Vartalotyypit on keinotekoinen tyypittely, jonka avulla koetetaan hahmottaa, minkämallinen ihmisen vartalo on. Vartalotyyppi ei ole tieteellinen lähestymistapa, mutta se voi auttaa esimerkiksi vaatevalinnoissa.
Vartalotyyppejä on luokiteltu kautta aikain erilaisin metodein. Joskus vartalotyyppeihin liittyy vain fyysinen ulottuvuus, mutta toisinaan vartalotyyppiin liitetään myös henkisiä ominaisuuksia.
Tällaiselle luokittelulle ei ole nykytiedon tieteellisiä perusteita. Arkikielessä puhutaan silti usein klassisista vartalotyypeistä, joita ovat ektomorfi, mesomori ja endomorfi.
Tämän vartalotyyppien luokittelemisen keksi psykologi W. H. Sheldon 1940-luvulla. Hän arveli, että ylipainoon taipuvaisilla endomorfeilla on iloinen, mukavuudenhaluinen ja seurankaipuinen luonne. Pitkät, laihat ektomorfit ovat Sheldonin mukaan introvertteja ja viihtyvät yksin. Mesomorfit ovat lihaksikkaita, tunteettomia ja rohkeita.
Sheldonin luokitus perustuu teoriaan, jonka mukaan eri kudostyypit, hermokudos, lihaskudos ja umpieritystoimintaa säätelevät sisäelimet toimivat kehossa eri tavoin.
Kevyemmin vartalotyyppi määräytyy sen mukaan, millainen vartalon malli on. Voidaan puhua omena-, päärynä-, banaanivartalosta. Tai O-, A-, X-, Y- tai H-vartaloista. Vartalomallit ovat hyvin suuntaa-antavia, ja vain harva on ”täydellisesti” jonkin kirjaimen, saati sitten hedelmän mallinen.
Kun oman vartalonsa ja vartalomallinsa tuntee, se auttaa muokkaamaan omasta vaatekaapista mieleisen. Klassiset, omalle kropalle ja mielelle sopivat vaatteet kestävät aikaa. Muoti muuttuu, tyyli syntyy vähitellen.