Apu Terveys

Lapsen kuolema oli yksi Virve Rostin elämän vedenjakajista: ”Ajattelen usein, minkä ikäinen hän nyt olisi”

Lapsen kuolema oli yksi Virve Rostin elämän vedenjakajista: ”Ajattelen usein, minkä ikäinen hän nyt olisi”
Kuusikymppinen laulaja Virve Rosti nauttii yhä esiintymisestä. Silti hänen elämänsä suurin ilonaihe ovat nyt lastenlapset. Hän haluaa olla hyväkuntoinen citymummo. Virvellä itsellään kolmas raskaus päätyi kohtukuolemaan.
Julkaistu: 4.10.2021

Virve Rosti lauloi ensimmäisen hittinsä Kun Chicago kuoli vain 16-vuotiaana. Kun katselee hänestä tuolloin otettua valokuvaa ja vertaa sitä vastapäätä istuvaan 62-vuotiaaseen Virveen, muutos on hätkähdyttävän vähäinen. Kasvojen muotokin on pysynyt aivan samana.

– Nuorina surimme erään luokkakaverin kanssa, ettemme ole ­yhtä hyvännäköisiä kuin muut tytöt. Kaverin äiti ­lohdutti, että te olette persoonallisia ja pysytte aina samannäköisinä, Virve hymähtää.

Tosin laulajan punainen pehko on menettänyt hieman tuuheuttaan. Kampaaja arveli Virven hiustenlähdön syyksi stressiä. Kulunut koronavuosi ei ole mennyt esiintyvältä taiteilijalta ohi jälkiä jättämättä.

– Toisaalta pakollinen toimettomuus on tuonut elämään lepoa ja säännöllisyyttä. Koko ajan on kuitenkin ollut huoli omasta ja työtoverien taloudellisesta pärjäämisestä. Minulla ei ole ollut levymyyntiä, enkä ole myöskään sanoittanut tai säveltänyt mitään, mistä saisin korvauksia. Mieleen on tullut, ­miten olisin selvinnyt tällaisesta ajasta taloudelli­sesti silloin, kun lapset olivat pieniä.

Kaikista kauniista puheista huolimatta on yhteiskunta pystynyt tarjoamaan vain jaxuhaleja.

Nyt tilanne näyttää hieman valoisammalta. Rajoituksia on helpotettu ja keikkakyselyjä alkanut tulla. Ensimmäisen koronarokotuksen myötä on tullut myös toiveikkaampi mieli.

Hattu päähän ja laulamaan

Virve ”Vicky” Rosti on kiertänyt estradilta toiselle 45 vuotta. Hän voitti iskelmälaulumestaruuskilpailun 15-vuotiaana. Äiti totesi tuolloin, että ylioppilaslakki pitää hankkia ja sitten saat tehdä mitä haluat.

Tyttö teki työtä käskettyä. Kesäisin hän oli mukana Dannyn kesäkiertueilla. Talvisin Virve kävi lukiota ja keikkaili vain viikonloppuisin. Painettuaan ylioppilaslakin päähänsä hän aloitti työnsä laulajana. Menestyslevyt seurasivat toistaan: Näinkö aina meille täällä käy, Tuolta saapuu Charlie Brown, Oon voimissain ja niin edelleen.

Jos iän mukanaan tuomaa normaalia väsymystä ei oteta lukuun, työ on tuottanut Virve Rostille suurta iloa. Menneisiin vuosikymmeniin on mahtunut monen­laista, pääasiassa myönteistä. Ikävin muisto on ajalta, jolloin 15-vuotias Virve vasta aloitteli keikkailua.

– Olin ensimmäisellä Danny Show -kiertueella. Nukuin keikkabussissamme, ja yksi muusikoista tuli viereeni hinkkaamaan, aikuinen mies. Säikähdin kauheasti ja huusin, jolloin hän lähti pois ja väitti, ­että se oli vain leikkiä. Tuollainen jää lapsen mieleen pitkäksi aikaa. Sen jälkeen bändin roudarit suojelivat minua.

Kuntosali on Virvelle kuin kuin toinen koti. Hän hakee sieltä lisää lihasvoimaa. Sen sijaan uimahalleissa Virve ei ole koskaan viihtynyt, sillä vesi ei tunnu omalta elementiltä.

Surutyöstä syntyi tukiryhmä

Virve avioitui 19-vuotiaana juristi Jussi Tukian kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta, Antti, Eeva ja Ella.

Nykyisen puolisonsa, muusikko Ari Kaasalaisen kanssa Virve on pitänyt yhtä kymmenkunta vuotta. Paria yhdistää paitsi työ – yhteinen bändi – myös ­samanlainen huumorintaju. Virven mukaan molemmat hassuttelevat ja hupsuttelevat mielellään.

Lastenlapsia Virvellä on jo seitsemän, ja ikähaarukka ulottuu kolmesta vuodesta neljääntoista. ­Ebba, Aune, Erin, Leo, Reino, Elsi ja Sulo ovat mummon suurin ilonaihe elämässä.

– Laitamme usein yhdessä ruokaa, erityisesti siskonmakkarasoppaa, joka on yhteinen herkkumme. 12-vuotiaan Erinin kanssa käymme sienestämässä.

Virve vie lastenlapsiaan mielellään myös kulttuuririentoihin, kuten teatteriin ja konsertteihin. Hän kutsuukin itseään citymummoksi.

– Elämää rikastutti myös Ella-tyttäreni avioituminen Susannan kanssa. Ellalle syntyi kolme vuotta sitten kaksoset Elsi ja Sulo. Nyt Susanna vuorostaan saa lokakuussa vauvan, hän kertoo.

Virve itse koki aikanaan suuren surun, kun hänen kolmas raskautensa päättyi kohtukuolemaan. Hän joutui synnyttämään lähes täysiaikaisen kuolleen lapsensa. Se oli kova paikka, yksi elämän vedenjakajista.

– Mitään syytä kohtukuolemalle ei löytynyt. Ajattelen usein, minkä ikäinen hän nyt olisi. Minulla oli onneksi tuolloin viisi- ja kolmevuotiaat lapset pahimmassa menoiässä. Heidän kanssaan touhuaminen auttoi henkisessä toipumisessa. Tulin nopeasti uudelleen raskaaksi. Ella syntyi vuoden kuluttua täsmälleen samana päivänä, kun olin synnyttänyt kuolleen vauvan. Se oli tietysti parasta lääkettä toipumisessa.

Kohtukuoleman jälkeen Virve tiedusteli neuvolan terveydenhoitajalta, oliko olemassa mitään vertaistukiryhmää, johon hän voisi liittyä. Sellaista ei löytynyt. Niinpä Virve ja terveydenhoitaja ottivat yhteyttä Jorvin sairaalaan ja perustivat tukiryhmän kohtukuoleman kokeneille.

– Se toimii ymmärtääkseni vieläkin. Olen iloinen, että pääsin perustamaan sitä. Se oli osa surutyötäni.

Herkkuhetkiin kermaa ja voita

Raskas keikkaelämä ei ole vaatinut Virveltä veroaan, sillä hän pitää kunnostaan hyvää huolta. Tärkeintä ovat ruokavalio ja hyvä uni.

Virvellä on kolesteroli- ja verenpainelääkitys, mutta punainen liha ja rasvaiset makkarat eivät ole koskaan maistuneet hänelle. Hän on vähentänyt myös juuston syöntiä. Tosin joskus herkullinen ruoka vaatii kermaa ja voita.

– Liikun paljon. Teen lähes päivittäin muutaman kilometrin sauvalenkin. Harrastan usein myös ­roskien keräämistä eli ploggingia ja pelaan golfia. Kunto­salilla käyn usein, sillä vaihdevuosien jälkeen lihasmassa pyrkii häviämään.

Treenaaminen auttaa myös painonhallinnassa ja pitää ryhdin kunnossa. Salikäynnin jälkeen kehossa virtaa aina endorfiineja, mielihyvähormoneja.

– Kun olin varoissani, harrastin myös fustraa. Se on suomalainen keksintö, liikuntametodi, joka on kehitetty erityisesti avaamaan lihas­kireyksiä. Tuloksena on hyvä ryhti ja joustava käynti.

Virvellä on ollut pari kuukautta kokeilukäytössä Bemer-laite eli patja, jonka väitetään parantavan ­kehon pienimpien verisuonten toimintaa sähköisten signaalien avulla. Laitteen hyödyistä ollaan monta mieltä.

– Itse olen kokenut, etten ole enää aamuisin niin jäykkä. Olen käyttänyt laitetta iltaisin ja aamuisin, kahdeksan minuuttia kerrallaan.

Virve on kertonut avoimesti myös ulkonäön korjailustaan. Hän kävi kymmenen vuotta sitten leikkauttamassa roikkuvat silmäluomensa, koska ne ­alkoivat haitata meikkaamista. Hän on myös nostattanut kasvojaan HIFU-teknologian avulla noin kerran vuodessa.

– Siinä annetaan ultraäänienergiaa, joka kiihdyttää ihon kollageenituotantoa. Olen ottanut sitä viitisen kertaa. Se on aika kivuliasta, joten ennen hoitoa kannattaa ottaa kipulääkettä. Luomileikkaus oli siihen verrattuna hyvin helppo juttu. Silmät vain olivat mustat viikon verran sen jälkeen.

Tupakoinnin Virve lopetti 20 vuotta sitten.

– Silloin kun poltin, minulla oli välillä ongelmia ­äänihuulten kanssa. Lopettaminen auttoi siihen vaivaan. Helppoa lopettaminen ei ollut: yritin kymmenen kertaa ja aina ratkesin uudelleen. Alkoholinkäyttöä olen vähentänyt huomattavasti. Olen huomannut, etten iän myötä enää kestä krapulaa.

Virve on treenannut salilla myös fustraa. – Siihen tarvitaan kaveriksi personal trainer. Ensin tehdään keppi­lämmittelyä ja sitten harjoitetaan keskivartalon korsettilihaksia.

Hercule Poirot nukkumattina

Uni on tärkeää, mutta sitä ei ole helppoa saada esiintymisen jälkeen. Virve kertoo, että hän on päättänyt jatkossa hieman keventää tahtia. Itse esiintyminen on ihanaa, mutta kaikki siihen liittyvä oheistoiminta on raskasta.

– Ajan ensin keikkapaikalle 300 kilometriä. Esiintyminen alkaa keskiyöllä. Meikkaamisen ja laittautumisen jälkeen on hyvin raskasta odotella puoleen­yöhön. En edes tiedä, milloin saan seuraavan kerran ruokaa. Ennen keikkaa en syö muutamaan tuntiin.

Virve ei halua enää yöpyä hotelleissa, joten keikan jälkeen edessä on vielä kotimatka.

– Kesäöisin on mukavaa ajaa, mutta talven pimeydessä on kurjaa liukkailla teillä. Olen huomannut, ­ettei fysiikkani tahdo enää jaksaa sitä epäsäännöllisyyttä ja väsymystä.

Unen saamiseksi Virve lukee tai katsoo telkkaria, jotta saa liiat adrenaliinit pois elimistöstään. Lämmin suihku ja brittisarjat auttavat usein. Erityisesti Hercule Poirotin verkkaisat murhatutkimukset alkavat nukuttaa.

Vapaa-aikaa ilostuttavat myös Tenat ja Kurpat. Tenat ovat joukko vanhoja luokkakavereita, ja Kurpatkin ovat tunteneet toisensa jo 35 vuotta. Ryhmät tapaavat muutaman kerran vuodessa, jonkun kotona tai mökillä, ravintolassa tai museo- ja teatteriretkillä.

– Näitä tapaamisia yhdistää yksi juttu. Kova naurunräkätys on aina päällä.

Hyvinvointini lähteet

Kun lapsi nauraa, tietää, että sillä on kaikki hyvin. Silloin minullakin on kaikki hyvin. Lastenlasten joukko on elämän suola.

Ystäväporukat ­Tenat ja Kurpat ovat tärkeä henkireikä. Olen paljon tekemisissä myös sukulaisteni kanssa. 88-vuotias ­äitini asuu aivan lähellä.

Ruokaan liittyvä hyvinvointi on aina kiinnostanut minua. Jos en olisi laulaja, olisin ehkä ravitsemusterapeutti.

Paras puoli korona-­ajassa ja työttömyydessä on ollut se, että on saanut nukkua hyvin ja säännöllisesti.

Liikkuminen on iän myötä yhä tärkeämpää. Etenkin esiintyvälle taiteilijalle hyvä kunto on kaiken a ja o.

Virve Rosti

Ikä: 62 vuotta.

Kotipaikka: Helsinki.

Ammatti: laulaja.

Perhe: puoliso muusikko Ari Kaasalainen sekä kolme lasta ja seitsemän lastenlasta.

Ajankohtaista: kahdeksas lapsenlapsi syntyy syksyllä.

– Hieman unholaan jäänyt kappaleeni Kun nuori on kertoo 16-vuotiaasta tytöstä, joka suree finnejään ja sitä, ettei kelpaa kenellekään. Olin saman­­ikäinen, kun levytin sen. Ihmettelen nyt, miten hyvin osasin laulun tulkita, Virve kertoo.

1 kommentti