Terve.fi

Toimisivatko menneiden vuosikymmenten parisuhdeneuvot nykyään?

Toimisivatko menneiden vuosikymmenten parisuhdeneuvot nykyään?
Benjamin Franklin, Yhdysvaltain suurmies, sanoi yli 230 vuotta sitten: ”Pidä silmäsi auki ennen avioliittoa, ja puoleksi suljettuna avioliiton solmimisen jälkeen”. Miltäs kuulostaa?
Julkaistu: 22.7.2011

Parisuhteista on jaeltu neuvoja kautta aikojen – ja yhtä kauan samaisia neuvoja on jätetty noudattamatta. Parisuhde ei pohjimmiltaan ole paljoakaan muuttunut sitten alkuaikojensa, nimittäin lopulta kyse on aina kahden ihmisen sitoutumisesta toisiinsa.

Msnbc.com –sivusto listasi muutamia menneiden vuosikymmenten parhaita neuvoja parisuhteeseen. Kannattaa kokeilla, ovatko ne vanhentuneet ajan patinoissa!.

Vuonna 1845 amerikkalainen aikakauslehti Punch julkaisi neuvon: ”Ohjeita naimisiin aikoville: Älkää menkö.”

William A. Alcott julkaisi vuonna 1836 teoksen A Young Man’s Guide. Siinä hän neuvoo seuraavaa: ”Avioliittoon ei kannata aikoa, jos taustalla ei ole aito ja järkevä kiintymys. Ei tehdä kylmiä laskelmia taloudellisista hyödyistä tai haitoista, taikka arvioita perinnöstä tai odottamattomista tilanteista. Näitä ei tulisi koskaan pitää rakkauden korvikkeena.”

Aiemmin avioliitto ei useinkaan perustunut rakkauteen. Tällöin ”se, joka menee naimisiin rakkaudesta, saa hyvät yöt, mutta huonot päivät”. Keskiluokan nousu toi kuitenkin esiin radikaalin aatteen – naimisiin mennään rakkaudesta.  Ja koska näin myös tehtiin, alettiinkin pian tarvita neuvoja toisen ihmisen kanssa elämiseen.

Parisuhdeoppaita kirjoitettiin yhä enemmän. Vuonna 1896 Robert F. Horton kirjoitti teoksessaan On the Art of Living Together seuraavaa: ”Intohimoinen rakkaus ei tunteistamme johtuvien vikojen vuoksi voi aina kukoistaa täydessä loistossaan. Mitä tapahtuu, kun harpun kieli kiristyy? Jos parilla ei ole vähemmän keskinäistä kunnioitusta ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita, kielet eivät välttämättä kiristy ollenkaan. Pettyneenä, inhoavana, sieluun asti ravisteltuna, jätä hieno instrumenttisi peitettynä luonnosteluhuoneen nurkkaan, ja etsi muuta musiikkia täyttämään tyhjän talon.”

Seksissäkin neuvottiin

Seksi herätti kysymyksiä jo 1800-luvun lopulla. Tällöin masturbointia pidettiin halveksittavana, sairauksia aiheuttavana toimituksena. Yhdyntä herätti kuitenkin ristiriitaa.

Jo aiemmin tässä jutussa mainittu herra Alcott kirjoitti vuonna 1856 teoksessaan The Phsysiology of Marriage seuraavaa: ”Haluilleen antautuminen voi kuukausittain olla parasta, mitä terveyden kannalta voidaan tehdä.” Hän kirjoitti kuitenkin myös, että avioliiton perimmäinen tarkoitus on puhdistaa ihmiset sensuaalisuudesta.

Vuonna 1886, Alice B. Stockham kirjoitti teoksessaan Tokology, a Book for Every Woman, että seksi avioliitossa on samankaltaista kuin prostituutio, koska se perustui miehen vaativuuteen. Lisäksi Stockham neuvoi välttämästä yhdyntää raskaana olevan naisen kanssa, koska se olisi epäterveellistä naiselle, sekä tuhoaisi syntyvän lapsen moraalin. Stockham antoi myös ohjeeksi välttämään tiettyjä, sensuelliin kanssakäymiseen kannustavia ruokia, kuten kahvia, kananmunia ja ostereita.

Stockhamin aikalainen, tohtori Andrew Ingersoll otti kuitenkin päinvastaisen kannan seksiasioissa. ”Seksuaalinen suhde on avioliittoelämän tärkeimpiä asioita – se herättää eloon kiintymystä toiseen tavalla, jollaista ei muualta löydy, sekä on myös voimakas muistutus velvollisuudesta toista kohtaan ja sitä yhteisöä kohtaan, jossa eletään,” Ingersoll kirjoitti teoksessaan In Health.

1900-luvun alussa seksiohjeet olivat tiukkoja: saatettiin esimerkiksi neuvoa, että miespartnerin tulee työntää penis naispuoliseen partneriin tasan 45 asteen kulmassa. Seksiä pidettiin ensin velvollisuutena, sen jälkeen alettiin vasta tottua ajatukseen, että seksi kuuluisi avioliittoon myös nautinnollisena osa-alueena. Seksiasioista annettiin kirjallisia ja tarkkoja ohjeita esimerkiksi asentojen suhteen.

Vuonna 1919 tohtori H.W. Long kirjoitti teoksessaan Sane Sex Life and Sane Sex Living, että ”Ei kannata järkyttyä, tuntea oloaan uhatuksi tai häpeälliseksi. Mutta kuten täydellisesti kahden vesipisaran toisiinsa yhtyvät aallot, sielu ja ruumis sekoittuvat täydellisimmin ja autuaimmin, mitä ihmiset voivat tässä maailmassa kokea.”

Kommentoi »