P ari kuukautta sitten Seijan isällä oli aikuiselle tyttärelleen asiaa. Isän mielestä Seijan olisi pitänyt ryhtyä tapaamaan useammin isän ikääntynyttä siskoa. Seijan täti tarvitsi apua käytännön askareissa.

Seijalla oli omat kiireensä, eikä tätikään juuri pitänyt yhteyttä häneen. Hetken mietittyään Seija kertoi mielipiteensä suoraan.

– Minusta määräilysi ei tunnu reilulta. Älä puutu minun ja tädin suhteeseen, Seija vastasi isälle.

Isä sanoi, ettei ymmärrä Seijan reaktiota. Hänhän oli vain toivonut kaikille hyvää. Sen jälkeen vastaavia vaatimuksia ei enää kuulunut. Seija päätteli, että suoraan puhuminen oli kannattanut.

Lue lisää: Nautitko salaa kumppanillesi ilkeilystä?

Älä avaudu vihaisena

Kannattaa kuitenkin välttää vihaisena avautumista, neuvoo tietokirjailija Anna Perho.

Perholta ilmestyi syksyllä 2019 Suorat sanat -kirja, joka neuvoo, miten asioita kannattaa nostaa keskusteluun. Paras tapa on olla tyyni ja selkeä ja sanoa harmittava asia heti ensimmäisenä. Sen jälkeen on perusteluiden vuoro: miksi ajattelet näin, mitä se saa sinut tuntemaan ja miten toivoisit asian olevan, Perho vinkkaa.

Lopuksi on tärkeää kysyä, mitä toinen ajattelee kuulemastaan. Taitoon puhua suoraan kuuluu siis myös taito kuunnella, kun toinen kertoo oman näkökulmansa harmitusta aiheuttaneeseen tilanteeseen.

Kykymme ajatella järkevästi hämärtyy, kun olemme vihaisia, kertoo psykologi ja psykoterapeutti Elina Klén.

Sanat karkaavat ilmoille voimakkaampina kuin rauhallisessa mielentilassa.

– Jo ennen suoraa puhetta on aina viisasta pysähtyä ja miettiä, miksi haluan sanoa asiani, ja mitä sen sanomisesta todennäköisesti seuraa itselle ja toiselle.

Klénin mukaan joskus on viisainta vaieta kokonaan, joskus sanoa heti suoraan. Suun avaaminen kannattaa ainakin silloin, kun vaikenemisella olisi kauaskantoiset ja jopa dramaattiset seuraukset.

Ilman suoraa puhetta voisi joutua tahtomattaan esimerkiksi asunnon takaajaksi tai muuttamaan liian nopeasti yhteen uuden kumppanin kanssa.

Mikäli ei saa ilmaistua suoraan omia halujaan, jää todennäköisesti vaille tarvitsemiaan asioita. Työyhteisössäkin suoran puheen kulttuurista on etua. Kun saa rakentavaa palautetta, voi luottaa toisten kertovan, jos pitää petrata.

Lue lisää: Tuula Lukkarinen: Asiat kannattaa sanoa suoraan

Mieti motiivisi

Ennen kuin otat vaikean asian puheeksi, tunnista motiivisi sanoa suoraan, neuvoo Elina Klén. Mikäli on aidosti huolissaan esimerkiksi läheisen pelaamisesta ja nostaa asian esille, taustalla vaikuttavat todennäköisesti epäitsekkäät eli toisen hyvään tähtäävät motiivit.

Toisessa tilanteessa suoran puheen taustalla voi olla esimerkiksi toive keskinäisten välien korjaantumisesta. Motiivi voi olla myös oman katkeruuden välttäminen tai halu auttaa toista korjaamaan vaikka myöhästelytaipumustaan.

Jos taas niin sanottu suora puhe on tuomitsevaa, loukkaavaa ja tahallaan ilkeää, siihen turvautuminen voi olla tapa purkaa omaa pahaa oloa. Silloin ei kannata sanoa suoraan, vaan etsiä toinen keino harmin purkamiseen.

Lue lisää: Näin eroon huonosta kohtelusta

Suoraan puhuminen ei ole pahasta

Moni asia jarruttaa meitä, kun pitäisi puhua suoraan. Anna Perhon mukaan yleisiä pelon aiheita ovat kasvojen menettäminen, oman arvostuksen lasku muiden silmissä ja jopa hylätyksi tuleminen.

Pelot voivat kummitella mielessä, vaikka asiansa olisi saanut sanottua. Jälkeenpäin voi harmittaa, vaikka oma viesti tuntuisikin menneen perille. Myös temperamenttipiirteet vaikuttavat siihen, kuinka vaikeaa on puhua suoraan.

– Jos on herkkä aistimaan toisen tunnetiloja, suora puhe on varmasti vaikeampaa. Se on tavanomaista vaikeampaa myös silloin, jos ihmisellä on kova tarve miellyttää muita tai hän pelkää kovasti ihmissuhteidensa menettämistä, Elina Klén kertoo.

Lisäksi jotkut arvostavat enemmän hienotunteisuutta kuin rehellisyyttä. Silloin suora puhe on omien periaatteiden vastaista, eikä sitä luultavasti tule juuri harjoitettua. Miksi suoraan puhuminen voi jälkeenpäin kaduttaa, vaikka olisi sanonut asiasta ja muotoillut sanottavansa huolellisesti?

Empatiakykymme vuoksi pystymme herkästi kuvittelemaan itsemme toisen asemaan, emmekä tahdo aiheuttaa hankalia tunteita, Klén selittää.

Suora puhe pakottaa myös puheeksi ottajan sietämään vaikeita tunteita, kuten kiusallisuuden tuntua ja pelkoa, että toinen hylkää suorat sanat kuultuaan. Jotkut taas ylipäätään syyllistyvät herkästi.

Lue lisää: Johdata itseäsi sisäisellä puheella

Tunnista tunteesi ja päästä irti peloista

Suoraan puhujan rooliin totuttelu tapahtuu samalla tavalla kuin pelkojen voittamisen harjoittelu. Tärkeintä on, että altistaa itsensä säännöllisesti hankalalta tuntuvalle tilanteelle – siis tekee tietoisen päätöksen sanoa suoraan esimerkiksi, jos omia rajoja rikotaan.

Sanominen nostaa mieleen todennäköisesti hankalilta tuntuvia tunteita, kuten häpeää. Niitä kannattaa yrittää tunnistaa ja nimetä mahdollisimman tarkasti. Tunteelle on myös viisasta tehdä tilaa: itselleen voi vaikka sanoa, että tunteella on lupa tulla.

Hyväksyntä helpottaa yleensä oloa ja auttaa myös päästämään tunteesta irti. Vaikeat tunteet nimittäin lievenevät pikkuhiljaa, kun niille altistuu, Klén selittää.

– Sekin voi auttaa, että muistuttaa itseään oikeuksistaan. Jos toinen on esimerkiksi jatkuvasti ja pahasti myöhässä tapaamisista, asiasta saa huomauttaa. Mutta jos on tottunut vaikenemaan, suoran puheen opettelu on pitkä tie.

Usein harmittamaan jää sekin, ettei jotakin asiaa tullut sanoneeksi suoraan. Miksi?

Lue lisää: 3 askelta parempaan itsetuntoon!

Kritiikin ottaminen voi olla vaikeaa

Ei ole helppoa myöskään kuulla toiselta suoria sanoja omista myöhästelyistään tai muista virheistään.

– Jos oma itsearvostus on todella riippuvainen muiden mielipiteistä, jokainen yksittäinen kielteinen tilanne saattaa horjuttaa sitä, Klén kertoo.

Kukaan ei ole täysin immuuni toisten sanomisille, mutta jos itsetunnon perusta on tällä tavoin hauras, kriittiset sanat heilauttavat sitä erityisen voimakkaasti.

Suoraan sanomisen kohteena oloa voi opetella, Klén kannustaa. Olennaista on opetella pysähtymään vaikeisiin tilanteisiin ja tunnistamaan tunteita, jotka nousevat esiin.

– Sitten vedetään syvään henkeä ja yritetään tietoisesti päästää niistä irti. Yritä siis hyväksyä asia, jonka toinen sanoi, ja sanomisen aiheuttamat tunteet.

Kun olo on rauhoittunut, voi koettaa päästä ensimmäisen tunnereaktion taakse. Mieti, mitä kritiikin antaja yritti sanoa, ja miten palaute voisi auttaa toimimaan jatkossa viisaammin.

Seijan kohdalla suora puhe teki tehtävänsä. Välit isän kanssa palautuivat normaaleiksi, eikä asiasta enää keskusteltu.

Juttu on julkaistu Kotivinkki-lehdessä 21/2019.