Apu Terveys

Teatteriharrastus auttoi Päivi Turusen irti alakulosta ja yksinäisyydestä: ”Ennen en rohjennut edes puhua yleisön edessä hikoilematta tuskaa”

Teatteriharrastus auttoi Päivi Turusen irti alakulosta ja yksinäisyydestä: ”Ennen en rohjennut edes puhua yleisön edessä hikoilematta tuskaa”
Päivi Turunen oli yksinäinen ja alakuloinen, kunnes löysi tiensä harrastajateatteriin. Se toi paljon ystäviä, uuden työroolin ja vahvuutta olla oma itsensä.
Julkaistu: 17.3.2022

Kaikki ympärillä oli uutta, ja Päivi Turunen tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Oli vuosi 2003, ja Päivi oli 27-vuotias. Hänen lapsensa isä oli jättänyt hänet raskauden aikana, joten hän oli pienen lapsen yksinhuoltaja. Paria vuotta aiemmin Päivi oli muuttanut Savosta pääkaupunkiseudulle. Hänellä oli tuore parisuhde ja uusi työpaikka, mutta ei arjen tukiverkostoa eikä omia harrastuksia.

– En tuntenut pääkaupunkiseudulta juuri ketään ja olin hyvin yksinäinen ja masentunut, Päivi, 50, muistelee.

Päivi oli aina ollut kiinnostunut luovasta ilmaisusta. Kun hänen asuinalueellaan Vantaan Hakunilassa järjestettiin luovan kirjoittamisen kurssi, hän päätti osallistua. Kurssi imaisi Päivin täysin mukaansa.

Sen aikana hän ymmärsi, että hänellä on kirjoittamisen lahja. Hän innostui niin paljon, että kirjoitti kurssin aikana kokonaisen näytelmän käsikirjoituksen. Kurssin ohjaaja Mikaela Mansikkala kehui ­sitä ja kannusti jatkamaan.

Kirjoituskurssin ansiosta teatterin tekemisestä tuli pysyvä osa Päivin elämää, se oma juttu, jota hän oli kaivannut.

– Kurssi oli pikatieni teatteriin ja henkireikäni. Sain käsitellä omia ajatuksiani ja tunteitani ja olla hetken vain oma itseni, en äiti, tyttöystävä tai työntekijä. Se oli ihanaa.

Kirjoituskurssi oli osa Hakunilan Kultsan toimintaa, jonka tavoitteena oli aktivoida alueen asukkaita kulttuuriharrastuksiin. Toiminta käynnistyi Urban II -­rahoituksella.

– Tällaista pitäisi järjestää lähiöissä enemmän. Silloin mukaan lähtevät helpommin myös yksinäiset ja ne, jotka ovat vaarassa syrjäytyä, Päivi miettii.

”Ilman teatteria en olisi kasvanut näin rohkeaksi.”
Päivi Turunen

Uskallanko lavalle?

Vähän myöhemmin Päivi muutti Helsingin Vuosaareen. Siellä hän näki paikallislehdessä ilmoituksen, jossa uusi harrastajateatteri Teatteri Ihme haki lisää väkeä.

– Ilmoittauduin mukaan ja ujona kerroin, että lavastus, puvustus ja maskeeraus kiinnostavat minua. Minut otettiin avosylin vastaan.

Päivi ei kuitenkaan päätynyt ­kulissien taakse, vaan näyttämölle. Teatterissa harjoiteltiin näytelmää, jossa oli kiinnostava rooli italialaisena baarin omistajana. Päivi tulkitsi, että roolihahmo tunsi into­himoa baarin naistarjoilijaa kohtaan. Oli mielenkiintoista miettiä valtaa ja valta-aseman käyttöä tuossa roolissa.

Niinpä Päivi päätti kokeilla näyttelemistä, vaikka se jännittikin kovasti.

– Ennen en rohjennut edes puhua yleisön edessä hikoilematta tuskaa. Ensimmäisellä kerralla minulta vaati äärimmäisiä ponnistuksia uskaltaa lavalle.

Näytteleminen vei mukanaan, ja vastoin odotuksiaan Päivi huomasi, että nautti siitä. Se näkyi myös lavalla.

– Erään näytöksen jälkeen kehitysvammainen poika tuli sanomaan, että olin ihan paras, ja halasi minua. Se oli voimakas ja aito kokemus.

Kirjoittaminen veti kuitenkin edelleen puoleensa, ja seuraavana vuonna Päivi kirjoitti näytelmän nimeltä Runkomäen ­yllätys. Se esitettiin Teatteri Ihmeessä. Tällä kertaa Päivi hääri kulisseissa: puvustuksessa, kampauksissa ja maskeerauksissa. Lisäksi hän toimi kuiskaajana.

– Se oli herkullista, sillä pääsin seuraamaan, millaista teatterin tekeminen on kokonaisuudessaan.

Päivi ymmärsi, että haluaa tehdä teat­terissa eri asioita. Hän suoritti lyhytkurs­seja näyttelijäntyöstä, käsikirjoittami­sesta ja ohjaamisesta. Sen jälkeen hän on tehnyt teatterissa tätä kaikkea.

Päivi Turunen näyttelee, ­käsikirjoittaa ja ohjaa Teatteri ­Ihmeessä. – Kaltaisemme pienet teatterit tavoittavat monia, jotka muuten jäisivät yksin, hän sanoo.

Oma porukka

Teatteri on tuonut Päivin elämään valtavasti hyvää. Ennen harrastustaan hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi, sillä muualla kasvaneena hänellä ei ollut pääkaupunkiseudulla tuttuja lapsuudenystäviä, verkostoja tai kotikulmia.

– Minulla on tarve kuulua mukaan ­johonkin. Teatterissa tutustuin uusiin ­ihmisiin ja sain paljon ystäviä, joita ­tapaan myös teatterin ulkopuolella.

Päivi on tutustunut teatterimaailmassa ihmisiin ja erilaisiin persooniin, joita ei muuten olisi välttämättä tavannut.

Teatteri on vienyt hänet esiintymään Taiteiden yöhön, televisioon ja monenlaisiin tapahtumiin. Teatteriryhmä tekee ­yhdessä myös retkiä ja käy seuraamassa muiden esityksiä. Se on laajentanut Päivin maailmaa, sillä ennen häntä ei juuri kiinnostanut kokea kulttuuria, ainoastaan tehdä sitä. Luova harrastus onkin rohkaissut kokeilemaan uusia asioita.

Näytteleminen on tehnyt Päivistä luontevan esiintyjän, eikä hän enää jännitä ­sitä. Itsetunto on vahvistunut, ja hän on rohkaistunut kokeilemaan omia rajojaan.

– Ilman teatteria en olisi kasvanut ­ihmisenä näin rohkeaksi ja avoimeksi, ­pelottomaksi. Teatteri kasvattaa ja opettaa ilmaisua. Teatterissa saa olla omana itsenään ilman arkirooleja.

Ravintoa mielelle

Päivi kokee, että teatteri on parantanut mielenterveyttä ja lisännyt elinvoimaa. Yksinäisyyden tuoma masennus on nykyisin vain muisto.

– Elinvoima tarkoittaa minulle mahdollisuutta vaikuttaa, ilmaista itseäni ja olla mukana. Koen itseni elinvoimaiseksi, kun pystyn tekemään näitä asioita.

Päivi on koulutukseltaan artenomi ja lähihoitaja ja työskentelee seniorikeskuksessa.

– Teatteri vaikutti omaan mielentervey­teeni ja olemiseeni niin paljon, että ymmärsin, että psyyken hoitaminen on iso osa hoitotyötä. Ei riitä, että viet asiakkaalle lääkkeet ja pidät huolta puhtaudesta. Hengenravinto on ihan yhtä tärkeää.

Päivi ajattelee, että ilman virikkeitä ­ihmisen ajatukset ja maailma harmaan­tuvat. Kulttuurin avulla voidaan tuoda ikäihmisten arkeen väriä, iloa ja elinvoimaa. Tämä oivallus muutti myös Päivin uran. Hän työskentelee nykyisin senioritalossa kulttuuriohjaajana.

– Työni sisältö on tarjota iäkkäille asiak­kaille virikkeitä ja virkistystä arkeen, jotta heidän elämänlaatunsa paranee. Kulttuuri lisää osallisuutta ja on iso ja tärkeä osa hyvinvointia.

Lähde mukaan

• Suomen Harrastajateatteriliittoon kuuluu lähes 540 teatteria eri puolilla Suomea, ja niillä on vuosittain satoja ensi-iltaesityksiä.

• Harrastajateatterissa voi tehdä muutakin kuin näytellä. Teatterissa tarvitaan muun muassa puvustajia, maskeeraajia, lavastajia, kampaajia, kuiskaajia, ohjaajia ja käsikirjoittajia.

• Kulttuuritoimintaan osallistuminen voi parantaa mielen hyvinvointia ja auttaa mielenterveyden haasteisiin. Tutkimusten mukaan se on yhteydessä vähäisempään masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden määrään. Taiteista voi myös löytää uusia ilmaisutapoja tunteilleen silloin, kun tunteet ovat epämääräisiä tai niitä on vaikea sanoittaa.

• Teatterissa tapaa paljon muita ihmisiä, ja harrastuksen kautta voi löytää uusia ystäviä. Tämäkin on ihmismielelle hyväksi.

Lähteet: Harrastajateatteriliitto ja mielenterveysseurat.fi.

Kommentoi »