Muistele hetki lapsuutesi kaveriporukkaa. Oliko mukana joku, joka otti luontaisesti leikin tai pelin haltuunsa? Ja toinen, joka vetäytyi syrjemmälle?
Oliko siellä kenties myös hän, jolla oli tapana rakentaa sopua riitatilanteissa tai laukaista ikävä tunnelma huumorilla?
Entä millainen toimija sinä olit?
Sanotaan, että me ihmiset olemme sosiaalisia eläimiä. Meidän on tarkoitus toimia yhdessä ja kuulumme elämämme aikana monenlaisiin ryhmiin ja yhteisöihin.
Lapsuuden perhe, suku, naapurusto, koululuokat, opiskeluryhmät, kaveripiirit, harrastusporukat ja työpaikat ovat verkostoja, joissa ilmennämme itseämme yksilöinä ja yhteisöllisinä toimijoina.
”Sosiaaliset roolit ovat usein jo varhaisessa lapsuudessa opittuja keinoja pärjätä eri tilanteissa”, toteaa yhteiskuntatieteiden tohtori, työnohjaaja Sari Kuusela.
Roolit vaihtelevat tilanteittain
Aivan kuin sinfoniaorkesterissa tai oopperassa on kapellimestari, solistit, kakkosviulisti, kuorolaiset ja kuiskaaja, muissakin yhteisöissä on erilaisia toimijoita. Lisäksi jokainen meistä toimii useassa roolissa, jotka vaihtelevat tilanteen ja ympärillä olevien ihmisten mukaan.
Vastuunkantaja huolehtii yhteisistä asioista. Sovittelija tyynnyttelee tulehtunutta tilannetta.
Aloitteentekijä ideoi uutta ja päätöksentekijä ratkaisee valintatilanteet. Kannattelija pitää ryhmää koossa ja kannustaja sparraa muita.
Kriitikko ottaa kärkkäästi kantaa melkein mihin tahansa. Vetäytyjä pysyttelee syrjässä keskustelusta. Humoristi yrittää keventää tunnelmaa vitsailemalla.
Työpaikan 10 roolia
Meillä voi olla useita rooleja työpaikalla, ja roolit voivat muuttua. On tärkeää, ettei rooli leimaa ketään.
1. Vastuunkantaja
2. Sovittelija
3. Aloitteentekijä
4. Päätöksentekijä
5. Kannustaja
6. Humoristi
7. Vetäytyjä
8. Myrkyttäjä
9. Ilopilleri
10. Muutosvastustaja
Draamakuningattaria ja lannistajia
Roolien tarkoitus ja tavoite on pärjäämisen lisäksi myös hyötyä omasta käyttäytymisestä. Kanadalais-amerikkalainen sosiologi ja sosiaalipsykologi Erving Goffmann on verrannut ihmisten välistä vuorovaikutusta teatteriesitykseen.
Me kaikki olemme teatterin lavalla ja esitämme erilaisia rooleja, jotta omat tavoitteemme toteutuisivat.
”Esittämistä tapahtuu yhteiskunnan kaikilla tasoilla alkaen kahdenvälisistä keskusteluista aina politiikkaan saakka”, Kuusela sanoo.
Mistä nämä roolit saavat alkunsa? Synnymmekö niiden kanssa vai ovatko ne opittuja? Kuusela toteaa, että meillä on toki synnynnäinen persoonallisuus, joka vaikuttaa tapaamme toimia. Se ei silti selitä kaikkea.
Roolit syntyvät sekä yksilön ominaisuuksista että ryhmän tarpeista ja odotuksista käsin. Siten samalla ihmisellä voi olla eri ryhmissä erilaisia rooleja.
Jotta ryhmä toimisi mahdollisimman hyvin, tarvitaan monenlaisia tyyppejä: pohdiskelevia, ideoivia, aikaansaavia ja ilmapiiriä piristäviä. Usein ryhmässä on kuitenkin myös prinsessoja, prinssejä, draamakuningattaria ja lannistajia.
”Valitettavasti ei tarvitse olla kuin yksi pahanilmanlintu, joka onnistuu pilaamaan ryhmän tunnelmaa.”
Roolia voi myös korjata
Roolit lähtevät kehittymään kolmea eri reittiä. Ensinnäkin on olemassa opittuja malleja perheestä, ystäväpiiristä ja työpaikoilta.
”Omaksumme rooleja siellä, missä olemme eläneet ja viettäneet paljon aikaa”, Sari Kuusela sanoo.
Ensinnäkin sosiaaliset tilanteet opettavat meille, miten toiset toimivat ja miten itse toimimme niissä.
Toinen rooleihin vaikuttava tekijä ovat esikuvat. Ympärillämme on henkilöitä, joita arvostamme ja joihin haluamme samastua. Positiivisia esikuvia voi olla lähipiirissä, esimerkiksi työpaikalla, tai etäämmällä, kuten sosiaalisessa mediassa, elokuvissa ja televisiosarjoissa.
”Rooli opitaan usein mallista. Eläytyminen mallin sekä ulkoisiin merkkeihin että tapaan toimia ja ilmaista tunteita auttaa roolin omaksumisessa. Tulee tunne, että tuollainen minäkin haluan olla.”
Kolmas tapa omaksua rooli on omien kokemusten tarkkailu ja niistä oppiminen. Voimme huomata, millainen käyttäytymistapa on ja millainen ei ole toiminut. Missä olemme onnistuneet tai mikä on mennyt pieleen?
On tärkeä muistaa, että roolia voi myös korjata, mikäli se ei ole toimiva tai saa aikaan haluamaamme tulosta. Sitä ei välttämättä tarvitse muuttaa kokonaan, mutta sitä voi muuntaa tai jalostaa.
”Oppia voi tässäkin hakea niiltä, joiden käyttäytyminen saa aikaan hyvää.”
Esimerkkinä voi olla taitava työkaveri, osaava esihenkilö tai arvostettu johtaja. Seuraamalla heitä sosiaalisissa tilanteissa saamme malleja, miten toimia.
Vaikuttamisen kolme kehää
Omia toimintatapoja ja sosiaalisia rooleja pohtiessa on tärkeä tiedostaa, mihin voi itse vaikuttaa ja mihin ei.
Psykologiassa puhutaan toimijuudesta. Se tarkoittaa yhteisöllisessä toiminnassa syntyvää yksilön identiteettiin ja kulttuurisiin malleihin perustuvaa toimintavalmiutta. Toimijuus on tahtoa toimia aktiivisesti, kokea ja olla olemassa.
Yksi työkalu oman toimijuuden kartoittamiseen on Vaikuttamisen kehät:
• Sisäkehällä ovat asiat, joista voi itse päättää ja joihin voi vaikuttaa.
• Keskikehällä ovat asiat, joihin voi vaikuttaa, mutta joista ei voi itse päättää.
• Ulkokehällä puolestaan ovat asiat, joihin ei voi vaikuttaa ja joista ei voi itse päättää.
Vaikuttamisen kehien tarkoitus on auttaa keskittymään asioihin, jotka ovat hallinnassamme ja toisaalta päästää irti asioista, jotka eivät ole meidän käsissämme.
On voimaannuttavaa oivaltaa, ettei olekaan pelkästään passiivinen kohde. On myös huojentavaa lakata vatvomasta asioita, jotka eivät ole omassa vaikutusvallassa.
Odotukset muovaavat ammatillista roolia
Omaksumme toisilta toimintatapojen lisäksi myös asenteita, kiinnostuksen kohteita ja puhetapoja.
”Lopulta saatamme alkaa muistuttaa ainakin hieman esikuviamme”, Kuusela selvittää.
Rooliin eli toimijan tapaan käyttäytyä liittyy sekä toimijan itsensä että muiden asettamia odotuksia. Niiden tarkoitus on helpottaa sosiaalista kanssakäymistä. Roolit ovat sidoksissa sosiaalisiin normeihin ja velvollisuuksiin, jotka pitävät yhteisöt kasassa ja toiminnassa. Tämä pätee erityisesti ammatillisiin rooleihin.
”Voimme esimerkiksi ennakoida, millä tavalla käyttäytyy opettaja tai kouluttaja. Ennalta-arvattavuus luo ihmisten välille psykologista turvallisuutta.”
Haluamme, että ammattirooleissa olevat käyttäytyvät oletetusti. Emme halua rönsyileviä sairaanhoitajia tai suurpiirteisiä kirurgeja.
Työnohjaajana toimiva Sari Kuusela sanoo, että ammatilliset roolit syntyvät työtehtävän, organisaation ja sen kulttuurin sekä yksilön omien taitojen yhdistelmänä.
Ne kertovat nimensä mukaisesti siitä, mikä on työn keskeinen sisältö ja odotus toiminnalle ja käyttäytymiselle. Esimerkiksi asiakaspalvelijan odotetaan usein olevan iloinen, asiakasta ymmärtävä ja aktiivinen.
”Sosiaaliset roolit puolestaan eivät määrittele koko persoonallisuuttamme. Ne kertovat vain tavastamme täyttää paikkamme ryhmässä.”
Työyhteisön roolit ovat sekä ammatillisia että sosiaalisia. Ne kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden, joka tulee näkyväksi työyhteisön eri tilanteissa.
”Roolien omaksumista helpottaa eläytyminen sekä roolin mukaiseen ulkoiseen toimintaan että roolin sisäisiin tunteisiin, kokemuksiin ja ajatuksiin”, Kuusela toteaa.
Työpaikan roolit vaikuttavat aina myös työyhteisön ilmapiiriin, työhyvinvointiin ja tehokkuuteen.
Oletko määräilijä tai ankeuttaja?
Kaikki sosiaaliset roolit ilmenevät vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutustyyli voi olla rakentavaa ja korostaa esimerkiksi yhteistoimintaa tai vastuunkantamista.
Toisessa ääripäässä vuorovaikutuksen tyyli voi olla negatiivisesti kärjistynyttä, esimerkiksi dominoivaa, kilpailevaa tai kapinoivaa.
Hankalissa tilanteissa tapa toimia voi haitata yhteistyötä. Joku voi esimerkiksi muuttua määräilijäksi, joka päättää kaikesta, tai hänestä voi tulla ankeuttaja, joka lannistaa muiden innostuksen.
Joku toinen saattaa käyttäytyä kuin diiva, jolle ei kelpaa mikään, ja kolmas taas jäädä täysin passiiviseksi. On myös niitä, jotka heittäytyvät kärsiväksi marttyyriksi tai luutuvat vanhoihin tapoihinsa ja kavahtavat kaikkia muutoksia.
”Välillä itse kullekin tulee ylilyöntejä, mutta tietoisuus omasta toiminnasta auttaa muuttamaan omaa vuorovaikutustyyliä rakentavaampaan suuntaan. Tämä hyödyttää kaikkia”, Kuusela sanoo.
Hissukasta kannanottajaksi
Joskus saattaa käydä niin, että kun ihminen muuttuu, hän kasvaa ulos roolistaan. Hänen toimintansa alkaa poiketa odotetusta.
Tämä aiheuttaa usein hämmennystä muissa. Porukassa ryhdytään ihmettelemään, miksi tuo käyttäytyykin nyt noin tai miksi hän kommentoi oudosti. Miten hissukasta onkin yhtäkkiä sukeutunut aktiivinen ja kantaaottava?
Kyse on luonnollisesta tapahtumasta. Ihminen on saattanut olla jo varhain syntyneen roolinsa vanki.
”Kun hän itse herää siihen ja alkaa muuttaa käyttäytymistään, myös ympärillä olevat reagoivat”, Kuusela selittää.
Joskus vanhat roolit ovat myös leimaavia. Sen vuoksi niistä vapautuminen voi olla haasteellista. Sosiaaliset roolit eivät ole kuitenkaan kiveen hakattuja. Kenenkään ei tarvitse jäädä oman roolinsa vangiksi.
Voit selkeyttää toimijuuttasi
Pysähdy ja ryhdy tarkkailemaan ajatuksiasi. Anna mieleesi nousta asioita, jotka mietityttävät juuri nyt. Tunnista ne, joista kannat huolta, joita pelkäät tai jotka stressaavat ja kuormittavat sinua.
Pohdi myös niitä asioita, joihin haluaisit muutosta tai joita haluaisit vahvistaa tai lisätä elämääsi.
Kirjoita ylös mieleesi nousseet asiat.
Piirrä paperille kolme ympyrää, jotka ovat sisäkkäin, eli Vaikuttamisen kehät.
Sijoita kirjoittamasi sanat sille kehälle, johon ne mielestäsi kuuluvat.
Tee itsellesi suunnitelma siitä, mihin voit vaikuttaa ja miten.
Muutos vaatii aikaa
Vanhasta roolista irrottautumisessa ja uuden roolin omaksumisessa kannattaa Sari Kuuselan mukaan olla systemaattinen.
”On oltava selkeä tahto muutokseen ja ymmärrys siitä, millaista roolia kohti on menossa.”
Kun lähtee kehittämään jotakin uutta ominaisuutta tai toimintatapaa, on ensin hyvä pohtia, onko roolista hyötyä itselle. Toimiiko se omaksi ja koko ryhmän eduksi?
On myös hyvä varautua muiden reaktioihin ja ymmärtää, että muutos vaatii aikaa sekä itseltä että muilta.
Esimerkkinä voi olla esihenkilö, joka on saanut huonoa palautetta johtamistyylistään. Sen seurauksena hän on ryhtynyt muuttamaan toimintatapojaan. Kenties hän on käynyt johtamistaidon kurssinkin. Vaikka hän itse näkee muutoksen ja pyrkii toimimaan uudella tavalla, työyhteisö ei sitä välttämättä heti tunnista.
”Muutos voi alkuun tuntua päälle liimatulta. Vaatii sinnikkyyttä ja harjoittelua, jotta toiminnasta tulee luontevaa. Lopulta muutkin huomaavat, että pomohan osaa toimia toisella tavalla.”
Ihminen ei ole saari
On myös tärkeä opetella havainnoimaan muiden toimintatapoja. Samalla tulee tutustuneeksi omiin tapoihinsa. Niiden takaa paljastuu tietoa siitä, kuka minä olen suhteessa muihin.
Kuusela sanoo, että jos ihminen elää vain oman sosiaalisen roolinsa kuplassa, on helppo ihmetellä ja jopa arvostella toisten käyttäytymistä.
”Kun alkaa havainnoida sosiaalisia tilanteita, rupeaa näkemään, että jokaisella on omat lähtökohtansa ja syynsä toimia. Jokainen uskoo tekevänsä sen fiksusti.”
Olemme aina osa sosiaalista yhteisöä, emme ole koskaan täysin yksin. On vaikea ymmärtää itseään, jos ei ymmärrä yhteisöä – ja toisinpäin.
Englantilaisen runoilijan John Donnen kuuluisin sanoin: ”Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään.”
Sari Kuusela
on yhteiskuntatieteiden tohtori, tietokirjailija ja työnohjaaja. Hän on pitänyt vuodesta 2016 Solmukohtia-blogia. Sari on kiinnostunut kaikesta siitä, mitä ihmisen mielessä ja ihmisten välillä tapahtuu. Hänen väitöskirjansa käsitteli valtaa ja vuorovaikutusta johtamisessa. Hän on julkaissut useita kirjoja, muun muassa Mielenmaisemia – merkityksellisen elämän jäljillä (Partuuna 2020). Vuonna 2022 ilmestyi teos Vaikutuksen alaisena (Into Kustannus). Sari asuu Espoossa ja harrastaa juoksua sekä matkapyöräilyä.
