Terve.fi

Verivirtsaisuuden oireet

Verivirtsaisuuden oireet
Verivirtsaisuus oireilee aiheuttajansa mukaan. Lue eri oireiden syistä asiantuntijoidemme artikkelista.
Julkaistu: 5.4.2018
Verivirtsaisuus itsessään on oire jostakin virtsateissä tai niiden ympäristössä tapahtuvasta asiasta. Verivirtsaisuutta voi esiintyä yksinään, mutta siihen voi liittyä muitakin oireita. Muut oireet liittyvät yleensä jotenkin verivirtsaisuuden syyhyn ja niiden perusteella voidaan arvella mahdollista verivirtsaisuuden aiheuttajaa. Esimerkiksi virtsatieinfektiossa verivirtsaisuuden lisäksi tavataan usein kirvelyä virtsatessa (etenkin loppuvaiheessa) ja tihentynyttä virtsaamistarvetta. Munuaisperäisissä tiloissa esiintyy usein kylkikipua ja koputteluarkuutta munuaisten seudussa. Virtsakiville on ominaista kyljestä alavatsalle ja nivusiin siirtyvä raju repivä kipu.
Laboratoriokokeiden lisäksi verivirtsaisuuden selvittelyissä on tärkeää tietää oireiden kehittymisestä ja mahdollisista altistavista tekijöistä. Kirvely virtsatessa ja tavanomaista tiheämpi virtsaustarve viittaavat virtsatieinfektion suuntaan, kun taas raju repivä kipu virtsanjohtimien seudussa viittaa virtsatiekiven olemassaoloon. Verivirtsaisuuden diagnosointi tapahtuu toisinaan sattumalta, kun muussa yhteydessä otetusta virtsakokeesta löydetään mikroskooppinen verivirtsaisuus. Laboratoriokokeista perusverenkuva, tulehdusarvo CRP, lasko ja munuaisten toimintaa kuvaava kreatiniini kuuluvat tavallisimpiin kokeisiin verivirtsaisuutta tutkittaessa.
Virtsanäyte otetaan normaalisti jokaiselta verivirtsaisuutta potevalta. Virtsanäytteestä tutkitaan punasolujen lisäksi mm. bakteereita, proteiineja ja valkosoluja, joiden esiintymisen perusteella voidaan päätellä tulehduksen tai munuaiskudostaudin olemassaolo.
Jatkoselvityksiin kuuluvat virtsan irtosolututkimus ja mahdollisesti erilaiset tähystys- ja varjoainetutkimukset sekä alavatsan/munuaisten ultraäänitutkimus. Näiden avulla voidaan pyrkiä paikallistamaan verivirtsaisuuden alkuperä.
Virtsateiden rakennetta ja poikkeavuuksia voidaan tutkia virtsateiden ultraäänitutkimuksella, ylempien virtsateiden varjoainekuvauksella sekä rakon ja virtsanjohtimien tähystyksellä. Tarvittaessa turvaudutaan tietokonetomografia (CT) ja magneettitutkimuksiin.
Lähteet:
Saarelma O, 2017. Verivirtsaisuus, Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
Laurila T, 2017. Verivirtsaisuus, Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
Kommentoi »