Kauneus ja Terveys

"Pelkään, että päässäni napsahtaa taas" – Voiko äkkipikaisuus olla merkki masennuksesta?

"Pelkään, että päässäni napsahtaa taas" – Voiko äkkipikaisuus olla merkki masennuksesta?
Lukijalla on vaativa työ ja vaativa lapsi. Hermot ovat kireällä ja hän pelkää, milloin päässä napsahtaa taas. Voisiko se viitata masennukseen? Psykologi Ilona Rauhala vastaa.

Olen nelikymppinen mies. Sain töissä toivomani ylennyksen, jonka myötä vastuu on kasvanut ja stressi lisääntynyt. Työpäivät ­venyvät ja väsymys painaa.

Olen alkanut hermostua herkästi toiseen lapseeni, joka on aina ollut hankala. Kerran jätin hänet puistoon yksin, koska menetin hermoni hänen kiukutteluunsa. Juuri koulun aloittanut lapsi ei ole tottunut olemaan yksin, joten tilanne oli hänelle pelottava.

Jälkikäteen kaduin tekoani syvästi. Nyt välttelen jäämästä lapsen kanssa yksin, sillä pelkään, että päässäni napsahtaa taas. Tapauksen vuoksi pari­suhteeseen on tullut luottamus­pulaa. Luin jostain, että miesten masennus voi oireilla impulsiivisuutena ja aggressiivisuutena. Voiko kyse olla siitä?

Ilona Rauhala vastaa:

Kiitos kysymyksestäsi ja luottamuksestasi!

Kenen tahansa masennus saattaa ilmetä impulsiivisuutena ja aggressiivisuutena, ei vain miesten. Äkkipikaisuus ei myöskään automaatti­sesti tarkoita masennusta. Se liittyy pikemminkin temperamenttiin, elämänhallintaan ja tunteiden säätelyyn. Jo kova stressi voi laukaista äkkipikaisen käytöksen.

Masennus saattaa olla seurausta pitkään jatkuneesta stressistä. Yleensä sitä tosin edeltää jonkin­asteinen kyynistyminen ja voimakas energiatason lasku.

Jos jaksat käydä töissä ja hoitaa päivän askareet, et välttämättä ole masentunut, mutta vaikutat kyllä stressaantuneelta.

Stressinhallinta on sitä työläämpää, mitä enemmän elämässä on stressaavia asioita ja mitä vähemmän aikaa on palautua. Työsi on kuormittavaa. Siksi sinun pitäisi pystyä palautumaan vapaa-ajalla.

Ruuhkavuodet eivät usein tarjoa mahdollisuutta siihen. Pienet lapset ovat herkkiä ja tarvitsevia.

Kannustan sinua pohtimaan, kuinka paljon energiaa saat kultakin elämäsi osa-alueelta. Entä minkä verran kukin osa-alue syö energiaa?

Palautumiseen tulisi olla tarpeeksi aikaa päivittäin. Riittävän unen lisäksi pitäisi olla jotain muutakin mieltä ja kehoa palauttavaa. Onko sinulla? Entä ruokavalio ja liikunta, onko niissä parannettavaa?

Pohdi myös, mitä tämä koulunsa aloittanut lapsesi ja hänen kiukuttelunsa ja vaativuutensa sinussa herättävät. Miten muistat, että omat vanhempasi suhtautuivat, kun itse kiukuttelit tai olit vaativa lapsena? Tulitko nähdyksi vai annettiinko sinun ymmärtää, ettei sellainen käytös sovi? Jätettiinkö sinut kenties yksin?

Millaiset eväät olet saanut tunteidesi kohtaamiseen ja niiden säätelemiseen? Miten tunnet tulevasi kohdatuksi tällä hetkellä? Kenelle voit näyttää heikot ja hauraat puolesi? Kuka sinua lohduttaa?

Esitän paljon kysymyksiä, koska niihin vastaamalla voit ymmärtää paremmin, mitä sinussa tapahtuu noissa hetkissä. Lapsesi kiukuttelu aktivoi sinussa jotain sellaista, joka on pelottavaa ja aiheuttaa katumusta. Mitä pelkäät eniten? Miten kohtaat häpeäsi silloin, kun et toimi ihanteidesi mukaan?

Moni pohtii näitä asioita. Tervetuloa meidän normaalien ihmisten maailmaan! Sinäkään et ole täydellinen.

Ota palautuminen vakavasti. Älä riskeeraa hyvinvointiasi ajattelemalla, että voit selviytyä elämäntilanteestasi muuttumatta. Elämä heittää eteemme haasteita, jotka kutsuvat meitä henkilökohtaiseen kasvuun. Ota kutsu vastaan.

Onko sinulla ongelmia? Psykologi Ilona Rauhala vastaa kysymykseesi. Lähetä viesti: kt@a-lehdet.fi. Kirjoita otsikoksi ”Rauhala”. Käsittelemme sähköpostia luottamuksellisesti.

Juttu on ilmestynyt Kauneus & Terveys -lehdessä 1/2020.

Julkaistu: 28.5.2020
Kommentoi »