Voi hyvin

Tie huipulle käy nöyryyden kautta – lue miksi terve nöyryys palkitsee parisuhteessa ja esihenkilön työssä

Tie huipulle käy nöyryyden kautta – lue miksi terve nöyryys palkitsee parisuhteessa ja esihenkilön työssä
Monet luovat itsestään täydellisyyttä hipovan brändin, jotta he pärjäävät työelämässä. Vielä useampi esittelee somessa virheettömältä vaikuttavaa elämäänsä. Onko nöyryys kadonnut kokonaan, ja mitä se lopulta tarkoittaa?
Julkaistu: 11.10.2021

Länsimainen kulttuuri ja työelämä ovat muuttuneet varsin minäkeskeisiksi. Moni miettii, miten henkilöbrändätä itsensä johtajana tai työntekijänä mahdollisimman vakuuttavasti. Vielä useampi julkaisee blogia tai vlogia ja haluaa olla ylipäänsä aktiivinen somettaja.

– On hyvä muistaa, että sosiaalinen media on osin valheellinen maailma, jossa yleensä näytetään vain pintaa ja kultareunusta, sanoo yksilö- ja pariterapeutti, työelämävalmentaja Maritta Joki.

Hänen mielestään nöyryyden tarve elämässämme ei ole hävinnyt mihinkään minäkeskeisyyden lisääntymisestä huolimatta, päinvastoin.

– Nöyryys on kykyä tiedostaa oma kokonsa. Sen sisäistämistä, että en ole pienempi, mitättömämpi tai vähempiarvoisempi kuin muut, mutta en ole myöskään suurempi, tärkeämpi tai ylempiarvoisempi.

Unohdamme helposti, että meillä on lupa olla ihan vain ihmisiä: tehdä virheitä, kasvaa ja kehittyä. Olla tavallisia, keskeneräisiä.

Kun vauva syntyy, hän on täysin riippuvainen huoltajastaan ja tämän rakkaudesta. Vauva asettuu luontevasti toisten armoille, sillä hän kokee, että ”minä riitän ja olen rakkauden arvoinen”.

– Vauvana ihminen uskoo, että maailma on hyväntahtoinen paikka.

Kukaan meistä ei kuitenkaan elä täydellisessä kasvuympäristössä, ja myöhemmin elämässämme, syystä tai toisesta, alamme suorittaa ja miellyttää toisia.

Jos ego alkaa sanella sitä, millaisia asioita kohti pyrimme, saatamme alkaa nähdä itsemme parempana kuin muut. Sillä tavoin häivytämme tietoisuudestamme oman tavallisuutemme.

Vauvana ihminen uskoo, että maailma on hyväntahtoinen paikka.

– Silloin kuljemme kauemmas nöyryydestä.

Tärkeä oppi olisikin hyväksyä aidosti se, että jokainen meistä on keskeneräinen. Meissä kaikissa on myös synkät puolemme.

Moni on nopeasti tuomitsemassa ihmisen, joka toimii omia tai yleisesti hyväksyttyjä normeja vastaan.

– Kun tuomitsemme toisen, emme hyväksy itsessämme olevaa raadollisuutta. Sitä, että kenellä tahansa voi olla synkkiä ajatuksia, varsinkin jos mieli sairastuu. Ja niin voi käydä kenelle vain, Joki muistuttaa.

– Nöyryyttä on se, ettei tuomitse toista ihmistä, vaikka väärät teot voi tuomita.

Hyvä itsetuntemus auttaa

Hyvä itsetuntemus auttaa meitä kehittämään kykyämme olla läsnä. Kun tutkii toiminta- ja reagointitapojaan ja oppii tuntemaan itsensä, voi myös kohdata toisen ihmisen aidosti ja vilpittömästi, Joki sanoo.

Oman vastuun tunnistaminen on keskeinen asia nöyryydessä. Joki ottaa esimerkiksi tilanteen, jossa ihminen ei voi hyvin työssään ja syyttää siitä muita.

– Syytöksissämme haluamme sälyttää vastuun tilanteestamme muille ja kuljemme nöyryydestä kohti uhriutta.

Nöyryys on tietoisen, tiedostavan aikuisen ihmisen olotila. Siinä asetumme samalle viivalle muiden kanssa.

Nöyristely taas on eri asia. Siinä usein piilossa olevana tavoitteena on saada toisen hyväksyntää. Kun se tapahtuu itsensä hylkäämisen kautta, oma hyvinvointi kärsii.

– Mitä vähemmän tunnen itseäni, sitä enemmän erilaiset selviytymismekanismit ohjaavat käyttäytymistäni. Siksi näen usein oman pahan oloni toisen vikana, enkä ota itse vastuuta itsestäni.

Nöyryys on myös kykyä ymmärtää, että ei aina ole oikeassa. Kun tarkkailemme riittävästi itseämme, löydämme aivan tavallisen ihmisen, joka voi myös erehtyä.

Joen mukaan nöyryys ei tarkoita sitä, etteikö työssä pärjääminen ja menestyminen olisi sallittua. Mutta jos menestys perustuu ajatukselle omasta erinomaisuudesta, ollaan egon ja minäkeskeisyyden ytimessä.

– Silloin ajatellaan helposti, että minä olen oikeassa ja muut ovat väärässä, ja niitä väärässä olevia ihmisiä sitten tarvitaan ympärille korostamaan omaa näkemystä.

Vaikka suomalaiset pitävät itseään rehellisinä ja suorapuheisina, jätämme usein paljon sanomatta. Tunteiden sanoittaminen myös työelämässä on keskeistä.

– Emme useinkaan sano, miten koemme asiat, mikä on meille tärkeää tai mikä ei ole mielestämme reilua. Oletamme, että muut tietävät nämä asiat sanomatta. Sitten loukkaannumme, jos niin ei käy. Toinen ei välttämättä edes tiedä, että olemme loukkaantuneita, Maritta Joki kuvailee tyypillistä tilannetta.

Työpaikoilla vuorovaikutuksessa on siten usein jännitteitä. Sielläkin vallitsevat kuppikunnat ja tuomitsemisen kulttuuri.

– Jos emme tiedosta vuorovaikutuksemme ongelmia, sabotoimme omaa ja koko työyhteisön hyvinvointia.

Parisuhteessa tarvitaan nöyryyttä

Myös parisuhteessa syytetään välillä kumppania omasta pahasta olosta. Ensin puolisot ajautuvat hieman erilleen, ja kohta ovat poteroissaan vahtimassa, miten väärin toinen toimii. Kuilu parin välillä syvenee, eikä ongelmien ytimeen välttämättä päästä lainkaan.

– Olisi hyvä miettiä, mikä on minun osuuteni tässä kuviossa. Nöyryys on itsetuntemusta ja sen tiedostamista, mikä on minun tarinani. Miten voin hyväksyä oman tarinani niin hyvässä kuin pahassakin: myös ne ikävät asiat, jotka ovat tapahtuneet minulle.

"Valtaa pitäisi antaa niille, jotka eivät sitä erityisesti halua. Silloin mukana tulee nöyryys."

Anteeksiantaminen sekä itselle että toiselle on tärkeä osa nöyräksi kasvamista. Ihminen on saattanut antaa muiden kohdella itseään huonosti tai on itse kohdellut muita huonosti.

– Tärkeintä olisi lakata taistelemasta omaa tarinaansa vastaan. Kaikki alkaa siitä, että pysähtyy hetkeen ja tiedostaa, miten itse toimii.

Aikuiseen vuorovaikutukseen kuuluu, että sanoitamme omat tunteemme. On ihmisen omalla vastuulla, miten hän voi ja pärjää ihmissuhteissa.

Yhtä tärkeää on pitää kiinni omista rajoistaan, suojella itseään. Myös ystävyyssuhteessa voi sanoa, että ei esimerkiksi jaksa ottaa jatkuvasti vastaan toisen pahaa oloa tai valitusta.

– Se on syytä tehdä niin, että on itsensä puolella, mutta kuitenkin aina toista ihmistä arvostaen.

Ihmisarvo ei riipu työroolista

Maritta Joki on korona-aikana huomannut, että monen identiteetti perustuu siihen, mitä hän on töissä. Jos tulee lomautetuksi tai irtisanotuksi, tulee tunne, ettei ole mitään.

– On hyvä muistaa, että kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni siitä, mikä rooli hänellä on töissä tai mitä hän tekee.

Nöyryys on myös siihen suostumista, että minulla on vielä opittavaa.

– Voi ajatella, että elämäni on ollut tällaista tähän asti ja olen oppinut sekä kokemuksistani, itsestäni että toisista. Olen valmis oppimaan lisää ennen kaikkea itsestäni. Siihen ihmisen valta riittää. Ei siihen, että tulisin sanelemaan toiselle, miten asiat ovat tai miten hänen tulisi olla tai toimia.

Jos ego saa määrätä, tulee tarve kontrolloida ja hallita kaikkea.

– Samaan aikaan tiedämme, että emme voi kontrolloida elämää. Luottamus elämään tarkoittaa uskoa siihen, että elämässä voi käydä myös hyvin.

Jos ego saa määrätä, tulee tarve kontrolloida ja hallita kaikkea.

Koko kulttuurimme, koulu, opiskelu ja työelämä perustuvat kuitenkin ennen kaikkea suorittamiseen.

Maritta Joen mielestä ylenmääräinen suorittaminen tai suorittamispakko on ihmisen yritys lunastaa olemassaolon oikeutta. Se on raskasta.

– Aina ei ole pakko paahtaa täysillä. Mutta jos suorittaminen lähtee omasta innosta ja vapaasta halusta, eikä sillä pyritä lunastamaan hyväksyntää, sen ei pitäisi kuormittaa niin paljon. Silloin se on ihan sopivaa.

Jos suorittamisen takana ovat ulkoiset vaatimukset, eli täytetään jonkun toisen toiveita tai halutaan valtaa vallan takia, ollaan kaukana nöyryydestä.

– Parhaimmillaan valtaa pitäisi antaa vain niille, jotka eivät sitä erityisesti halua. Silloin mukana tulee nöyryys, Joki sanoo.

Tarvitsemme yksinkertaisia asioita

Miten voi tulla onnelliseksi, jos mikään ei riitä? Maritta Joki kertoo kuulleensa aikoinaan viisauden, että ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä hän ei tarvitse.

– Tarvitsemme hyvin yksinkertaisia asioita: mielenrauhaa ja tunnetta siitä, että riitämme. Voidakseen tuntea näin ihmisellä pitää olla riittävästi sisäistä turvaa.

Vaikka me kaikki – noin kahdeksan miljardia maapallon ihmistä – olemme monin tavoin erilaisia, meillä on pohjimmiltaan samat tarpeet.

”Me kaikki haluamme tulla nähdyksi ja kuulluksi ja kokea olevamme rakastettuja.”

Maritta Joki, kuva: Satu Mali

Maritta Joki

toimii yksilö- ja pariterapeuttina Väestöliiton Terapiapalveluissa sekä työelämävalmentajana Mentoritas-yrityksessä. Maritta on innokas itsensä ja ihmisyyden tutkija ja auttaa asiakkaitaan kohti oivalluksia, joilla on merkitystä.

Kommentoi »