Apu Terveys

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila kärsii rajusta migreenistä – ja ikävästä: ”Näin puolisoni viimeksi yli vuosi sitten”

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila kärsii rajusta migreenistä – ja ikävästä: ”Näin puolisoni viimeksi yli vuosi sitten”
Kun kirjailija Virpi Hämeen-Anttila nukkuu huonosti, on liikaa tietokoneella tai hänellä on stressiä, raju migreenikohtaus voi kirjaimellisesti viedä häneltä jalat alta. Korona-aikana elämään on tullut myös jatkuva kaipaus.
Julkaistu 29.3.2021

Migreenin iskiessä huimaus voi olla niin raju, että koko maailma keikahtaa ympäri ja kirjailija Virpi Hämeen-­Anttilalta menevät jalat alta.

Hän on kohtauksen tullessa jopa pudonnut työtuoliltaan lattialle. Siksi Virpin on toimittava nopeasti, kun migreenikohtaus alkaa: käperryttävä makuulle sikiö­asentoon, suljettava silmät ja oltava hievahtamatta aloillaan tunti tai jopa pari tuntia.

– Onneksi tällaisia kohtauksia on tullut vain kotona. Vain kerran olen joutunut polvilleni keskellä ­katua, mutta huimaus meni saman tien ohitse.

Virpi Hämeen-Anttila kertoo vaivastaan rauhallisesti, sitä mitenkään dramatisoimatta tai valittamatta. Valittaminen ei auta, vaan tilanteen hyväksyminen ja oikeanlainen varautuminen.

Huimauskohtauksia tuli aikaisemmin vain kerran runsaan vuoden aikana. Viime vuonna tuli kuitenkin kaksi isompaa kohtausta, joista toista seurasi viikon ajan pienempiä kohtauksia. Myös aurallista migreeniä sahalaitoineen on ollut tavallista enemmän.

– Ison kohtauksen jälkeen joudun olemaan monta päivää varovainen, jotta se ei laukea uudelleen. Silloin tuntuu aina siltä, kuin päässäni olisi aivosumua.

Edellisen huimauskohtauksen jälkeen hän oli aloillaan lähes viikon.

Huono uni altistaa kohtaukselle

Kirjailija kärsii vestibulaarisesta migreenistä eli migreenihuimauksesta, johon ei liity kovaa päänsärkyä. Huimausta voi tosin seurata väreilevää, tykyttävää pääkipua.

Virpi kertoo, ettei ole onneksi kokenut koskaan monien migreenipotilaiden tuntemaa raastavaa, tuntikausia tai jopa päiviä jatkuvaa särkyä.

– Jos en pidä varaani ja jää heti kohtauksen tultua lattialle makaamaan, saatan oksentaa pari tuntia. Tässä taannoin kohtaus oli niin raju, että reväytin oksentaessa rintalihakseni.

Virpi tietää, mikä altistaa kohtauksille. Yksi syy on stressi, toinen huonosti nukkuminen. Nykyään hän pitää huolta unestaan ja pyrkii noudattamaan tarkkaa vuorokausirytmiä. Hän pyrkii ajoittamaan unensa iltayhdentoista ja aamuseitsemän välille.

– On tärkeää, että nukun kahdeksan tuntia ja ­menen nukkumaan ja herään mahdollisimman ­samaan aikaan.

Kohtauksen voi laukaista myös liiallinen tieto­koneen tai puhelimen kanssa työskentely.

– Syynä on ilmeisesti laitteiden sininen valo. Nyt tietokoneestani on säädetty sininen valo pois ja tilalla on keltainen univalo.

Koronakuukausien aikana tietokoneen ääressä ­istuminen on vain lisääntynyt. Kirjoittamisen ohella Virpillä on paljon eri järjestöjen kokouksia ja muita palavereja.

– Nyt kaikki järjestetään etäyhteyksillä. Varsinkin Teams-kokoukset ovat migreenin kannalta rasittavia, koska tietokoneen ruudulla vilisevät monen henkilön kasvot ja jatkuva liike.

Onneksi ranteessa oleva älyranneke hälyttää tunnin välein ja komentaa nousemaan ylös työtuolilta.

Virpi Hämeen-Anttila käy rivakoilla kävelylenkeillä liki päivittäin.

Sähkömyrsky aivoissa

Virpi Hämeen-Anttila kärsi lapsena matkapahoinvoinnista. Häntä huimasi helposti, eikä hän voinut kuvitellakaan menevänsä huvipuiston keikkuviin laitteisiin. Taipumus lienee perinnöllinen, sillä myös hänen äitinsä voi pahoin autossa ja vesillä.

Parikymppisestä lähtien Virpiä on vaivannut aurallinen migreeni, johon kuuluvat sahalaitakuviot näkökentässä. Vasta muutama vuosi sitten hän alkoi kärsiä migreenihuimauksesta.

Lapsuuden matkapahoinvointi ja keikkuvien laitteiden kammo johtuivat todennäköisesti sisäkorvan tasapainoelimestä eli vestibulumista. Migreenihuimaus on nimenomaan tasapainoelimen huimausta.

Virpi kuvaa migreeniään osuvasti sähkömyrskyksi aivoissa. Oikean sähköiskun hän sai kahdeksan vuotta sitten. Nyt hän miettii, altistiko se vähitellen migreenihuimaukselle.

– Autoni päälle oli viereisen seinän hiekkapuhalluksen aikana laskeutunut kerros ainesta, joka kehitti auton koriin sähköisen varauksen. Ovea avatessani tunsin kovan napsahduksen kädessäni ja näin viisitoista minuuttia kaiken kahtena.

Edelleenkin auran ilmestyminen silmiin ja valtava väsymyksen tunne ovat varoittavia merkkejä lähestyvästä huimauskohtauksesta. Välillä sen tulon voi torpata lääkkeillä, mutta ongelmatonta se ei ole.

– Lääke, jolla ehkäisen huimausta ja pahoinvointia, tekee minusta hyvin uneliaan. Jos otan suositellun annoksen, en saa itseäni sängystä mitenkään ylös. Toinen lääke on aiheuttanut kouristuksia ja kolmas sanojen katoamista.

Muuta lääkitystä Virpillä ei vaivaan ole. Hän sanoo olevansa herkkä varsinkin keskushermostoon vaikuttaville lääkkeille. Myös vahvat antibiootit tai särkylääkkeet ovat hänelle hankalia, sillä ne ovat aiheut­taneet munuaistulehduksen.

Kiipeillessä ei huimaa

Vaikka migreeni vaikuttaa elämään, Virpi ei ole jäänyt sen vangiksi. Hän aloitti runsas vuosi sitten harrastuksen, jota harva hänen ikäisensä uskaltaa edes kokeilla.

– 62-vuotiaat eivät yleensä kiipeile seinillä, hän naurahtaa.

Virpin tytär Maria harrastaa seinäkiipeilyä. Virpi uskaltautui hänen kanssaan Helsingin Salmisaareen, jossa sijaitsee yksi pääkaupunkiseudun suosituista kiipeilysaleista.

– En olisi uskaltanut mennä yksin kokeilemaan, mutta onneksi olin seniorikiipeilijänä tervetullut mukaan. Tyttäreni on tietysti edennyt minua ­nopeammin. Hänessä on nuorta voimaa ja energiaa.

Seinäkiipeily on kehittänyt Virpin kehonhallintaa ja tasapainotaitoa sekä tuonut lisää lihasvoimaa.

Virpi kiipeää yleensä 10–20 metrin korkeuteen. Häntä ei onneksi kiipeillessä huimaa, ja köyden kanssa kiipeily on turvallista, jos se tehdään oikein.

– Minulla oli nuorena korkean paikan kammo, mutta vuoria rakastavana totutin itseni siitä aikoinaan pois. Aivan alussa kiipeilyseinän korkeus pelotti, mutta ei enää. Kiipeillessä tietää tarkalleen, missä painon pitää olla ja missä se tarkalleen on. On ­upeaa, kun tuntee voittavansa itsensä.

Nuorempana Virpi ei ollut sinut kehonsa kanssa, mutta nyt on toisin. Seinäkiipeily ja uiminen ovat antaneet hänelle oman kehon hallintaan liittyvää luottamusta.

Virpin toinen rakas harrastus on seinäkiipeily, jota hän ei anna mig­reenihuimauksen estää. – Aivan alussa kiipeilyseinän korkeus pelotti, mutta ei enää.

Sopu kehon kanssa

Virpi on puhunut ja kirjoittanut avoimesti nuoruutensa itsetunto-ongelmista, ylipainosta ja lähes 50 kilon laihduttamisesta. Viime vuonna­ ilmestyneessä kirjassaan Paino (Otava) hän kertoo, miten selvisi syömishäiriöstä ja kielteisestä minä­kuvasta. Hän on myös kuvittanut kirjan itse.

Virpi sanoo suoraan, ettei oma keho ole aivan sellainen kuin hän ehkä toivoisi sen olevan. Silti hän on tyytyväisempi kehoonsa kuin koskaan aikaisemmin.

– Ei mikään ihannekeho, mutta se on pystyvä, voimakas ja terve!

Alle kouluikäisenä Virpi oli hyvin liikunnallinen. Hän käveli, juoksi, kiipeili kallioilla ja puissa, pyöräili ja ui. Kun Virpi oli kuusivuotias, hän satutti ristiselkänsä pudottuaan nojapuilta. Lääkärin arvio oli musertava: tytöllä oli vanhuksen selkäranka, ja hän joutuisi jossain vaiheessa pyörätuoliin.

Toisin kävi.

– En ole saanut syntymässä kaikkein parhaimpia kortteja, mutta pystyn nauttimaan kehostani ja siitä, mitä kaikkea se voi tehdä. Erilaiset liikuntamuodot tanssia ja joogaa myöten ovat minulle tärkeitä.

Kun oma keho on ystävä eikä vihollinen, se antaa myös henkistä voimaa ja uskoa omaan osaamiseen.

Seinäkiipeilyharrastuksen onnistuminen on ihme siksikin, että Virpillä on toisessa polvessa nivelrikko. Polvi oli aiemmin kipeä, mutta seinäkiipeilyssä se ei ole yllättäen vaivannut. Vasemman pikkusormensa nivelrikkoa hän varoo kiipeillessä.

– Niveleni eivät ole koskaan olleet parasta laatua, mutta liikunta ja kasvispainotteinen ruokavalio ovat hoitaneet polviani. Mitä enemmän liikun, sitä parem­min voin.

Kasviksia Virpi syö joka päivä ainakin puoli kiloa ja harrastaa melkein päivittäin pitkiä, parinkin tunnin mittaisia kävelylenkkejä. Kävelyvauhti ei ole löntystelyä vaan ripeää.

Virpi on vilkas ja iloinen ihminen, jolle korona-aika ei ole ollut aivan ­helppo. – Rajoituksia on silti noudatettava ja rokotus otettava, jotta tästä piinasta päästään!

Raskas ja yksinäinen vuosi

Tyyni, myönteinen elämänasenne on yksi ase migreeniä vastaan. Virpi sanoo, että nuorempana huolia tuli vatvottua aivan liikaa.

– Oman suhteeni maailmaan voin määritellä niin, että se on pikemminkin myönteinen kuin kielteinen. Pidän aktiivisista, optimistisista ihmisistä ja viihdyn heidän seurassaan.

Mennyt vuosi 2020 oli silti raskas ja yksinäinen. Koko elämä tuntui tapahtuvan etänä ja aina vain tieto­koneen tai puhelimen ruudun välityksellä. Fyysiset tapaamiset ja rakkaat kulttuurielämykset ovat ­olleet kokonaan pannassa.

Virpin puoliso, arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila työskentelee Edinburghin yliopistossa Skotlannissa. Pariskunta on tavannut toisensa viimeksi yli vuosi sitten, jouluna 2019.

– En päässyt kesällä hänen luokseen koronan takia, eikä hän päässyt viime jouluksi kotiin. Kaipaus on ollut kova. Vaikka apuna ovat Skypen kautta käytävät videopuhelut ja muut yhteydenpitovälineet, ei se helpota ikävää.

Virpi ymmärtää silti hyvin koronapandemian ­aiheuttamat rajoitukset.

– Tauti on valtava riski. Siksi en emmi hetkeäkään rokotuksen ottamista. Mitä useampi ottaa rokotuksen, sitä suurempi on sen teho ja saamme epidemian kuriin.

5 x Virpin hyvinvoinnin lähteet

Liikunta, joka tuottaa mahdollisimman paljon iloa ja terveyttä. Seinäkiipeily, uinti ja kävely ovat minun lajejani. En halua liikkua hampaat ­irvessä enkä liikaa, jotta en joudu ylirasitustilaan.

Kaiken sorttinen kulttuuri tuo merkitystä elämään. Onneksi myös korona-­aikana on ollut iloa kirjoista ja video­striimauksista. Katsoin ennen joulua striimattuna Royal Opera Housen Taika­huilun ja ­Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonsertin.

Tasapainoisessa elämässä on kohtuus kaikessa. Osaan arvostaa ­hyvää unta ja ­lepoa. Pitää huomata ajoissa, jos on ajamassa itsensä burnoutiin. Päiväänsä ei pidä kiirehtiä täyteen.

Luonto on minulle elähdyttävä ja monin tavoin virkistävä asia. Kotona Vantaalla pääsen nopeasti metsä­polulle, samoin vuokramökillämme Padasjoella.

Oma perhe, puolisoni ja kaksi ­aikuista lastani. Koronarajoitusten takia perhe on ­ollut etäällä, mutta onneksi pääsin jouluna Porvooseen tyttäreni ja vävyni luokse. Siellä otimme skypeyhteyden Jaakkoon.

Virpi Hämeen-­Anttila

Ikä: 62 vuotta.

Ammatti: kirjailija.

Asuinpaikka: Vantaa.

Perhe: puoliso Jaakko ­Hämeen-Anttila, jonka kanssa tytär ja poika.

Ajankohtaista: kahdeksas Björk-sarjan dekkari ilmestyy kesällä 2021.

Lamaava kohtaus

Migreeni on yleisempi naisilla. Osalla se helpottuu tai katoaa vaihdevuosien jälkeen.

Miten hormonit vaikuttavat migreeniin?

Migreeni on suurimmaksi osaksi naisten sairaus. Miehet kärsivät siitä naisia harvemmin. Yksi syy tähän on se, että naishormoni estrogeenin tason vaihtelut voivat vaikuttaa sairauteen.

Kuukautiset laukaisevat yli puolella migreeniä sairastavista naisista kohtauksen. Useimmilla on migreenikohtauksia myös kuukautiskierron eri vaiheissa. Migreeni on usein vaikeimmillaan vaihdevuosien aikana. Niihin liittyvät oireet, kuten kuumat aallot ja yöhikoilu, voivat aiheuttaa unihäiriöitä ja stressiä, jotka lisäävät migreenikohtausten todennäköisyyttä.

Vaihdevuosien jälkeen migreeni voi helpottua tai kadota ­kokonaan, mutta kaikille ei näin käy. Migreeni voi vain muuttaa muotoaan.

Miten migreeni vaikuttaa elämään?

Migreeniin liittyy keskittymisvaikeuksia ja kipuun usein muita oireita, ­kuten oksentamista, hikoilua, palelua ja verenpaineen muutoksia. Kohtaus ­lamaannuttaa usein normaalin toimintakyvyn. Kun migreeni tulee osaksi elämää, selviytyminen ja asioiden selvittely voivat tuntua mahdottomilta.

Mitä on migreenihuimaus?

Migreenihuimaus on sisäkorvan tasapainoelinperäinen huimaus, jota on arviolta kymmenellä prosentilla migreeniä sairastavista. He ovat herkkiä pään koville liikkeille, joten kaikki harrastukset eivät sovi heille.

Voiko auran näkyminen silmissä ennakoida migreenihuimausta?

Auraoireita, kuten sahalaitoja tai kirkkaita valoja näkökentässä, on vain ­10–15 prosentilla migreeniä sairastavista. Aura ei siis välttämättä ennakoi migreenihuimausta. Migreenihuimaus voi esiintyä myös ilman päänsärkyä.

Miten sairautta kannattaa hoitaa?

On tärkeää hakeutua asiantuntevan neurologin vastaanotolle, poissulkea muut sairaudet ja löytää sopiva lääkehoito. Kohtauksia voi parhaansa ­mukaan ennakoida ja välttää laukaisevia tekijöitä. Niitä voivat olla stressi, verensokerin vaihtelut, kirkkaat tai vilkkuvat valot, voimakkaat hajut ja raskas liikunta.

Mitä sairastunut voi itse tehdä?

Hyvä fyysinen kunto voi auttaa vähentämään migreenikohtauksia. Esimerkiksi sauvakävely on hyvä liikuntamuoto, koska se liikuttaa hartiaseudun lihaksia ja ehkäisee päänsärky­potilailla usein esiintyvää niskajumia.

Myös säännölliset ja terveelliset elämäntavat ja riittävä yöuni auttavat.

Läheisten tuki on kullan arvoista. Sairastuneen voimavarat saattavat ­olla lopussa, ja silloin tukipilareita tarvitaan monesta suunnasta.

Migreeniä sairastava voi kokea olevansa hyvin yksin sairautensa kanssa. Vertaistuki auttaa juuri tässä. On ­ihmisiä, jotka ymmärtävät. Vertaisilta voi myös saada konkreettisia vinkkejä arkeen.

Lähde: migreeni.org.

Asiantuntija: kuntoutuskoordinaattori Sari Viitasaari, Suomen Migreeniyhdistys

Kuntoutuskoordinaattori Sari Viitasaari.

Kommentoi »