Yöllisistä kauhukohtauksista kärsivä Heidi Herala: "Huudan, kiroilen ja tuijotan miestäni kuin ilmestyskirjan petoa"

Näyttelijä Heidi Herala, 60, ponnahtaa pystyyn sohvalta ja näyttää, miten hän edellisyönä heräsi jälleen vajaan tunnin nukkumisen jälkeen. Asento oli kuin paso doble -tanssijalla, hyökkäävän määrätietoinen ja uhmakas. Yleensä hän ei edes muista näitä yöllisiä kauhukohtauksiaan.

– Kuopuksemme, tuolloin 10-vuotias Eero, evästi aikoinaan yökylään tulleita kavereitaan, että älkää pelästykö, jos äiti huutaa ja kiroilee yöllä. Saatan myös tuijottaa miestäni kuin ilmestyskirjan petoa.

Joskus Heidi näkee erilaisia ihmishahmoja ja väittää miehelleen olevansa hereillä.

Heidin kohtaukset johtuvat parasomniasta, ja ne ovat kiusanneet häntä murrosiästä saakka. Parasomnioihin kuuluu erilaisia unihäiriöitä, kuten unissapuhuminen ja -kävely sekä epänormaalit liikkeet ja käyttäytyminen unen aikana. Ennen painajaisesta heräämistä nukkuja saattaa huutaa peloissaan.

Parasomnia on yleisempää lapsilla ja harvinaisempaa aikuisiässä.

Parasomnia on näyttelijälle ajoittain raskasta. Kohtauksia tulee useammin ensi-iltojen alla, stressaantuneena tai aivan arjen huolien takia.

– Kohtauksia tulee harvoin kaksi kertaa yössä. Kohtaus vie voimia, ja heräämisen jälkeen pelottaa nukahtaa uudelleen. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Adrenaliini kohisee veressä, Heidi kertoo.

Selitys kauhukohtauksiin tuli vasta vuonna 2010, kun unitutkija, neurologian erikoislääkäri Markku Partinen teki Heidille unitutkimuksen. Sen jälkeen Heidi meni vielä pään tietokonetomografiaan, jossa näkyi aivojen etulohkossa varjostuma. Jatkotutkimuksissa se paljastui kasvaimeksi.

– Onneksi hakeuduin unitutkimukseen. Ilman sitä kasvainta ei olisi havaittu.

Heidi oli herkästi reagoivan luonteensa vastaisesti rauhallinen saadessaan tiedon kasvaimesta. Sen sijaan puoliso, näyttelijä Seppo Maijala, huolestui perinpohjaisesti ja soitteli lääkärituttavilleen ja läheisille.

Parasomnia on rasittava uneen vaikuttava häiriö, mutta sinänsä vaaraton. Sitä oli lopulta myös unitutkimuksessa löytynyt kasvain.

Heidi meni tarkempiin pään tutkimuksiin helmikuussa 2010. Edelliset vuodet olivat olleet kiireisiä näyttelijäntyössä, neljän lapsen äitinä ja sairastavien vanhojen vanhempien tyttärenä.

– Ajattelin, että kuuhunkin on lennetty, joten miksei yöllisiin kauhukohtauksiini voisi löytyä selitystä? Pääsin nopeasti Markku Partisen vastaanotolle Nurmijärvelle ja sitten Kannelmäkeen uniklinikalle.

Heidi vietti klinikalla yön anturit päässään. Tutkimuksessa voidaan sulkea pois uniapnea, yöllinen epilepsiakohtaus ja muut fyysiset syyt, myös aivokasvain. Hän suorastaan rukoili mielessään, että kauhukohtaus tulisi ja jokin selitys löytyisi.

– Kohtaus tuli harvinaisen myöhään, aamuyöllä kello viisi. Huusin apua. Oli aika kammottavaa katsoa myöhemmin hämärää videota, jolla kohtaukseni näkyi. Näin, miten avuttomassa tilassa olin. Tuntui kuin olisin katsonut vierasta ihmistä.

Kun pään viipalekuvaus paljasti kasvaimen, Heidi pääsi leikkausjonoon julkisen terveydenhuollon puolelle. Vajaat kolme kuukautta diagnoosin jälkeen, keväällä 2011, hän oli Töölön sairaalassa.

– Leikkaava neurologi rauhoitteli minua jo ennakkoon, ettei kasvain ole kuvien perusteella paha. Hän kuvasi, että leikkaus olisi piece of cake.

Heidi kieltäytyi kuvittelemasta etukäteen operaatiota, jossa hänen otsalohkostaan otetaan jotain pois. Leikkaus sujui kuitenkin hyvin. Kasvain sijaitsi hyvässä paikassa, ja – mikä tärkeintä – se ei ollut pahanlaatuinen.

Herala-Maijalan perheen elämässä huumorilla on vahva rooli.

– Rakas perheeni tuli sairaalaan äitienpäivän alla, kun makasin sängyssä pää kääreessä. Seppo huolehti tapansa mukaan, Eero ojensi minulle valkovuokkoja, Inka tarkkaili tilannetta, ja Juhani luki Iltistä. Sitten Lauri marssi sisään ja sanoi, että tultiin vähän aukomaan päätä!

Heidi yritti hillitä nauruaan, sillä tikattuun päähän sattui. Hän heitti kuitenkin jotain vitsin puolikasta, jolloin Lauri sanoi, että nyt pää kiinni.

– Aika kuvaavaa meidän porukoiden huumorille! Kaikilla perheenjäsenillä oli tapansa reagoida tilanteeseen, mutta he kaikki tulivat ja olivat läsnä. Se oli syvää rakkautta.

Viimeinen leikkauksen jälkeinen tarkastus oli vuonna 2016. Kun Heidi sai tiedon, että kaikki on kunnossa, se tuntui lopulliselta sinetiltä normaaliin elämään. Hän tunsi syvää kiitollisuutta ja aivan lievää jälkitärinää.

Heidi eli lapsuutensa kahden veljen, Jarkon ja Turon, pikkusiskona, perheen prinsessana. Näyttelijävanhemmat Marja Korhonen ja Helge Herala tunnistivat tyttärensä herkkyyden ja antoivat hänen nukkua tarvittaessa sängyssään.

– En osaa sanoa, miksi minulla oli lapsuudessani turvaton olo. Sen kuitenkin tiedän, että yölliset kauhukohtaukset pahenivat teini-iässä veljeni Jarkon tapaturmaisen kuoleman jälkeen.

Jarkko Herala kuoli auto-onnettomuudessa 21-vuotiaana. Tammikuussa 1974 hän lähti Teemu Kassilan kanssa Huittisten varavankilaan tapaamaan yhteistä ystävää.

– Paluumatkalla auto ajautui lumisella tiellä vastaan tulevan rekan eteen. Pojat kiidätettiin Helsinkiin Töölön tapaturma-asemalle. Jarkko joutui leikkaukseen kallonpohjan murtuman takia.

Veli ei selviytynyt yöllä tehdystä leikkauksesta. Heidi reagoi suruun niin voimakkaasti, että keskeytti yli vuodeksi käymänsä steinerkoulun. Hän heräsi yhä useammin painajaisiinsa.

– Äiti keksi laittaa kaksi vettä täynnä olevaa pesuvatia vuoteeni viereen, jotta astuisin vatiin ja heräisin, jos lähtisin kävelemään unissani.

Murrosikä meni, Heidi kasvoi aikuiseksi ja aloitti opiskelut Teatterikorkeakoulussa vuonna 1979. Painajaisia ei ainakaan helpottanut Jouko Turkan oppilaaksi ja silmätikuksi joutuminen.

Parasomnia on yhä Heidin ikävä yöllinen vieras. Kohtauksiin ei ole täsmälääkitystä, mutta ensi-illan lähestyessä hän ottaa melatoniinia tai Rivatril-­epilepsialääkettä. Sitä määrätään myös niin sanottuihin epätyypillisiin poissaolokohtauksiin.

– Olen myös aloittanut hypnoositerapian, jossa pyritään syvään rentoutumisen tilaan.

Heidi on vasta nyt oivaltanut, että yöllistä kohtausta voi helpottaa vain lohduttamalla herännyttä.

– On tärkeää, että joku ottaa kiinni. Ja jos se joku eli Seppo ei herää, niin kiedon peiton tiukemmin ympärilleni ja heijaan itseäni kuin lasta.

Terveellisellä ravinnolla ja varsinkin iltasyömisellä on suuri merkitys unen laatuun.

– Esityksen jälkeen pitäisi syödä kevyesti, mutta en pysty siihen. Ihan viime aikoina olen oppinut nauttimaan heti näytännön jälkeen proteiinijuoman, joka vie ainakin hetkeksi kovimman nälän pois.

Iltaisin ei kannata katsoa rikoselokuvia, ja makuuhuoneen pitäisi olla viileä.

– Seppo kaipaa lämpimämpää huonetta, mutta asiasta on päästy molemmille sopivaan ratkaisuun.

Heidi toivoo nyt hypnoositerapian auttavan, synnyttihän Marja Korhonenkin hänet aikanaan hypnoosin tuella. Synnytys myös radioitiin, ja nauhalla kuului tulevan näyttelijän Heidi Heralan ensimmäinen ääninäyte.

Toimittaja Liisa Talvitie on kirjoittanut lokakuussa 2020 ilmestyneen Heidi Heralan elämäkerran Teatteria koko elämä (Tammi).