Raskaus
Raskaus tarkoittaa aikaa, jonka alussa munasolu hedelmöitetään ja jonka päätteeksi vauva syntyy.
Raskaus määritellään lääketieteellisesti alkamaan sinä päivänä kuin oli viimeisten kuukautisten ensimmäinen päivä, eli aikana aikana, jolloin nainen ei vielä ihan oikeasti olekaan raskaana.
Raskausviikot kertovat, kuinka pitkällä raskaus on. Raskaus alkaa tavanomaisin raskausviikolla 2+0 ja tämä voi hämmentää monia.
Ensimmäinen raskausviikko alkaa sinä päivänä kun naisella alkavat kuukautiset. Silloin on menossa raskausviikko 0+1.
Päivä, jolloin kuukautiset jäävät tulematta ensimmäisen kerran, siis oletettu kuukautisten alkamispäivä, on raskausviikko 4+0 tai 4+1. Ensimmäinen luku tarkoittaa täysiä viikkoja ja plussan jälkeen oleva luku päiviä yli täyden viikon.
Alkuraskauden oireet alkavat toisinaan jo ennen kuin raskaustesti on positiivinen. Joskus raskaus on oireeton hyvin pitkälle. Yleisiä oireita ovat kuukautisten poisjääminen, lievä lämmönnousu, aristavat rinnat, tykyttely alavatsassa eli ”olo että kuukautiset alkavat juuri nyt”, lievä verinen vuoto, etominen ja pahoinvointi.
Joskus alkuraskauden oireisiin kuuluu ruokahaluttomuus tai joidenkin ruokien himo. Osa ruuista voi tuoksua aivan hirvittäviltä, esimerkiksi kala. Monet raportoivat lievästä metallin mausta suussa. Imettävillä äideillä alkuraskauden oireena voi olla hieman tavanomaista tiukemmassa oleva maito.
Raskaustesti tehdään siten, että nainen virtsaa testiin tai asettaa testipuikon virtsaa täynnä olevaan purkkiin määräajaksi. Jos naisen virtsassa on HCG-hormonia eli istukkagonadotropiinia, testi tunnistaa sen ja testi vastaa testipakkauksessa ilmoitetulla tavalla raskaudesta.
Hedelmöittynyt munasolu alkaa erittää istukkagonadotropiinia heti hedelmöittymisen jälkeen, mutta kun hedelmöittymisestä on aikaa 10-14 päivää, hormonia on sen verran, että raskaustesti reagoi siihen.
Osa testeistä pitää tehdä aamuvirtsasta, jolloin virtsan hormonipitoisuudet ovat voimakkaampia yöllisen virtsatauon jälkeen.
Synnytys käynnistyy supistuksella tai lapsiveden menolla. Ensisynnyttäjien on aika lähteä kohti sairaalaa, kun supistuksia on tullut säännöllisesti useamman tunnin ajan ja väli on kymmenen minuuttia tai vähemmän. Supistusten kanssa on turvallista olla kotona, jos vauva liikkuu, ei ole verisiä vuotoja eikä vauva ole perätilassa.
Sairaalaan pitää lähteä viimeistään siinä vaiheessa kun supistukset tulevat alle viiden minuutin välein, supistusten aikana ei pysty puhumaan, synnyttäjä vaipuu omaan maailmaan myös supistusten tauottua ja kotona olo alkaa tuntua huonolta.
Jos synnytys käynnistyy lapsiveden menemisellä, voi kotona odotella jopa 12 tuntia, mikäli raskaus on sujunut hyvin, lapsivesi on väriltään vaaleanpunaista tai kirkasta, vauva on kohdussa pää alaspäin ja vauvan liikkeet tuntuvat.
Joskus vauvan synnytystavaksi valitaan sektio eli keisarileikkaus. Syitä tähän voi olla äidin tai vauvan rakenteelliset asiat, vauvan tarjonta eli asento vatsassa, istukan sijaitseminen kohdunsuun päällä tai pelko.
Vauvan kehitys kohdun ulkopuolella alkaa heti kun hän on syntynyt. Ensimmäiset hetkensä se toimii aivan vaistojensa tai heijasteiden varassa. Vauva esimerkiksi osaa ryömiä vatsan päältä kohti äitinsä rintaa heti synnyttyään. Vauva tuijottaa heti synnyttyään äitinsä kasvoja ja osa vauvoista jaksaa pidellä jopa päätään niskansa varassa heti synnyttyään.
Heijaste tarkoittaa refleksiä: vauva tekee Moron heijasteen säikähtäessään tai ”kävelee” kun häntä pidetään tuetusti kainaloista pystyasennossa. Ensimmäisten elinkuukausien aikana vauvalla on myös imemisheijate: kun vauvan poskea silittää, hän kääntää päänsä silityksen suuntaan ja alkaa etsiä suuhunsa äidin nänniä.
Heijasteet häviävät vauvan kehittyessä.
Kukin vauva kehittyy yksilöllisesti ja aikanaan. Vauvan kehitystä ei voi hoputtaa.
Vauva syntyy viimeisen raskauskuukauden eli raskausviikkojen 38 ja 42 välissä. Synnytys kestää usein ensimmäisellä kerralla jopa 12 tuntia tai pidempään.
