Kauneus ja Terveys

Tiedätkö vittu-sanan juuret?

Tiedätkö vittu-sanan juuret?
Tiesitkö, että Suomi on ollut poikkeuksellisen vaginakeskeinen yhteiskunta? Vittu-sana on paljon enemmän kuin voimasana.

Suomessa naisen sukupuolielimillä on ollut suuri merkitys myös kansanperinteessä, josta löytyy runsaasti kertomuksia ”vitusta”. Vittu-sanassa on voimaa ja se on paljon enemmän kuin vain voima- tai täytesana.

Ruotsin kielessä muinoin soista aluetta merkitsevästä sanasta ”fitta” juurensa juontava ”vittu” on nykyään käytössä lähinnä nuorten täytesanana, mutta sen historia on paljon mielenkiintoisempi.

– Kenen tahansa naisen emätin ei suomalaisessa perinteessä ansainnut nimitystä vittu, vaan ennen muinoin vain synnyttäneen naisen vaginaa voitiin kutsua vituksi, kertoo erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Aune Karhumäki.

Vittua on käytetty kautta aikain toki myös voimasanana.

Hyvä paha vagina

Vaginan on ajateltu suomalaisessa kansanperinteessä olevan sekä hyvä että paha. Kansanrunouden välittämä maailmankuva jakautuu kolmeen osaan: ihmiset olivat ylisen ja alisen maailman välissä. Näiden tasojen välillä oli väyliä, joiden kautta tietyt eläimet ja muun muassa shamaanit saattoivat liikkua maailmoista toisiin. Vagina oli yksi näistä väylistä.

Naisen vagina oli maaginen avunlähde, sen kautta virtaava 'väki' suojasi lapsia, karjaa ja koko perheyhteisöä.

Itse vaginan nähtiin muodostuneen luonnosta: suden ja ketun kielestä, karhun kämmenistä, ja näin ollen naisenkin katsottiin kehonsa kautta kuuluvan osaksi yliluonnollista. Vaginalla oli mahtavia taikavoimia: se voisi varomattomassa käytössä päästää tuonpuoleisesta tämänaikaiseen sellaisia taikavoimia, jotka eivät olleet yhteisössä toivottuja.

– Toisaalta vaginaa on pelätty, sillä sen on katsottu näyttävän suden suulta tai karhun kämmeneltä, joka voi puraista peniksen poikki, Karhumäki selvittää.

– Vaginan on myös ajateltu voivan lähteä omille retkilleen.

Onko vagina tabu Suomessa?

'Väkensä' ansiosta naisen tuli jokapäiväisessä elämässään huomioida elimensä voima, joka oli erityisen vaarallinen muun muassa kuukautisten ja lapsen syntymän aikoihin sekä naisen poistuessa kodin piiristä. Naisten arkiaskareita rajoittivatkin tuolloin lukuisat puhtaussäännöt ja tabut.

Naisten vaarallisuuden ollessa yhteisön tiedossa, häneen kohdistui myös jatkuva ulkoinen kontrolli. Varjellakseen tyttöjen ja naisten seksuaalisuutta ennen avioliittoa yhteisö sulki heidät tiukasti kodin piiriin.

– Toisaalta myös poikien ja miesten koskemattomuutta arvostettiin, Karhumäki kertoo.

Miesten sukupuolielimiä on pidetty yleisesti haltuunotettavimpina ja helpompina esitellä kuin naisen sukupuolielimiä. Vagina puolestaan on ollut pääosin piilossa ja ikään kuin salattuna, mikä on edesauttanut siihen liitetyn tabun syntyä.

– Tytöille on yleensä puhuttu esimerkiksi vain ”pimpistä”, vaikka naisen sukupuolielimet koostuvatkin monesta eri osasta, kuten klitoriksesta, häpyhuulista ja emättimestä. Sen sijaan pojille kerrotaan usein kiveksistä ja peniksestä erikseen, seksuaaliterapeutti valottaa.

Täytesanan asemassa

Vagina on ennen muinoin vaarallisen toiseutensa lisäksi edustanut yhteisössä myös seksuaalisesti aktiivisen naisen statusta, seksuaalisen halun symbolia, verbaalista ja rituaalista kiistavälinettä. Naiset saattoivat alentaa tai ylentää yhteisönsä muita naisia kommentoimalla heidän sukupuolielimiään. Näitä käytettiin myös rituaalisen paheksunnan välineenä, jolloin nainen saattoi esimerkiksi paljastaa kiistakumppanille häpynsä nostamalla hameensa ylös.

Suomalaisen kielentutkijan mukaan nykynuorten kielenkäytössä vitulla on asema eräänlaisena voiman kutsumissanana. Suomen ehkä suosituimman kirosanan perinne on muuttunut; nykyään sitä käytetään pääasiassa täytesanana.

Asiantuntijana erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Aune Karhumäki.

Haastattelun lisäksi lähteenä: Stark-Arola, Laura 2001: Vaginan tuntematon historia: naisen seksuaalisuuden kuvat suomalaisessa suullisessa kansanperinteessä. Naistutkimus 2/ 2001

Julkaistu: 25.6.2012
1 kommentti