Rajoittavat uskomukset voivat estää saavuttamasta unelmia – lue miten päästä niistä eroon

Ajatteletko usein, että et ole kyllin hyvä? Tuntuuko, että et osaa? Koetko, että sinun tulisi olla enemmän? Jos vastasit edes yhteen kysymykseen myöntävästi, sinulla saattaa olla rajoittava uskomus.

”Meillä kaikilla on uskomuksia eli ajatusmalleja, jotka voivat olla joko rajoittavia tai rakentavia eli eteenpäin vieviä”, toteaa kouluttaja, valmentaja Anu Vihonen.

Uskomukset ovat opittuja mielen luomia ajatustapoja, asenteita, ennakkokäsityksiä ja yleistyksiä. Ne ovat meille sisäisesti totta, vaikka eivät oikeasti sitä olisikaan.

Osa uskomuksista toimii eduksemme, osa rajoittaa elämäämme merkittävästi. Siksi etenkin jälkimmäisiin kannattaa kiinnittää huomiota.

”Vaikka uskomuksilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ne vaikuttavat silti elämäämme ja hyvinvointiimme”, Vihonen tiivistää.

Väärät uskomukset alkavat valitettavasti toteuttaa itseään. Jos kerromme jatkuvasti itsellemme rajoittavia tarinoita, alamme väistämättä myös elää niitä todeksi.

Vihonen toteaa, että rajoittavat uskomukset perustuvat useimmiten egoon eli pelkoon, kun taas rakentavat uskomukset kumpuavat rakkaudesta.

Uskomukset liittyvät ihmisen tapaan ajatella itsestä ja elämästä. Ne voivat olla myös tapoja ajatella omasta kansasta tai muista kulttuureista. Voimme esimerkiksi ajatella, että me suomalaiset olemme tällaisia ja ne ruotsalaiset, venäläiset, kiinalaiset tai amerikkalaiset ovat tuollaisia.

”Meille suomalaisille on ollut hyvin yleistä ajatella itsestämme, että emme ole riittävän hyviä”, Vihonen kuvaa.

Myös yksin pärjäämisen malli on meille yleinen. Moni voi uskoa myös, ettei yksinkertaisesti ansaitse parempaa elämää.

Jos vaikka ajattelet itseäsi vähätellen, että et ole tarpeeksi hyvä työssäsi, et kenties edes uskalla hakea uutta työpaikkaa. Tai jos pelkäät epäonnistumista, et uskalla tavoitella unelmaasi.

Tällöin et pääse kasvamaan ihmisenä ja oppimaan uutta, vaan jäät jumiin tai jopa uskomuksesi vangiksi.

Jos taas uskot, että pärjäät kyllä yksin, et opi pyytämään apua tai ottamaan sitä vastaan ja uuvut. Jos ajattelet, ettet ansaitse rakkautta, kiellät omat tarpeesi etkä salli elämääsi rakastavaa puolisoa tai ystäviä.

Jos vastaavasti olet jo päättänyt, ettet kuitenkaan kykene tekemään elämäntaparemonttia, saatat jämähtää sohvalle edes yrittämättä parantaa hyvinvointiasi.

”Uskomukset kaventavat monella tavalla elämää ja kutistavat meitä. Pahimmillaan oma elämä jää niiden vuoksi elämättä”, Vihonen sanoo.

Uskomukset syntyvät hyvin aikaisessa vaiheessa, usein jo varhaislapsuudessa. Ne saattavat siirtyä perheissä ja suvuissa sukupolvelta toiselle.

Vanhempi siirtää omilta vanhemmiltaan omaksuttuja kuvitelmia lapsiinsa tai lapsenlapsiinsa. Niihin liittyy sukupolvien ja roolien taakkaa, odotuksia ja velvollisuuksia.

Esimerkiksi vanhempi tai isovanhempi voi hyvää tarkoittaen varoittaa lasta elämästä pää pilvissä. Maailma kun on armoton paikka, jossa pärjää vain kovalla työllä.

Usein tytöt on kasvatettu kilteiksi ja pojat pärjääjiksi. Lapsi on saattanut kuulla kotona tai mummolassa huolimattomasti heitettyjä kommentteja tyyliin ”olet jo iso poika, kyllä sinä pärjäät”, ”tuosta haaveilijasta ei tule koskaan mitään” tai ”ei täällä laiskoja elätetä”.

Opettaja on saattanut koulussa todeta, että ”ei sinulla ole matikkapäätä”, ”et sinä osaa piirtää” tai ”aina se laulaa nuotin vierestä”.

”Lapsi omaksuu herkästi auktoriteettina pitämänsä ihmisen ajatuksia ja huomautuksia. Hän alkaa uskoa, että tuollainen minä sitten olen ja sillä siisti”, Vihonen kuvaa.

Rajoittavia ajatuksia voi omaksua myös aikuisiällä. Joku voi esimerkiksi kuulla ennustajalta, että tämä näkee tulevaisuudessa avioeron. Tällöin henkilö saattaa alkaa uskoa siihen ja rupeaa käyttäytymään ja tekemään valintoja siten, että hänen avioliittonsa alkaa rakoilla.

Toinen voi lukea horoskoopista, että terveytesi suhteen tähdet eivät ole nyt kohdillaan, ja alkaa pelätä ja maalailla mielessään, mitä kaikkea ikävää hänelle voi tapahtua.

”Kaikessa on aina hyvä muistaa, että meillä on vastuu omasta elämästämme. Toisen ihmisen meihin syöttämissä uskomuksissa on aina vaarana se, että niistä tulee itseään toteuttavaa profetiaa.”

Uskomukset saattavat olla kaikkein merkittävin syy siihen, että emme saavuta asioita, jotka haluaisimme saavuttaa.

Anu Vihonen on itse elävä esimerkki siitä, miten omien rajoittavien uskomusten kohtaaminen voi muuttaa koko elämän suunnan.

Vihonen työskenteli nousukiitoisessa uraputkessa IT-alalla. Hän ajatteli, että hänen piti aina vähän ylittää itsensä.

”Hoin itselleni, että tekemällä työelämässä enemmän kuin minulta odotetaan, pääsen uralla tosi pitkälle.”

Nelikymppisenä Vihosen raja tuli vastaan. Hän oli niin stressaantunut, ettei enää kyennyt jatkamaan. Hän irtisanoutui hyvästä työpaikasta.

”Päivät olin suorittanut töissä. Vapaa-ajat ja yöt olin murehtinut, että tulikohan töissä tehtyä virheitä ja mitenhän minä jaksan ja osaan taas huomenna”, Vihonen muistelee.

Armottomaan itsensä piiskaamiseen löytyi lopulta syy. Se oli vanha uskomus riittämättömyydestä, jonka takana oli pelko hylätyksi tulemisesta.

Vihonen oli irtisanoutumisensa jälkeen tutustunut NLP:hen, eli neurolingvistiseen ohjelmointiin, jonka kautta hän pääsi kohtaamaan ja työstämään mielessään olevaa uskomusmaailmaa.

”Muistin, miten olin alakoulusta lähtien uskonut ja pelännyt, etten ole tarpeeksi hyvä. Ajattelin, että jos en saa koulussa täysiä kymppejä, joku on minulle vihainen. Sama jatkui opiskelussa ja työelämässä. Määrittelin itseni siten, että jos en ole paras, minut hylätään.”

Vihonen oppi, että hänen ei ole pakko jäädä menneisyytensä vangiksi. Hän oivalsi, että pystyy itse murtamaan uskomuksiaan ja sitä kautta vapautumaan niistä.

”Olin todellakin uupumuksen äärirajoilla. Sain kuitenkin uuden elämän ja pahoinvoinnin tilalle hyvinvoinnin sekä uuden seikkailun, joka jatkuu edelleen.”

Vihonen opiskeli lisää NLP:tä ja valmistui lopulta NLP-kouluttajaksi ja -valmentajaksi. Hän on toiminut jo pitkään ihmisten auttajana. Uskomukset ja niiden muuttaminen kuuluvat hänen asiakastyönsä keskeisiin teemoihin.

Muutosta kaipaavalle Vihosen tärkein viesti on, että jos ei usko, että kykenee muuttamaan ajatteluaan, mikään ei muutu.

”Onkin tärkeää tiedostaa, että rajoittavat uskomukset ovat vain ajatuksia ja että me emme ole yhtä kuin ajatuksemme.”

Vihosen mukaan me koostumme kahdesta eri osasta. Meissä on sisin eli se, kuka me oikeasti olemme. Se on meissä kaikissa oleva autenttinen itsemme, jonka kanssa synnymme tänne. Se säilyy aina sisällämme.

Toinen osa on ego, joka antaa meille ulkoapäin tulevia käyttäytymismalleja. Se kertoo, millaisia meidän kuuluisi olla, millainen ammatti ja perhe meidän tulisi hankkia. Egoa ohjaavat sosiaaliset normit ja roolit, kunnianhimo ja raha.

”Egon päällimmäinen tarve on henkiinjääminen. Sitä ajaa takaa pelko siitä, riitänkö minä. Tätä kautta syntyvät myös rajoittavat uskomukset.”

Kun ihminen huomaa, miten vahvasti ego häntä ohjaa, hänessä nousee halu palauttaa yhteys omaan itseen. Herää tarve tietää, kuka minä oikeasti olen ja mitä haluan.

”Se on kohta, jolloin todellinen muutos voi alkaa tapahtua”, Vihonen sanoo.