Verensokerin säätely on monimutkainen ihmiskehon prosessi. Sokeri on perusaineenvaihdunnan kannalta yksi olennaisimmista osatekijöistä, koska solut voivat helposti käyttää sitä energialähteenä. Kehon käyttämää sokeria kutsutaan glukoosiksi (rypälesokeri), jota syntyy ruoan hiilihydraattien pilkkoutuessa suolistossa, mistä se imeytyy verenkierron kuljetettavaksi.
Haiman beetasolujen sysäyksittäin erittämä insuliini on ainoa sokeritasoa laskeva hormoni, joka säätelee myös kehomme energia-aineenvaihduntaa.
Verensokerin säätely on monen eri tekijän yhteistyötä. Kuitenkin tärkein insuliinin eritystä lisäävä tekijä on veren koholla oleva sokeritaso, eli mitä enemmän sokeria on veressä, sitä enemmän insuliinia erittyy.
Insuliini vaikuttaa usealla tavalla veren sokeripitoisuuteen: Insuliini estää sokerin uudismuodostusta vähentämällä suoraan sokerintuottoa lisäävän glukagoni-hormonin eritystä ja estämällä eläintärkkelyksen hajoamisen maksassa sokeriksi. Ilman insuliinin vaikutusta maksa erittää liikaa sokeria. Sokeritason madalluttua insuliinineritys vähenee nopeasti ja maksa alkaa jälleen tuottaa sokeria.
