Kari Tuikka, 50, Seinäjoelta. Pelaa tennistä ja jalkapalloa, käy kuntosalilla ja nauttii luonnosta.

Aamuisin lakanat olivat veressä. Päivisin kutitti kauheasti, minkä vuoksi oli vaikea keskittyä. Se turhautti ja ärsyttikin. Ihmiset tuijottivat ja koulussa kiusattiin, kun huulet halkeilivat ja sääret ja käsivarret olivat ärtyneen ihottuman peitossa.

Kari Tuikka on kärsinyt pahasta atooppisesta ihottumasta lapsesta asti. Ihottumaa on koko vartalolla ja huulilla, mutta kasvojen iho on säästynyt siltä.

Atopia on häirinnyt elämää aikuisenakin. ­Öisin kutina on herättänyt monesti. Uimahallissa hän ei ole voinut käydä.

Kun Tuikka ajoi työkseen bussia, hän piti pitkähihaisia paitoja, jottei ihottuma näkyisi. Ihmiset nimittäin kauhistelevat sitä toisinaan. Autoa ajaessa ei voinut raapia, vaikka olisi miten kutittanut, eikä oikein pysähdyksilläkään.

– Raapiminen saa ihottuman verille, ja silloin paitaan ilmestyy veriläiskiä.

Töiden jälkeen hän joutui satoja kertoja makaamaan sängyssä pari tuntia, koska kutina oli niin valtava ja olo tuskaisa.

Nuorena ihmisten tuijotus tuntui kurjalta. Sitä se on edelleen, vaikka siihen onkin tottunut. Tyttöystävää ei ollut helppo löytää, kun atopia oli huulissakin.

Mieleen on jäänyt myös ihmisten suhtautuminen atopiaan nuoruusvuosina.

– Silloin ei oikein ajateltu, että atooppinen ihottuma on sairaus, ja sitä vähäteltiin. Vanhempani kuitenkin ymmärsivät tuskaani aina, Tuikka muistelee.

Tiesitkö, että auringonvalo voi myös pahentaa jo olemassa olevaa ihottumaa. Lue lisää valoyliherkkyydestä

Voidesukkia ja valohoitoa

Ihoa on yritetty hoitaa monin keinoin: voiteilla, kutinalääkkeellä ja voidesukilla. Kari Tuikka voiteli ihoaan kaksi tai kolme kertaa päivässä. Aikaa meni noin tunti. Mikään ei auttanut kunnolla.

– Olen sanonut, että antaisin miljoonan sille, joka parantaisi ihottumani.

Kerran Tuikalle määrättiin suun kautta otettavaa lääkettä, josta tuli paha reaktio.

– Minusta tuntui kuin keho olisi lopettanut toimintansa. Olo vain huononi. Otin lääkettä viikon ja sitten totesin, ettei ole mitään järkeä syödä sitä, hän kertoo.

Käänne tapahtui vuonna 2012, kun lääkäri määräsi hänelle valohoitoa. Tuikka asui tuolloin Kihniöllä ja ajoi valohoitoon Tampereelle kolmesti viikossa. Matkaa kertyi edestakaisin 240 kilometriä. Hoito auttoi niin paljon, että ajaminen kannatti.

– Aluksi sain hoitoa vain kymmenen sekuntia kerrallaan ja myöhemmin puolitoista minuuttia. Vaikutus oli valtava: ­kutina helpottui heti.

Tuikka kävi valohoidossa kaksi vuotta. Sitten hän löysi vielä paremman avun.

Vaikea atopia ei ole lannistanut Kari Tuikkaa. Hän on ikionnellinen, että aurinko auttaa.

Onni löytyi auringosta

Vuonna 2015 Kari Tuikka pääsi ensimmäistä kertaa Allergia-, Iho- ja Astmaliiton järjestämälle aurinkomatkalle, joka oli tarkoitettu ihosairauksista kärsiville.

Ensin oli koulutusta Suomessa, ja sitten suunnattiin Gran Canarialle kahdeksi viikoksi. Ohjelmassa oli iho­aiheisia luentoja, auringonottoa ja merivesikylpyjä.

– Aluksi aurinkoa otettiin vain vähän aikaa aurinkosuojavoiteen kanssa. Vähitellen aikaa pidennettiin ja voidetta vähen­nettiin. Lopulta, kun iho oli tottunut, aurinkoa otettiin ilman voidetta.

Merivedessä Tuikka vietti vähintään tunnin joka päivä. Tulokset olivat ihmeelliset: loman jälkeen iho oli puoli vuotta todella hyvässä kunnossa. Ei ollut ihottumaa, eikä kutinaa.

– Tanssin ilosta ja onnesta. Muistan vieläkin sen tunteen. Matkan jälkeen elämä tuntui lottovoitolta.

Tuikka luuli jo parantuneensa kokonaan, mutta puolen vuoden kuluttua ihottuma palasi. Hän on käynyt vielä kahdella samanlaisella matkalla. Joka reissun jälkeen iho on voinut pitkään hyvin.

– Olen ikionnellinen, että olen päässyt niille, hän sanoo.

Myös Suomen aurinko auttaa ihottumaan. Tuikka ottaa kesäisin aurinkoa muutaman kerran viikossa, jos sää vain sallii. Paras tulos kuitenkin tulee, kun ­aurinkoon yhdistetään merivesikylvyt.

– Tavoitteeni on, että taloudellinen ­tilanteeni paranisi ja voisin lähteä etelänmatkalle joka syksy ja ­kevät. Liiton matkoille pääsee parin vuoden välein. Niistä pitää maksaa 400 euroa.

Lue myös Sanna-Marjan haastattelu: Näin selvisin melanoomasta

Oppeja ihmisyydestä

Kari Tuikan mielestä hänen ihonsa on nyt kohtalaisessa kunnossa. Jalat ja käsivarret ovat täynnä kutisevia näppyjä, joista pursuaa verta, kun niitä raapii. Hän voitelee ihon ainakin kahdesti päivittäin.

Atopia on opettanut kärsivällisyyttä ja sen, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Ihottuma on loppuelämän kaveri, eikä sille voi tehdä ihmeitä. Huumori auttaa.

Tuikka ei ole antanut ihmisten katseiden ja kommenttien vaikuttaa itseensä, vaikka ne ovatkin tuntuneet ikävältä.

– Onneksi olen vahva. Olen myös luottanut siihen, että ihmisiin ei lopulta vaikuta se, miltä näyttää. Tärkeää on se, mitä on sydämessä ja millainen luonne on. Voi olla monenlaista ulkoista ongelmaa, ja silti on yhtä lailla hyvä ihminen.

Asiantuntijana ihotautien erikoislääkäri Carl Kyrklund Ihosairaalasta.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 5/2020.