Apu Terveys

Vanhemman ja aikuisen lapsen vaikea suhde: Muutos lähtee nykyhetkestä, psykologi sanoo

Vanhemman ja aikuisen lapsen vaikea suhde: Muutos lähtee nykyhetkestä, psykologi sanoo
Ristiriidat vanhempien ja aikuisten lasten välillä ovat yleisempiä kuin kuvittelemme, kertoo psykologi Hannele Törrönen. Elämän muutoskohdat haastavat erityisesti. Niihin sisältyy myös toivoa paremmasta.
Kuvat Johanna Myllymäki

Ristiriidat vanhempien ja aikuisten lasten välillä ovat yleisempiä kuin kuvittelemme. Psykologi Hannele Törrönen, 68, havahtui huomaamaan, että ne ovat kipeän tuttuja monelle ikääntyvälle vanhemmalle.

Alan ammattilaisena, kolmen pojan äitinä ja kahden lapsen isoäitinä Törrönen päätti tarttua asiaan, sillä aiheesta ei löytynyt tietokirjallisuutta. Syntyi kirja Väärin rakastettu – Vanhemman ja aikuisen lapsen ristiriidoista (Kirjapaja 2019).

– Olin läkähtyä, kun tein tätä kirjaa. Asiaa oli niin paljon, eikä ole mahdollista laatia selviytymisohjeita kaikkiin hiertäviin suhteisiin. Toivon, että kirja auttaa hengittämään vähän kevyemmin näiden asioiden äärellä, Hannele Törrönen sanoo.

Vanhemman ja lapsen suhteen kaari kulkee ensi parkaisusta viimeisiin jäähyväisiin. Matkalle mahtuu monia kehitysvaiheita ja tunteita. Iloa lasten kasvun seuraamisesta ja murhetta heidän edesottamuksistaan. Sidos on vahva ja peruuttamaton.

Ilosta huolimatta avuttomuuden, syyllisyyden ja ristiriitaisten tunteiden säie näyttää kulkevan vanhemman ja lapsen suhteissa läpi elämän. Pikkulapsiperheissä ollaan turta väsymyksestä, työn ja vanhemmuuden paineista. Myöhemmin harmien mittakaava voi olla moninkertainen, kun vanhempi suree aikuisen lapsen vaikeuksia.

Lue myös: Mustasukkainen kumppanin lapsista? Poimi psykoterapeutin vinkit!

Ollaanko liian lähellä vai kaukana?

Jokaisella vanhemmalla on oma kasvuhistoriansa. Kannamme ja siirrämme edellisten sukupolvien taakkoja joko tietoisina tai tiedostamatta. Olemme alati keskeneräisiä.

Riidat kuuluvat elämään, mutta joskus vanhemman ja lapsen suhde voi mennä umpisolmuun.

Äidin ja tyttären rankka suhde: "Äidin kuolema tuntui huojentavalta"

Silloin on syytä kysyä: Onko suhteen rakentuminen jäänyt kesken? Ovatko osapuolet liian kaukana toisistaan vai tuskastuttavan lähellä? Mitkä pettymykset, vihat ja väkevät tunteet värittävät havaintoja?

Välirikko voi tuntua musertavalta. Punnukset ovat raskaat, kun hylkääjä on oma lapsi.

– On helppo ymmärtää näitä äitejä ja isiä. Ikätoverieni sukupolvi halusi hylätä vanhempiensa autoritäärisen kasvatusotteen ja tehdä toisin omien lastensa kanssa, Hannele Törrönen sanoo.

Hän on saanut yhteydenottoja erityisesti naisilta, joiden suhde tyttäreen tuottaa huolta.

Elämän taitekohdat ovat alttiita muutoksille mutta myös korjaus­liikkeille: toisensa voi löytää uudelleen. Mikään hyvä ei kuitenkaan synny pakosta.

Aikuisen lapsen syytökset voivat joskus tuntua hämmentäviltä, sillä mielikuvat menneestä voivat olla erilaiset. Mitä oikein tapahtui? Mitä tein väärin? Kiihkeässä elämänrytmissä vanhempi ei ehkä huomaa lasten erilaisia tarpeita.

Lastaan ei voi tuntea täysin

Temperamenttierot voivat olla suuria, eikä edes omaa lastaan voi tuntea täysin. Perheen heikoin lenkki voi olla juuri se kaikkein helpoin ja vaivattomin lapsi, joka vasta aikuisena avaa suunsa.

– Vanhempi voi yrittää olla avoin keskustelulle ja kuunnella, mitä toisella on sanottavana. Jatkuvaa huutoa ja raivoa ei silti tarvitse ottaa vastaan, Hannele Törrönen sanoo.

Vanhemman on kestettävä, että lapsi kokee asiat omalla tavallaan. Hän syyttää tai vaikenee omien kokemustensa perusteella.

Jos keskustelu­yhteys on poikki, vanhempi voi kuitenkin lähettää onnitteluviestejä merkkipäivinä ja näyttää, ettei ole musertunut kritiikistä.

Vaali omaa hyvinvointia

Omaa hyvinvointiaan on viisasta vaalia. Joskus keskusteluapu ammattilaisen kanssa voi olla tarpeen. Vatvomisen ja itsensä moittimisen kierre jumiuttaa, estää uusien ajatusten löytämisen ja johtaa pahimmillaan masennukseen.

Kierre on hyvä katkaista ja siirtää huomio nykyhetkeen.

Joskus käy niin, ettei kaikesta välejä hiertävästä pystytä koskaan puhumaan eikä huonoja välejä saada selvitettyä. Lapsen vihanpitoa voi olla vaikea kestää, jos vanhempi ei tiedä vihan syitä tai anteeksipyyntö ei riitä lapselle.

Millaiset odotukset suhteelle?

Odotukset suhteen laadusta voivat olla kovin erilaiset.Tarpeet voivat vaihdella eri elämänvaiheissa: itsenäistyessä, lastenlasten syntyessä ja vanhan vanhemman kaivatessa viimeisinä vuosiaan tukea. Joskus halutaan lähelle ja joskus kaivataan enemmän erillisyyttä.

Tie itsenäisyyteen on pitkä. Jos aikuinen lapsi taantuu teini-­ikäisen tasolle vanhempiensa luona, lapsuudenkodista irtaantuminen ja itsenäisyys eivät ehkä ole kaikilta osin hallussa.

Nuoren päätöksentekoa säätelevä etuaivo­lohko kehittyy 25-vuotiaaksi asti.

– On tärkeä kannustaa nuorta luomaan oma elämänsä ja kertoa, että ovi kotiin on auki. Vanhempien tukea voi tarvita elämänvaiheissa eri tavoin, Hannele Törrönen muistuttaa.

Suhteeseen voi kietoutua myös riippuvuutta, joka saa erilaisia muotoja. Äiti voi sitoa lastaan lahjoilla ja palveluksilla tai ottaa uhrin roolin. Törrösen mukaan lapsia syyllistävän äidin painolasti elää vahvana kollektiivisessa tajunnassamme.

Tavoitteena kahden aikuisen suhde

Psykoanalyytikko Erna Furmanin mukaan äitien kuuluu olla olemassa tullakseen jätetyiksi. Sama koskee myös isiä. Lapset kasvavat aikuisiksi ja lentävät pesästä.

Erillisyys ja kyky kahden aikuisen väliseen vuorovaikutukseen on joskus hankalaa, mutta tavoittelemisen arvoista.

Isovanhemmuus voi tarjota toisen mahdollisuuden, kun lastenlasten kautta voi korjata omia virheitään. ”Sä olit ihan hirveä äitinä, mutta mummona sä olet loisto”, tokaisi ­eräs nuori äiti omalle äidilleen.

Huolenpidosta saattavat lastenlasten kanssa kilpailla iäkkäät ja hauraat omat vanhemmat. Tilanne kuormittaa ja haastaa jälleen ristiriistaisten tunteiden sietämiseen. Ymmärrykselle ja sovinnolle voi tarjoutua viimeinen mahdollisuus, jos molemmat ovat siihen valmiit.

Eeva Kilpi on kirjoittanut kaipuustaan harmoniseen rakkauteen, jota hän ei juuri koskaan tavoittanut äitinsä kanssa. Myös äiti kaipasi, ja juuri kaipuussa Kilpi kertoo kohtaavansa edesmenneen äitinsä aina omaan kuolemaansa asti. Hän arvelee saman tunteen toistuvan myös suhteessa omiin poikiinsa. 

Miten päästä eroon suhdesolmusta

  • Anna aikaa ja pidä keskusteluyhteys auki.
  • Anna armoa ja ymmärrystä toiselle ja itsellesi.
  • Hae apua, jos kuritat itseäsi loputtomalla murehtimisella ja itsesyytöksillä.
  • Keskity elämäsi hyviin asioihin.
  • Muista, että muutos voi alkaa vain nykyhetkestä.
Asiantuntijana psykologi Hannele Törrönen

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 1/2020.

Julkaistu: 31.3.2020
Kommentoi »