Terve.fi

Virtsarakon syövän oireet


Virtsarakon syövän tavallisin ensioire on verivirtsaisuus. Lue millä muilla tavoilla virtsarakon syöpä saattaa oireilla.

Virtsarakon syövän oireet ja niiden vaikeusaste riippuvat kasvaimen koosta ja sijainnista. Tavallisin ensioire lähes kaikilla potilailla on kuitenkin verivirtsaisuus. Verta ei välttämättä havaita joka kerta virtsatessa.

Verivirtsaisuus voidaan jakaa makroskooppiseen ja mikroskooppiseen verivirtsaisuuteen. Makroskooppinen verivirtsaisuus voidaan nähdä paljain silmin, kun taas mikroskooppinen havaitaan ainoastaan virtsanäytteestä. Verivirtsaisuus ei aina johdu rakkosyövästä, esimerkiksi virtsatiekivet voivat aiheuttaa verivirtsaisuutta.

Lue virtsarakon syövän hoidosta.

Muita rakkosyövän oireita voivat olla virtsaamiskivut, kirvely sekä tihentynyt virtsaamistarve. Joillakin potilailla kasvain estää virtsan virtaamisen ylemmissä tai alemmissa virtsateissä, mikä voi aiheuttaa kipua jopa munuaisen seudulla.

Virtsarakon syöpää epäiltäessä ensimmäisenä tehdään joukko laboratoriokokeita. Virtsanäyte tutkitaan verivirtsaisuuden osoittamiseksi sekä virtsasta otetaan irtosolunäyte. Jos irtosolunäytteessä todetaan pahanlaatuinen muutos, se viittaa varmasti rakkosyöpään. Hyvänlaatuinen tulos ei poissulje syövän mahdollisuutta.

Lue lisää yleistietoa virtsarakon syövästä.

Kystoskopia eli virtsarakon tähystys on tärkein diagnostinen tutkimus rakkosyöpää epäiltäessä. Tähystyksessä viedään tähystinputki virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Toimenpide ei vaadi nukutusta, vaan yleensä riittää virtsaputkeen ruiskutettu puudutusgeeli. Virtsarakkoa voidaan tutkia myös ultraäänilaitteen avulla, jolloin pystytään näkemään isokokoiset rakkokasvaimet sekä muutokset munuaisissa. Nykyisin tehdään yhä useammin myös virtsarakon tietokonetutkimus eli TT-urografia.

Diagnoosin jälkeen on tärkeää määrittää kasvaimen levinneisyysluokitus mahdollisimman pian, sillä se vaikuttaa niin hoitoon kuin ennusteeseenkin ratkaisevasti. Patologi tekee luokituksen tarkastelemalla mikroskoopilla kasvaimesta otettua kudosnäytettä. Rakkosyövät luokitellaan erilaistumisasteensa (gradus) ja levinneisyytensä (TNM) mukaan. Erilaistumisasteita on kaksi (low grade & high grade), mutta uudemman luokituksen rinnalla käytetään yhä myös vanhempaa kolmen erilaistumisasteen luokitusta: hyvin erilaistunut kasvain (gradus I) kasvaa hitaasti ja on helpommin hoidettavissa kuin huonosti erilaistunut ja nopeammin leviävä kasvain (gradus III). Levinneisyyttä kuvataan TNM-luokituksella, jossa T tarkoittaa kasvaimen tunkeutumista rakon seinämään, N leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M etäpesäkkeitä.

Lähteet:

Bono, P. Virtsarakon syöpä. Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim 2012

Joensuu H ym. (toim.). Syöpätaudit. Kustannus Oy Duodecim 2013

Mäkinen M ym. (toim.). Patologia. Kustannus Oy Duodecim 2012

Raitanen M. Rakkosyöpä. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016

Roberts PJ ym. (toim.). Kirurgia. Kustannus Oy Duodecim 2010

Taari K ym. (toim.). Urologia. Kustannus Oy Duodecim 2013

Julkaistu: 10.4.2018