Tommy Hellsten, 68 on teologi, terapeutti, kirjailija ja kouluttaja. Asuu yksin Porvoossa kauniissa puutalossa. Hellstenillä on kolme aikuista lasta ensimmäisestä avioliitosta.
Purjevenekaunotar on kiinnitettynä Porvoonjoen varren laituriin. Aamukahvit on keitetty ja Tommy Hellsten heittää jalat kajuutan sohvalle. Merelle tähyää miehen mieli.
Hellsten on jo eläkkeellä, mutta esiintyy, luennoi ja kirjoittaa yhä ahkerasti. Uusi kirja Ihmisen näköinen elämä on vastikään ilmestynyt.
Virtahepo olohuoneessa (1991) ja Saat sen mistä luovut (2000) -teokset nostivat Hellstenin aikanaan suuren yleisön tietoisuuteen. Ne sanoittivat monelle tutun häpeän ja tyhjyyden tunteet auki ja ymmärrettäviksi.
– Vapauttava viesti oli, että vaikka ihminen voi huonosti, hän ei ole huono. Hän voi huonosti, koska menneisyydessä on tapahtunut erinäisiä asioita, Hellsten toteaa.
Kun tämän tajuaa, voi lähteä työstämään asioita eteenpäin.
Lue myös: Voiko ihminen muuttua?
Hengelliset asiat ovat viime vuosina tulleet Tommy Hellstenille entistä merkityksellisemmiksi. Hän haluaa olla hengellisellä kentällä kuitenkin varovainen.
– On riski tulla sekoitetuksi uskonnolliseen puheeseen. Sitä en halua, sillä silloin saa leiman. Sen jälkeen et voi sanoa oikeastaan mitään, kaikki kuullaan vain sen leiman läpi. Silti minulla on tarve niistä asioista puhua, koska ne ovat todellisia.
Teologiksi aikanaan valmistunut Hellsten pitää vanhoja uskonnollisia ja hengellisiä totuuksia suurina ja syvinä. Vaikeutena on avata ne psykologiselle arjen kielelle, niin etteivät ne jää sementoituneiksi sanoiksi, joilla ei ole mitään sisältöä.
– Mystistä ei voi hallita sanoilla. Se on ajattelun yläpuolella.
Kun Hellsten puhuu Jumalasta, hän puhuu ihmisen sisällä olevasta Jumalasta.
– Mitä enemmän ihminen lähestyy omaa todellista minuuttaan, hän lähestyy samalla Jumalaa itsessään, minä olen -identiteettiä, hän kuvaa.
Polut siihen ovat kullakin omanlaisensa.
– Sitä on vaikea välittää sanoin. Viesti välittyy, kun on levollisuudessa. Minun levollisuuteni ja ulottuvuuteni resonoivat toisessa ihmisessä. Vaikka ei ymmärtäisikään, mitä tapahtuu, ihminen voi tunnistaa sen helpottuneisuutena ja hyvänä olona.
Hellsten korostaa, että sisäinen jumaluus välittyy sen kautta, mikä olet. Ei sen kautta mitä teet. Tämä oivallus on tarkoittanut Hellstenin omassa elämässä sitä, että väkisin yrittäminen on loppunut.
– Se on mystinen läsnäolon tila, jossa kaikki on aina hyvin. Kun olet läsnä tässä hetkessä, olet paikassa, joka avautuu ylöspäin. Sieltä, ylhäältä käsin, tulee kaikki se, mitä tarvitset tähän hetkeen.
Läsnäolon tilaa Hellsten pitää ainoana paikkana, joka auttaa pahaan oloon ja tyhjyyteen.
– Läsnäolon tila on barometri, joka ohjaa ihmistä kohti oikeaa paikkaa. Jos tyhjyys ja paha olo vaivaavat, ihminen on väärässä paikassa.
Ensimmäinen edellytys läsnäolon tilaan pääsemiseksi on rohkeus menettää kontrolli. Kontrolli paljastaa, että ihminen tekee asioita pelosta käsin.
– Pelosta käsin tehdyt asiat eivät väreile. Ne ovat kuolleita jo syntyessään.
Sen sijaan läsnäolon tilassa ihmisessä syntyy uutta ja ihmeellistä. Yhtäkään asiaa tai ajatusta ei pidä runnoa läpi väkisin.
– Sitä, mikä ei tahdo tapahtua, ei pidä panna tapahtumaan, Hellsten sanoo.
Arvokkaimmat asiat tehdään sydämellä.
– Kun jokin asia on tehty sydämellä, se alkaa väreillä. Se vetää ihmisiä puoleensa, koska he tunnistavat siinä sydämen kosketuksen.
Tämä ei tarkoita kuitenkaan passiivista odottelua. Asiat pitää panna tapahtumaan, eikä jäädä aikomaan tai pelkäämään. Usein pelosta tehdään veruke, jottei tarvitsisi toimia. Hellstenistä pelko ei ole tiellä oleva este vaan itse tie. Pelko ilmoittaa, mihin pitää mennä.
– Meissä kaikissa on rohkeutta. Rohkeutta tarvitaan siksi, että pelottaa.
Hellstenistä se, että meille on annettu luovuus, kunnianhimo, halu käyttää valtaa, muuttaa asioita ja luoda maailmaa, tarkoittaa sitä, että meidän myös täytyy käyttää lahjojamme.
– Jos sisällämme on unelma, syvä tahto rakentaa jotakin uutta – vaikka katedraali – se on merkki siitä, että se pitää rakentaa. Ihminen näivettyy, jos hän ei toteuta tarkoitustaan. Se on myös viesti taivaasta, että tällainen katedraali pitäisi maan päälle saada.
Näin tapahtuu, kun suuret säveltäjät kuulevat musiikin sisällään tai kuvanveistäjät näkevät patsaan mielessään.
– Ne ovat jo valmiina. Ne vain täytyy tuoda tänne maailmaan.
Omaa katedraaliaan Hellsten ryhtyi rakentamaan luodessaan Ihminen tavattavissa -terapiaohjelmaa, jossa terapeutti ei piiloudu ammattirooliin, vaan on läsnä myös ihmisenä.
Sen pohjalla olivat opit, joita Hellsten kävi 1980–90-luvuilla ammentamassa Yhdysvalloissa Minnesota-päihdeohjelmasta. Siihen liittyvät koulutukset olivat osittain myös hoitoja, joissa käytiin läpi omaa sisintä. Hellsten jätti itsekin alkoholin 27-vuotiaana 17 vuodeksi.
Aluksi Hellstenin ajatuksia uudentyyppisestä terapiasta kyseenalaistettiin ja yritettiin teilata.
Pahansuovat kommentit eivät miestä kuitenkaan heilauttaneet, sillä hänen oma kasvuprosessinsa oli ollut hyvin vakuuttava. Sitä paitsi oma paikka pitää uskaltaa ottaa, hän toteaa.
– Omia lahjoja ei pidä jättää toteuttamatta siksi, että pelkää vievänsä paikan toiselta. Jokaisella on paikkansa. Jos ei ota omaa paikkaansa, kokee toiset helposti uhkana.
Syntyy kateus.
Jos sitten joku toinen ei ota omaa paikkaansa, vaan provosoituu, se ei ole sinun ongelmasi, vaan hänen, Hellsten toteaa.
– Hänen täytyy käydä tämä sama taistelu.
Hellstenistä kateus on työnsä tehnyt, kun se on osoittanut ihmiselle hänen kasvunsa suunnan.
Lue myös: Älä anna kateuden pilata elämääsi
Virtahepo olohuoneessa oli Hellstenin uralla vedenjakaja. Kirjasta tuli bestseller ja Hellstenistä suosittu luennoitsija ja lehtien sivuilta tunnettu terapeutti.
Mutta on elämä ollut muutakin kuin menestystä.
Kova paikka oli, kun Hellstenin firma teki 2010-luvulla ison yrityskaupan, joka epäonnistui. Näytti, että häneltä menee kaikki: koti, työ ja firma. Hellsten oli yli 60-vuotias ja seisoi elämäntyönsä raunioilla.
Yöt hän pyöri hikisissä lakanoissa ja yritti löytää ratkaisun. Onnistumatta. Kunnes hän hyväksyi, että kaikki menee.
– Ajattelin, että ihmiset ovat kokeneet paljon pahempia asioita. Miksi minulle ei muka voisi tapahtua näin. Lopetin vastustamisen.
Se oli hetki, jolloin kaikki muuttui. Hellsten ei pakottanut mitään väkisin ja omavoimaisesti, vaan myönsi voimattomuutensa ja avuttomuutensa.
– Kysyin Jumalaltani, haluatko, että tämä rakennetaan.
Ratkaisu löytyi kuin löytyikin yrityksen jatkamiseen. Kotia tai yritystä ei menetetty.
Hellsten pohti, miksi hänen piti saada tämä kokemus. Hän oivalsi, että hänen selviytymisstrategiansa oli ollut suorittaminen.
Siitä oli olemassa jäänne ja siitä piti päästä eroon. Nuoresta pitäen hänen oli pitänyt olla vahva tyyppi, jonka ihmisarvo oli syvästi suorittamisesta kiinni.
– Lähdin kotoa Loviisasta ainoana tavoitteena osoittautua huikeaksi, vahvaksi menestyjäksi, ihmiseksi, jolla ei ole heikkoutta.
Hellsten kokeekin, että elämä on kuljettanut häntä yhä määrätietoisemmin ja lujemmin siihen suuntaan, että sairas vahvuus, egon valta, puretaan pois.
– Se, joka näitä asioita junailee, teki ovelan suunnitelman. Se romahdutti koko sen rakennelman, jotta näkisin arvoni, joka ei enää perustu suoritukseen. Jouduin niin suureen tuskaan, kohtaamaan arvottomuuteni ja häpeän, joiden päälle tämä rakennelma oli syntynyt, hän toteaa.
– Se, joka meitä opettaa, on tosissaan. Se ei kaihda keinoja.
Näiden kokemusten jälkeen Hellsten alkoi puhua rakkaudella räätälöidystä kärsimyksestä.
– Sehän on kuvottava käsite ihmiselle, joka ei ole vielä sen läpi tullut.
Heikkoudesta ja hylätyksi tulemisen pelosta Hellsten on kirjoittanut sivutolkulla. Hänellä on siitä vahva oma kokemus.
Hän tietää, kuinka vaikeaa on olla se, mikä oikeasti on, koska pelkää tulevansa hylätyksi. Ja kun sitten uskaltaa tulla näkyväksi, tulee myös haavoittuvaksi.
Sitä ei kannata kuitenkaan pelätä. Päinvastoin. Se tuottaa hyvää.
– Jos uskallat näyttää ihmisten parissa haavoittuvuutesi, se synnyttää myötätuntoa.
Syntyy nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemus. Yhteys ihmisten välille.
– Siihen yhteyteen tulee heti valonnopeudella rakkaus.
Heikkous on Hellstenin mielestä ihmisen arvokkain ominaisuus. Se avaa rakkaudelle väylät tulla.
Nyky-yhteiskunnassa tämä ei ole aina helppo oppi. Vahvuutta palvotaan.
– Mutta se vahvuus perustuu heikkouden kieltämiseen, ei sen kohtaamiseen.
Hellstenin mielestä kannattaakin katsoa, kenen lähelle hakeutuu.
–Jotkut ihmiset etsivät toisista heikkouksia, jotta voivat astua niiden päälle. He kokevat tulevansa pidemmiksi, kun halveksivat ja mitätöivät muita. Heitä pitää kavahtaa. Ei ole turvallista olla heikko sellaisen seurassa.
Mutta ihminen, joka on syvästi kohdannut heikkoutensa ja tiedostanut oman raadollisuutensa, on oppinut. Hänen on helpompi kunnioittaa muita.
Tämänkin Kristus sanoo: Joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa myös paljon. Se on huikeasti sanottu.
Tänä kesänä tuli kuluneeksi kolme vuotta Hellstenin Carita-vaimon kuolemasta.
Pari oli juuri ostanut kodin Porvoon jokivarren puutaloista, kun Carita menehtyi äkillisesti verenmyrkytyksen aiheuttamaan sydänpysähdykseen. Se oli hirveä sokki.
– Olimme Caritan kanssa sielunkumppanit. Sen tiesi heti, kun tapasimme. Se oli niin vahva kokemus. Jos ei olisi kuunnellut sitä kutsua, olisi hylännyt itsensä.
Molemmat jättivät tahoillaan parisuhteensa. Hellstenillä on 25 vuotta kestäneestä ensimmäisestä liitosta kolme lasta, joista kaksi työskentelee isänsä yrityksessä.
Carita ja Tommy ehtivät olla yhdessä 18 vuotta. He olivat tiivis kaksikko, joka teki myös töitä yhdessä. Kesäisin he purjehtivat aina monta viikkoa, tälläkin veneellä.
Hellsten muistelee, kuinka hän kävi heti vaimonsa kuoleman jälkeen parikin kertaa päivässä keskusteluja tämän haudalla.
– Caritan kuolema paiskasi minut jollain tavalla ajan ja ajattomuuden väliseen rakoon, eli pohtimaan sitä, onko tässä kaikki mitä me näemme, koskettelemme ja kuulemme.
Hän sanoo ymmärtäneensä, että ajan ja ikuisuuden välillä ei ole betoniseinä vaan harso. Hän koki vaimonsa läsnäolon vahvasti niin kotona kuin hautausmaallakin.
Aluksi Hellsten puhui taivasikävästä, epämääräisestä kaipuusta johonkin. Nykyään hän puhuu taivastietoisuudesta.
Moni etsii maanpäällistä taivasta. Mutta mitä tahansa hän saavuttaa – huvilan, uran, uuden auton – hän jää tyhjäksi.
Onni ei löydy oikeiden olosuhteiden löytämisestä. Olosuhteet ovat jo oikeat.
Näyttelijä Liv Ullman on sanonut, että menestyksessä on se hyvä puoli, että kun sen on saavuttanut, huomaa, ettei sitä olisi tarvinnut. Täytyy turhautua ja huomata elämä ontoksi.
Vasta sitten voi syntyä ihminen, joka avautuu mysteerille.
Ihmisen on vaikea olla kiitollinen siitä, mitä on, jollei hän näe, mitä hänellä on.
– Etkä sinä näe sitä niin kauan kuin keskityt siihen, mitä sinulta vielä puuttuu. Siihen keskittymällä tulet helposti katkeraksi, koska katsot maailmaa puutteestasi ja niukkuudestasi käsin.
Nyt Hellstenin rinnalla on uusi kumppani. Vaimon kuoleman jälkeen syntynyt edellinen rakkaussuhde päättyi viime kesänä. Ensimmäistä kertaa uudessa kirjassaan Hellsten myös kirjoittaa seksistä.
– Iästä huolimatta seksuaalisuus voi hyvässä parisuhteessa kohota uusiin huikeuksiin. Ei seksi kuulu pelkästään nuoruuteen. Iän myötä sielut vapautuvat.
Hellstenistä seksi on sielun tapa ilmaista itseään mahdollisimman intiimisti toisen kanssa. Ja siihen tarvitaan rakkautta.
– Aktia voi suorittaa toki ilman rakkautta, mutta seksuaalisuuden oikea yhteys on rakkaus.
Itse hän on löytänyt uudenlaista rohkeutta – ”arveluttavuutta”, kuten hän naurahtaen luonnehtii.
– Meillä kaikilla on fantasioita, mutta niihin liittyy usein jotakin kiellettyä, häpeää, jota ei voi toteuttaa. Yhtäkkiä onkin jännittävää olla tilanteessa, jossa ajattelee, että nehän pitää toteuttaa.
Lue myös: Vahvista vetovoimaa, leiki ja nauti
Tärkeää on uskaltaa kertoa kumppanilleen, mitä haluaa. Kun suhde on turvallinen, yhdessä voi ylittää rajoja. Silloin kokeilu on hauskaa ja inspiroivaa.
– Siinä eivät partnerit kuole seksuaalisesti pystyyn. On paljon pareja, joilla ei ole vuosiin ollut mitään kanssakäymistä
Kirjassaan hän kuvaa orgasmia pienenä suloisena kuolemana.
– Siinä ihminen katoaa. Jäljelle jää vain orgasmi.
Tällainen kahden ihmisen yhteys on Hellstenin mukaan paitsi antautumista toiselle myös oman syvän haavoittuvuuden ja avuttomuuden avaamista toiselle.
– Varhain, jopa vauvana, saadut haavat voivat hoitua tämänkaltaisessa syvässä yhteydessä, koska siinä luovutaan täysin kaikesta kontrollista. Silloin haavat ovat auki rakkauden suuntaan.
Se tarkoittaa auki ja paljaana oloa fyysisesti, henkisesti ja jopa hengellisesti.
– Näin huikeaan yhteyteen tulee rakkaus. Siksi ihmiset hoituvat, Hellsten sanoo.
Hän kannustaa olemaan rohkea. Silloin ei pääse kyllästymään ja voi tavoittaa taivaat.
– Seksi on syvin mahdollinen yhteys, jonka voi toisen ihmisen kanssa kokea maan päällä. Siksi voi sanoa, että seksi on taivaallista.
Uskon Jumalaan, joka asuu minussa.
Tiedän, etten tiedä. Silloin avaudun selittämättömälle.
Unelmoin vielä rohkeammasta elämästä. Rohkeudesta tuoda taivasta maan päälle.
Pelkään. Joku asia voi pelottaa, mutta pelko ei ole veruke olla tekemättä jotakin.
Luotan kaikkeen. Jos olen totta ja ohjaudun rakkaudesta, kaikki käy hyvin.
Ihmettelen selittämätöntä. Sitä, että taivas voidaan hakea maan päälle.
Iloitsen ihmeestä. Siitä, että kaikki on hyvin, vaikka joskus vaikuttaa päinvastaiselta.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2020.
