Terve.fi

Virtsarakon syövän hoito


Millä tavalla virtsarakon syöpää hoidetaan? Lue virtsarakon syövän hoidosta ja millä tavalla hoitotapa määräytyy.

Rakkosyövän hoito määräytyy kasvaimen levinneisyyden ja kasvutavan mukaan. Niinpä onkin ensiarvoisen tärkeää saada levinneisyys- ja kudosluokitukset patologilta mahdollisimman pian. Hoidon kannalta on tärkeää jakaa kasvaimet limakalvoon rajoittuviin pinnallisiin kasvaimiin ja lihaskerrokseen tunkeutuviin kasvaimiin. Mahdolliset muualla kehossa olevat etäpesäkkeet sekä potilaan yleistila vaikuttavat myös hoidon valintaan.

Suurin osa rakkosyövistä on toteamishetkellä pinnallisia ja hyväennusteisia. Näissä tapauksissa ensisijainen hoitomuoto on kasvaimen poisto höyläämällä virtsaputken kautta. Koska uusiutumisriski on korkea, höyläysleikkauksen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen annetaan lääkehuuhteluhoito. Huuhteluaineena käytetään solunsalpaajia, jotka estävät syöpäsolujen kasvua. Huuhteluhoito voidaan antaa joko kertaluontoisesti toimenpiteen yhteydessä tai suuremman uusiutumisriskin tapauksissa toistuvasti kuukausien tai jopa useiden vuosien ajan.

Lue virtsarakon syövän oireista.

Lihaskerroksiin asti ulottuvia syöpiä on toteamishetkellä noin 20–25 % kaikista rakkosyövistä. Lihaskerrokseen tunkeutuneen syövän hoito ja ennuste poikkeavat huomattavasti pinnallisesta rakkosyövästä. Tällöin parhaana hoitomuotona on virtsarakon poistoleikkaus. Miehillä poistetaan virtsarakon lisäksi eturauhanen sekä mahdollisesti virtsaputki. Naisilla puolestaan poistetaan kohtu sivuelimineen, emättimen seinämää ja syövän levinneisyydestä riippuen myös virtsaputki. Poistettu virtsarakko voidaan korvata joko avanteella tai suolesta tehdyllä korvaavalla säiliöllä. Suolirakko mahdollistaa potilaan virtsaamisen normaaliin tapaan, ja tämä onkin lisännyt potilaiden suostuvuutta virtsarakonpoistoon.

Lue lisää yleistietoa virtsarakon syövästä.

Noin 5–10 % tapauksista rakkosyöpä on jo toteamishetkellä niin laajalle levinnyt, että etäpesäkkeitä voidaan löytää muualta kehosta. Etäpesäkkeitä löydetään tavallisemmin imusolmukkeista, luustosta, maksasta tai keuhkoista. Tällöin yleensä luovutaan rakon poistoleikkauksesta, ja potilas ohjataan sädehoitoon tai solunsalpaajahoitoon. Solunsalpaajia annetaan, jos potilaan yleiskunto on riittävä ja munuaisten toiminta normaalia. Solunsalpaajat yleensä pienentävät etäispesäkkeitä ja siten helpottavat potilaan oloa. Sädehoitoa annetaan lähinnä kipuja lievittävässä mielessä, ja se tepsiikin erityisesti luustokipuihin. Se myös helpottaa potilaan oloa, jos kasvain sijaitsee hankalassa paikassa ja painaa esimerkiksi vatsaa tai tukkii virtsajohtimet.

Lähteet:

Bono, P. Virtsarakon syöpä. Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim 2012

Joensuu H ym. (toim.). Syöpätaudit. Kustannus Oy Duodecim 2013

Mäkinen M ym. (toim.). Patologia. Kustannus Oy Duodecim 2012

Raitanen M. Rakkosyöpä. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2016

Roberts PJ ym. (toim.). Kirurgia. Kustannus Oy Duodecim 2010

Taari K ym. (toim.). Urologia. Kustannus Oy Duodecim 2013

Julkaistu: 10.4.2018