktiivisella virtsaamistapahtumalla virtsa poistetaan elimistöstä virtsaputken kautta.

Kun virtsaputki ja virtsarakko tulehtuvat, puhutaan virtsatietulehduksesta tai virtsarakon tulehduksesta. Virtsatietulehdus syntyy kun bakteerit nousvat virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Virtsatietulehdus on hyvin yleinen erityisesti naisten keskuudessa ja vaatii antibioottikuurin. Naisilla on lyhyempi virtsaputki kuin miehillä, mikä helpottaa bakteerien kulkua. Vaihdevuosien aikaan virtsatietulehdusten riski kasvaa. Virtsatieinfektio on myös yksi lasten tavallisimpia infektiosairauksia.

Virtsatieinfektion epäily herää tyypillisten oireiden ilmaantuessa. Näitä ovat kuume ilman hengitystieinfektiota, tiheävirtsaisuus, kirvely virtsatessa, lapsilla uudelleen alkanut kastelu ja vatsakipu. Erityisesti pienillä imeväisillä oireet voivat olla myös kovin epämääräisiä, kuten ärtyisyys, käsittelyarkuus, oksentelu ja ruokahaluttomuus. Varsinainen virtsatietulehdusdiagnoosi tehdään virtsaviljelyn perusteella.

Laboratoriotutkimuksiin tai lääkäriin tulee hakeutua, jos virtsakirvely on hankala ja oireet viittaavat selvästi virtsarakontulehdukseen. Toistuvia turhia virtsanäytteitä on kuitenkin syytä välttää. Lisätutkimuksia tarvitaan, jos virtsassa on verta tai jos rakko ei tunnu tyhjenevän kunnolla.

Virtsatiekiviä voi syntyä, kun virtsan sisältämät aineosat alkavat kiteytyä ja virtsateihin eli munuaisaltaaseen, munuaisesta rakkoon johtaviin virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai virtsaputkeen kertyy kiviä. Kivi tai kivet estävät virtsan virtauksen ja aiheuttavat oireet, joita on muun muassa äkillinen, erittäin voimakas toispuoleinen kylkikipu. Kipu säteilee yleensä alavatsalle ja nivustaipeeseen.

Virtsakivien muodostumiseen vaikuttaa ruokavalio sekä todennäköisesti myös perinnölliset tekijät. Runsas kalsiumin, D-vitamiinin tai erittäin suurten C-vitamiiniannosten nauttiminen altistaa virtsakivitaudille.

On olemassa myös oireettomia virtsatiekiviä, minkä vuoksi verivirtsaisuuden tai toistuvien virtsatietulehdusten syiden tutkiminen on tärkeää.

Terve.fi

Nestetasapaino - 87367

Olen 65-vuotias nainen. Minulla on ollut oireita, jotka mielestäni viittaavat nestetasapainoon ja hormonitoimintaan. 60-luvulla ollut ns pseudotumor, raju kallonsisäisen paineen nousu (syy ei selvinnyt, kasvainta etsittiin mutta sitä ei ollut). Vastaavat oireet toistuivat paljon lievempinä 80-luvulla ja sillä kertaa etsittiin aivolisäkkeen kasvainta, kun TT-kuvaus oli käytössä, mutta sellaista ei ollut (löydös: tyhjä sella). Silloin tutkittiin myös aivolisäkkeen hormoneja sekä muistaakseni myös lisämunuaishormoneja.  Poikkeavuuksia hormonitoiminnassa ei löydetty sen ajan menetelmillä. Huomattavaa virtsanerityksen lisääntymistä oli kuitenkin ovulaation aikoihin, ikään kuin “kaikki hanat olisivat auenneet”. Sitä kesti kuitenkin lyhyen aikaa kerralla, vuorokauden – pari. Myöhemmin runsaan virtsan jaksot pitenivät usean viikon mittaisiksi, jolloin jouduin tyhjentämään täyden rakon 3-4 kertaa yössä vaikka rajoitin nesteen nauttimista. Kun kuukautiset alkoivat harveta, myös runsaan virtsan jaksot harvenivat. Niihin liittyi se, että kun virtsan määrä väheni, muutamassa päivässä alkoi nestettä kertyä niin että vaatteet kiristivät ja oli tukala olo mitä puolestaan kesti viikon tai pari. Nykyisin tällaiset vaihtelut näkyvät siinä, että valoisaan vuodenaikaan virtsaneritys on runsaampaa ja pimeänä aikana vähäisempää. Minulla on nyt kuitenkin Na-arvo viitealueen alarajalla ja kuivumisen oireita.  Ikään kuin olisin yhtaikaa kuivunut ja turvoksissa, kuin elimistöni ei osaisi säädellä nesteen määrää. Myös hiukan tavanomaisen ylittävät määrät suolaa liityvät sellaisiin ongelmiin kuten huimaukseen ja puutumiseen – havainnoitu vuosien ajan. Juon riittävästi. Ulosteen määrä on vaihdellut samalla tavoin kuin virtsaneritys. On kaksi lääkettä jotka tähän ovat auttaneet, kortisoni sekä 60-luvulla lääkärin reseptillä saatu oopiumi. Oopiumia sain yhden annoksen kahtena peräkkäisenä päivänä ja sen vaikutus oli dramaattisin kokemani, kaikki oireet hävisivät kertaheitolla. Ne kuitenkin palasivat pikkuhiljaa ehkä puolen vuoden oireettomuuden jälkeen. Toinen vointiani parantanut seikka on ollut hypoksia, tahattomasti saatu häkämyrkytys sekä verisuonitukos (tapahtuivat aivan eri aikaan). Selvittyäni akuutista vaiheesta olen voinut joidenkin kuukausien ajan selvästi paremmin, minkä jälkeen oireet ovat vähitellen  voimistuneet. Kirjallisuuden mukaan mm opiaatit sekä veren alhainen happiosapaine lisäävät  vasopressiinin eritystä. Minulla ei ole lääkitystä vaikka olen hyvin voimaton ja tarvitsisin sitä ehdottomasti. Sain kortisonia vuosia sitten, hoitovaste oli suorassa suhteessa annokseen eli isommilla annoksilla olin oireeton, pienemmillä oireet vähenivät. Tätä lääkitystä ei kuitenkaan jatkettu, ilmeisesti koska diagnoosia ei ollut ja minua kovasti varoiteltiin haittavaikutuksista jopa pienillä annoksilla. Oopiumista taas lienee tullut jonkinlainen mörkö. Toivoisin että ainakin jotain selviäisi, esim vasopressiinin tai jonkin muun tekijän osalta. 80-luvulla ja luullakseni jo 60-luvullakin kiinnitettiin huomiota aivolisäkkeen ja lisämunuaisen hormoneihin sekä puhuttiin aivolisäke-lisämunuaisakselista. Sen jälkeen hormoneja ei ole tutkittu. Siis myöskään virtsanerityksen vaihtelua ei ole koskaan tutkittu. Toivoisin että asiaa selvitettäisiin nykytiedon valossa. Mistä voisi aloittaa?