Vajoatko parisuhteessasi lapsen tasolle? Tunnetapoja voi muuttaa siinä missä elämäntapoja, asiantuntija rohkaisee

Vajoatko parisuhteessasi lapsen tasolle? Tunnetapoja voi muuttaa siinä missä elämäntapoja, asiantuntija rohkaisee
Moni nakertaa omaa onneaan hyökkäämällä tai alistumalla riidellessään. Haitallisista tavoista voi päästä eroon, kun oppii tuntemaan lukkonsa ja kohtaamaan vaikeatkin tunteet.

Yhteiset kesälomasuunnitelmat pitäisi lyödä lukkoon. Toista houkuttaisi reissata, mutta toinen haluaisi vain olla möllöttää mökillä. Kumpikin yrittää perustella kantaansa, mutta näkemykset eivät kohtaa. Tunnelma kiristyy.

Pitkän työpäivän jälkeen toinen ei ehkä vain juuri nyt jaksa ajatellakaan muuta kuin lepoa. Puoliso lukee kuitenkin sen omalla tavallaan: Taaskaan et edes kuuntele.

En ole sinulle tärkeä. Et välitä minusta! Tunteet ryöpsähtävät, eikä aikuismainen keskustelu enää onnistu. Miten tässä taas kävi näin?

Parisuhteessa toistuvien kaavojen takana ovat usein tunnelukot: lapsena opitut tavat reagoida ja toimia tunteita herättävissä tilanteissa.

Näin sanoo skeematerapian kouluttaja Kimmo Takanen, joka on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Vuonna 2018 ilmestynyt Parisuhteen tunnelukot antaa pohdittavaa ja harjoituksia toimivampaan rakkaussuhteeseen.

– Tunnelukko vetää meidät lapsen tasolle, lapsen kaltaiseen toimintaan, Takanen sanoo.

– Monesti emme edes tunnista, mitä tunnetta milloinkin alamme oireilla.

Tunnelukkoja on 18: esimerkiksi rankaisevuus, ulkopuolisuus, tunnevaje tai uhrautuminen.

Yksi on kasvanut tunnekylmässä ympäristössä, toisella on ollut vaativa vanhempi tai hylkäämisen kokemuksia. Hyvässäkin lapsuudessa on hetkiä, jolloin koemme riittämättömyyttä tai avuttomuutta.

Näissä tilanteissa kehittyneet selviytymiskeinot voivat aktivoitua niin töissä kuin kotonakin. Erityisen vahvasti tunnelukot vaikuttavat läheisimmissä ihmissuhteissa.

Jos lapsena on kokenut, että vanhemmat ovat aina päättäneet kaikesta kyselemättä, lomariidan tuoksinassa siitä tulee herkästi syytettyä puolisoakin: et kuitenkaan kuuntele etkä välitä, miltä minusta tuntuu.

Passiivisen alistumisen omaksunut ehkä luovuttaisi mutta antaisi samalla katkeruuden kasvaa. Kolmas tapa reagoida on välttely: vetäydyn vastuusta enkä ota kantaa.

Lapsena niillä keinoilla onkin ehkä selvinnyt elämästä hyvin. Aikuisena niistä on Takasen mukaan vain haittaa. Yksittäisistä tilanteista luovii kyllä irti, mutta samalla syvemmät tarpeet jäävät tyydyttämättä. Suhteesta ei saa sitä turvaa ja läheisyyttä, jota kaipaisi.

– Se tuntuu toki hullulta. Miksi sabotoisin omaa onnellisuuttani? Mutta juuri niin tunnelukot toimivat.

Vinkki: Kyseenalaista oletuksesi siitä, mitä kumppanisi ajattelee tai tuntee. Saatat tulkita häntä väärin. Kysy suoraan ja ota selvää.

Miten sitten toimia, kun taantuu hätääntyneeksi lapseksi?

– Juuri sillä hetkellä ei voi hirveästi tehdä. Keskellä tunteiden kaaosta tilannetta on mahdoton analysoida, Takanen sanoo.

Jälkeenpäin on sen sijaan hyvä palata siihen, mitä oikein tapahtui. Mikä sai minut käyttäytymään kohtuuttomasti? Mistä lapsuuden kokemuksista epämukavat tunteet kumpusivat? Kenen kanssa olen tuntenut niin kuin tunsin nyt?

Kun tunteita on työstänyt rauhallisessa tilanteessa, tosipaikan tullen niitä osaa käsitellä paremmin. Takanen vertaa asetelmaa uimataitoon.

Ellet osaa uida ja putoat veneestä veteen, et voi kuin yrittää kaikin keinoin selvitä. Ei siinä tilanteessa voi alkaa opetella uimaan. Mutta kun on edes vähän oppinut uimaan, seuraavalla kerralla putoaminen ei ole ihan niin kauheaa.

Terävä äly ja kriittisyys. Niihin nelikymppinen nainen kertoo aikoinaan ihastuneensa miehessään. Silti hän pimahtaa heti, jos kokee vahingossakaan puolison arvostelun osuvan itseensä: Okei, mä vaan olen niin tyhmä!

Riittämättömyyden tunne on ihan sama kuin pikkutyttönä. Fiksu ja tarkka isä löysi aina jotain huomautettavaa lapsensa tekemisistä.

Näin se usein menee. Takasen mukaan tunnelukot vaikuttavat salavihkaa kumppanin valintaankin. Siksi monet ongelmat on leivottu suhteeseen jo sen alkaessa.

Etäisen vanhemman kanssa kasvanut saattaa päätyä yhteen tunnekylmän kumppanin kanssa. Se tuntuu tutulta, sellaisen ihmisen kanssa on tottunut pärjäämään. Samalla hän tulee varmistaneeksi, että jää varmuudella vaille rakkautta ja lämpöä.

Toinen ei pysty niitä antamaan – ehkä omien lukkojensa vuoksi. Lapsen tarpeisiin vastaaminen on vanhemman tehtävä. Aikuissuhteissa omien tarpeiden tyydyttämisestä pitää sen sijaan ottaa itse vastuu, Takanen korostaa. Hän rohkaisee tarkastelemaan omia tarpeita. Myös peloista ja tyytymättömyydestä kannattaa puhua kumppanille.

Onnellisimpia pareja ovat ne, jotka osaavat parhaiten käsitellä tyytymättömyyttään, eivät ne, jotka välttelevät ongelmia tai eivät edes myönnä niitä.

Tarpeemme parisuhteessa ovat lopulta aika yksinkertaisia: saada rakkautta ja hyväksyntää, kokea olevansa toiselle tärkeä ja turvassa.

Vasta kommunikoinnin pintaa raaputtamalla pääsemme sinne, mistä kaikki lähtee: pelosta jäädä yksin, kirjoittaa parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow kirjassaan Rakastamisen taito. Myös Stolbow korostaa syvimpien tunteiden paljastamisen voimaa.

Usein ihminen hakee rakkautta yrittämällä olla sellainen, jollaisena on lapsenakin saanut hyväksyntää. Se käy usein raskaaksi. Kun taas uskaltaa paljastaa toiselle itsensä sellaisena kuin on, pääsee aidosti lähelle.

Vinkki: Jos riita ajautuu väärille raiteille, pyydä aikalisä. Sano vaikka: tämä menee nyt tunteisiin, minun täytyy ensin rauhoittua.

Entä jos haluaisit parantaa suhdetta, mutta toista ei nappaa vatvoa tunteita? Mikään ei estä ryhtymästä työhön itse. Houkuttele puolisoa pikkuhiljaa mukaan.

– Ei kuitenkaan niin, että luin tätä yhtä kirjaa ja löysin sinusta tällaisia lukkoja, voisitko avata niitä, Kimmo Takanen sanoo.

– Ketään ei voi pakottaa. Ainoa, mihin voit oikeasti vaikuttaa, olet sinä itse.

Hienointa olisi, jos puolisot voisivat yhdessä käydä läpi kummankin lapsuutta.

Kun jakaa asioita ja ymmärtää myös toisen lukkoja, pystyy suhtautumaan toiseen ymmärtävämmin ja myönteisemmin.

Takasen mukaan prosessi voi tuoda isoja oivalluksia pitkäänkin suhteeseen, jossa on ehkä riidelty samalla kaavalla vuosikymmenet. Ikä ja elämänkokemus voivat jopa auttaa.

– Nuorempana koemme usein oikeutusta pysyä haitallisissa tavoissamme. Neli-viisikymppisenä maailmankuva on vähän toisenlainen. Kun haluaa muutosta, haluaa sitä jo tosissaan.

Takanen uskoo ihmisen kykyyn muuttua.

– Eivät tunne-elämän toimintatavat välttämättä eroa muista elämäntavoista. Ei ihminen muutu toiseksi, vaikka muuttaisi koko ruokavalionsa. Tunnelukotkin ovat tunnetapoja. Niitä voi muuttaa, vaikkei persoonallisuus muutu.

Työtä se vaatii. Älyllinen analyysi ei riitä, tarvitaan myös tunnetason oivalluksia ja sitkeää harjoittelua.

– Tunnelukoille on tyypillistä, että ne ikään kuin piilottavat itsensä, Takanen sanoo.

Ihminen voi elää pitkään tajuamatta ja kyseenalaistamatta lainkaan ajattelumallejaan. Vaativuuden tunnelukko saattaa ajaa laittamaan työn kaiken muun edelle. Se heijastuu herkästi parisuhteisiin. Kannattaa pysähtyä miettimään: Mistä olet oppinut, että tärkein juttu elämässä on edetä uralla? Tuoko uskomus sinulle parhaan elämän?

Takanen itse kertoo joutuneensa tekemään työtä juuri vaativuuden kanssa. Hän tietää, ettei muutos käy hetkessä.

– Eikä meistä koskaan tule täydellisiä. Tunnelukot eivät ole osoitus viallisuudesta, vaan inhimillisyydestä. Olemme kaikki samassa veneessä.

Kolme kirjaa vaikeista suhteista

Nainen ja mies rakastuvat, menevät naimisiin ja saavat lapsen. Vähitellen jokin alkaa hajota. Pienet katkelmat, muistot ja havainnot rakentavat kuvaa erään avioliiton kriisistä. Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto (Gummerus)

Keksi-ikäinen arkkitehti pakenee pohtimaan elämäänsä yksinäiselle saarelle. Lapsuus oli rakkaudeton ja naissuhteet ovat jääneet etäisiksi. Miten voi löytää yhteyden muihin, jos jo pienenä piti selvitä yksin? Katja Kaukonen: Kohina (WSOY)

Takertuvainen, hellyyttä kaipaava naispappi rakastuu hierojaansa, perheelliseen mieheen. Aikuisten tragikoomisen toilailun keskellä päähenkilön teinipoika jää vuorostaan riipaisevasti vaille kaipaamaansa huomiota. Hanna Ryti: Syli (Siltala)

Mielitreeni: Tunnista todelliset tarpeesi

Mistä ihmeestä epämukavat tunteet parisuhteessa kumpuavat? Sen ymmärtämiseksi kannattaa palata hetkeksi lapsuuteen.

  1. Mieti, mitä tarpeita parisuhteen pitäisi mielestäsi täyttää. Tarpeita ovat esimerkiksi läheisyys, luottamus, turvallisuus, huomio ja arvostus. Mitä näistä saat suhteestasi? Entä onko jotain, mitä vaille jatkuvasti jäät?
  2. Miten nämä tarpeet täyttyivät lapsuudessasi?
  3. Kuvaa parisuhteestasi kolme tilannetta, jotka olet kokenut kaikkein epämukavimmiksi.
  4. Huomaatko tilanteissa jotain samaa? Mistä lapsuuden kokemuksista ne muistuttavat sinua? Kerro niistä myös kumppanillesi.
  5. Kuvittele itsesi lapsuutesi epämukavaan tilanteeseen aikuisena. Miten toimisit? Miten voisit auttaa tai puolustaa lasta?

Kysymysten pohjana on käytetty Kimmo Takasen kirjaa Parisuhteen tunnelukot (WSOY 2019).

Juttu on julkaistu Kotivinkki-lehdessä 15/2019.

Julkaistu: 15.6.2020
Kommentoi »