Voi Hyvin

Tulevaisuudessa ruoantuotanto mullistuu: ruokasi valitsee tekoäly ja kasvispihvissä on verta

Tulevaisuudessa ruoantuotanto mullistuu: ruokasi valitsee tekoäly ja kasvispihvissä on verta

Miltä kuulostaisi ruoka-automaatti, josta robotti valitsee juuri sinulle sopivaa terveellistä ja ekologista ruokaa? Se on tulevaisuutta.
Teksti Anna Kauhala
Kuvat iStock
Mainos

Vuoden 2017 alussa kukaan ei olisi uskonut, että saman vuoden aika Fazer lanseeraa sirkkaleivän. Härkis ja Nyhtökaura saapuivat rytinällä kauppoihin vuosi pari sitten ja helmikuussa Valiolta tuli markkinoille kauramaito. Syömme tänään monia ruokia, joista emme olleet kuulleetkaan muutama vuosi sitten. Tulevaisuus on kuitenkin vielä paljon ihmeellisempi.

– Tulevaisuudessa et mene kauppaan ja valitse hyllyn jugurttien joukosta mieleistäsi. Sen sijaan menet kaupassa sijaitsevan jugurttikoneen luokse, joka lukee tietosi kasvoistasi ja valmistaa sinulle jugurtin, jossa ovat kaikki juuri sinä päivänä tarvitsemasi ravintoaineet. Se myös maistuu sille, mille haluat, biotekniikan tohtori Lauri Reuter sanoo. Hän työskentele VTT:llä disruptiivisten teknologioiden erikoisasiantuntijana ja valmistaa työkseen muun muassa puolukoita laboratoriossa.

Disruptiivinen tarkoittaa uutta teknologiaa tai tuotetta, joka on niin hyvä, että se syrjäyttää edeltäjänsä. Juuri niin tulee käymään tulevaisuudessa monelle ruoalle ja sen tuotantoon liittyvälle asialle, joita nyt pidämme itsestäänselvyyksinä.

Otetaan esimerkiksi pihvi. Tulevaisuudessa voit valita kolmesta eri pihvistä. Niistä yksi on valmistettu naudasta. Toinen on tehty laboratoriossa naudan soluista. Kolmas on kasvispihvi, jossa on aitoa hemiproteiinia, jota on eläinten veressä. Se antaa pihville raudan maun ja tekee siitä verisen näköisen. Tämä hemiproteiini ei ole kuitenkaan peräisin eläimestä, vaan se on kasvatettu hiivassa. Kaikki kolme pihviä maistuvat ja tuntuvat samalta.

– En usko, että laboratorioliha tulee koskaan valloittamaan ruokamarkkinoita. Kasvisperäiset tuotteet, joita ei erota lihasta, ovat niin paljon niitä edullisempia tuottaa ja ovat kaupoissa nopeammin, Reuter visioi.

Impossible Foods -yritys tuottaa jo kasvishampurilaisia, joiden pihviä ei erota jauhelihasta. Reuterin mukaan niissä on käytetty nimenomaan hemiproteiinia.

Samaa teknologiaa käytetään pian myös kasvisperäisten juustojen valmistuksessa. Niihin lisätään aitoa maitoproteiinia, ja pian kasvismozzarellaa ei erota aidosta. Perfect Day Foods kehittelee tällaista juustoa parhaillaan.

Mikä parasta, nämä tulevaisuuden aidolta maistuvat kasvistuotteet ovat esikuviaan parempia. Biotekniikalla voidaan nimittäin parantaa proteiinien rakennetta niin, että maitoproteiini ei esimerkiksi enää allergisoi ja munaproteiini vaahtoaa paremmin. Myös nahkaa voidaan valmistaa ilman eläintä. Nämä tuotteet eivät varsinaisesti ole vegaanisia, vai ovatko? Onko sillä edes enää mitään väliä, jos niiden tuotannossa ei ole vahingoitettu eläimiä? Se jää jokaisen itsensä päätettäväksi.

Geenitekniikka on jo täällä

Jos laboratoriossa tuotettu ruoka kuulostaa mielestäsi epäilyttävältä, olet auttamatta jäljessä ajasta. Monen tutun ruoan juuret ovat jo nyt laboratoriossa. Esimerkiksi juustossa käytetään juoksutteena entsyymiä, joka saatiin ennen vasikan vatsasta. Nykyisin sama entsyymi valmistetaan geenitekniikan avulla muokatuissa mikrobeissa.

Reuter itse kasvattaa kasveja soluviljelminä. VTT:n laboratoriossa on kehitetty bioreaktori, joka on nimetty Taikapadaksi. Taikapataan voidaan laittaa kasvamaan esimerkiksi puolukan soluja.

Solut eivät tässä vaiheessa vielä tiedä, mitä niistä tulee isona. Ne jakautuvat, kunnes ympäristö antaa niille signaalin ja kertoo, mitä niistä pitäisi tulla. Jos solut kasvaisivat normaalisti luonnossa, osasta tulisi vartta, toisista lehtiä, lopuista marjoja. Kun ne laboratoriossa pidetään sopivissa olosuhteissa, ne eivät erilaistu vaan jatkavat onnellisina jakautumista ja tavallaan edustavat koko kasvia. Niistä tulee koko puolukka marjoineen, lehtineen ja varsineen.

– Taikapadassa valmistetut puolukan solut maistuvat marjapuurolle. Solujen kemiallinen koostumus ei ole identtinen marjojen kanssa, mutta ne tuottavat monia samoja terveydelle hyödyllisiä biomolekyylejä. Niistä tulee esimerkiksi hyvää hilloa, Reuter kertoo.

Tulevaisuudessa innokkaimmilla puutarhureilla on ehkä keittiössä oma Taikapata, jossa kasvatamme tarvitsemiamme kasvisoluja: appelsiinia, porkkanaa, mesimarjaa, koivua tai kotimaista avokadoa! Kaikki onnistuu. Luultavammin Taikapadan kaltaisia bioreaktoreita löytyy kuitenkin ravintoloista, kahviloista ja ruokakaupoista. Ruokaa ei tulevaisuudessa enää tuoteta jossain kaukana ostopaikoista, vaan tuotanto tuodaan lähelle.

Viljely siirtyy pelloilta kontteihin

Ilmastonmuutos etenee ja sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Se tekee maanviljelystä joissain paikoissa mahdotonta. Tulevaisuudessa meidän onkin keksittävä yhä enemmän keinoja tuottaa ruokaa myös ympäristöstä riippumatta. Osa ruoantuotannosta siirtyy maan tai vedenpinnan alle, autiomaahan tai jopa avaruuteen.

– Lontoossa on jo nyt kasvihuoneita vanhoissa sodan aikaisissa bunkkereissa ja Tukholmassa kellareissa. Ne ovat pitkälti automatisoituja, toimivat tehokkaasti ilman auringonvaloa ja torjunta-aineita ympäri vuoden, eivätkä ole riippuvaisia vuodenajoista, Reuter kertoo.

Sähkön hinta halpenee tulevaisuudessa, kun yhä suurempi osa siitä tuotetaan aurinkoenergialla. Samalla led-valojen teho on parantunut muutamassa vuodessa valtavasti. Siksi sähkövalaistuksella toimivat kasvihuoneet eivät käy kalliiksi.

Niissä voi myös kasvattaa kasveja, jotka eivät muualla selviä. Esimerkiksi mesimarja tarvitsee tarkkaan kontrolloidun ympäristön, sillä muuten kasvitaudit tuhoavat sen. Kasvihuoneissa on myös mahdollista viljellä mansikoita Saharassa ja pinaattia Helsingissä.

Moni kasvi kannattaisikin kasvattaa mieluummin suljetussa vertikaaliviljelmässä tai kasvihuoneessa kuin pellolla. Se olisi tehokkaampaa ja kuljetuskustannuksissakin säästettäisiin, sillä tulevaisuuden kasvihuoneet sijaitsevat logistiikkakeskusten kupeissa tai kaupungeissa, eivät jossain kaukana maaseudulla.

Kalanviljelys nostetaan pois norjalaisesta merestä maalle tankkeihin. Reuterin mukaan se on ainoa tapa, miten ihmiset voivat tulevaisuudessa syödä paljon kalaa. Suomalainen järvikala on ainakin vielä terveellinen ja kestävä valinta, mutta nykymenolla globaalit kalakannat hupenevat ylikalastuksen seurauksena. Meressä sijaitsevat kalankasvattamot myös kuormittavat vesistöjä ravinnepäästöillään. Tankeista ravinteet eivät leviä ympäristöön, ja kalat ruokitaan pian ekologisilla tavoilla, kuten hyönteisillä. Hyönteisiin liittyykin paljon mahdollisuuksia.

– Sirkat ovat ekologisempia kuin nauta, mutta mustasotilaskärpäset ne vasta hyvä vaihtoehto olisivat. Ne eivät vain valitettavasti maistu kovin hyvälle, mutta eläimille niitä voisi syöttää.

Mustasotilaskärpäsissä on se loistava puoli, että ne voivat syödä mitä tahansa, esimerkiksi jätteitä. Jätteitä syövien ötököiden käyttöön esimerkiksi tuotantoeläinten rehuna liittyy vielä kuitenkin turvallisuusriskejä. Pelkona on, että niistä siirtyisi taudinaiheuttajia ravintoketjun kautta ihmiseen. Tämänkin asian tulemme kuitenkin tulevaisuudessa melko varmasti ratkaisemaan. Jo sirkkojen päätyminen lautaselle näin nopeasti on asia, jota tuskin kukaan olisi osannut vuosi sitten ennustaa.

Jonain päivänä aika piankin ruoan tuotantoon ei siis tarvita viljelysmaata eikä aurinkoa. Mikä vielä jännittävämpää: siihen ei tarvita paljon muuta kuin bioreaktori, sähköä ja ilmaa.

– Ruoka muodostuu pääasiassa hiilestä, vedystä ja typestä. Lisäksi tarvitaan energiaa, joka pitää atomit yhdessä. On olemassa mikrobeja, jotka sitovat ilmasta hiilidioksidia kasvien tapaan. Kun nämä laitetaan työhön suljettuun tankkiin ja johdetaan sinne sähköä, mikrobit pystyvät tuottamaan biomassaa, joka vastaa ravitsemuksellisesti soijaa, Reuter selittää.

Kuulostaa monimutkaiselta, mutta tarkoittaa käytännössä, että ruokaa voidaan tehdä myös siellä, missä peltoja ei ole. Olisiko tämä ratkaisu maailman hiilidioksidipäästöihin?

Robotti päättää puolestasi

Jos kuvittelet itse päättäväsi siitä, mitä syöt, ajattele uudestaan. Todellisuudessa me syömme sitä, mitä kaupoissa ja ravintoloissa on tarjolla.

Tulevaisuudessa ruokaa ei tuoteta seisomaan kaupan hyllylle tai odottamaan jääkaappiin. Hävikki katoaa, kun raaka-aineet hyödynnetään kokonaisuudessaan ja ruokaa tuotetaan kysynnän mukaan. Tässä kuvaan astuu tekoäly.

Käytämme myös paljon aikaa ja vaivaa ruoan ostamiseen. Teemme valintoja kaupan lukemattomien vaihtoehtojen väliltä väsyneinä ja stressaantuneina. Yritämme ehkä valita terveellisen, eettisen ja ympäristöystävällisen vaihtoehdon, mutta päädymme usein seuraamaan mielitekojamme.

– Iso osa terveys- ja ympäristöongelmistamme johtuu siitä, että syömme väärin. Tulevaisuudessa meidän ei enää tarvitse päättää, mitä syödä. Syömme sitä, mitä tekoäly laskee meidän tarvitsevan.

Se ei tarkoita, että syömme pillereitä. Sen sijaan syömme ehkä bioreaktorissa valmistettua ruokaa, joka näyttää ja maistuu sille, mille haluamme. Sensorit keräävät jatkuvasti tietoa terveydentilastamme, ja sen perusteella tekoäly ymmärtää, mitä ravintoaineita tarvitsemme. Voimme kertoa sille, millaisista mauista pidämme ja minkälaisten arvojen mukaan haluamme syödä. Muuta ei tarvitse tehdä.

– Joku saattaa sanoa, että syöminen on hänen oma asiansa eikä tekoäly saa määrätä siitä. Minä väitän, että syöminen ei ole kenenkään oma asia, sillä meillä on yhteinen ympäristö ja huonoista elintavoista johtuvat sairaudet maksavat yhteiskunnalle hirveästi, Reuter sanoo.

Yllättävän pian koittaa aika, kun voimme sanoa hyvästit kauppalistoille. Algoritmi päättää puolestamme ja tekee sen meitä paremmin. Niin saattaa myös maailma pelastua.

Julkaistu: 19.7.2018