Kauneus & Terveys

Lotta Näkyvä: Täydellinen onni on harhaa


Lotta Näkyvä selätti paniikkihäiriön kohtaamalla menneisyytensä möröt.
Teksti Hanna Pesonen
Kuvat Lehtikuva

1. Olit pitkään vegaani. Miksi jätit ruokavalion?

– Sinnittelin 9 kuukautta, mutta vatsani ei tottunut vegaaniruokavalioon. Se turvotti valtavasti, koska minulla on muutenkin herkkä vatsa. Uskon, että sain liikaa kuituja. Lisäsin ruokavaliooni kanaa ja kalaa. Nyt voin paremmin. Syömiseen liittyy liikaa suorittamista. En usko, että ihminen voi saavuttaa täydellisen tasapainon tietyllä ruokavaliolla. Syön rennosti.

2. Treenaatko ulkonäön vuoksi?

– En. Olen ollut jopa tyytyväisempi ulkonäkööni silloin, kun treenasin kevyemmin. Lihakseni ovat harjoittelun jälkeen pumpissa ja näytän isommalta. Haen urheilusta hyvää oloa. Olen palannut nuoruuden suosikkilajini cheerleadingin pariin. Lisäksi ratsastan ja teen salilla toiminnallista harjoittelua.

3. Miten selviydyit syömishäiriöstä?

– Teini-ikäisenä halusin kieltää anoreksiani, enkä käsitellyt asiaa mitenkään. Viime kesänä aloin saada paniikkikohtauksia. Voin huonosti. Jouduin kohtaamaan menneisyyteni möröt, myös syömishäiriön.

4. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

– Luotan siihen, että elämä on Jumalan käsissä. Ja tietysti myös aviomies, perhe ja ystävät tekevät onnelliseksi. Saan voimaa uskosta. Aamuisin hiljennyn ja luen Raamattua. Se laittaa ajatukset kuosiin. Nautin luonnosta. Kun elämässä tulee vaikea vaihe, suvussani lähdetään rankalle vaellukselle! On harhaa, että elämä voisi olla täydellisen onnellista. On hyväksyttävä, että kaikille tulee vaikeita aikoja. Muuten pettyy itseensä ja muihin. Olen kiitollinen kesän pysähdyksestä. Se pakotti kasvamaan. En olisi näin onnellinen ilman sitä.

Missi ja maisteri

Lotta Näkyvä (os. Hintsa), 29, on malli ja kauppatieteen maisteri. Hänen gradunsa aihe oli julkisuudessa työskentelevät naisyrittäjät. Malli on naimisissa jääkiekkoilija Kristian Näkyvän kanssa. Pari asuu kahta kotia Vantaalla ja Linköpingissä, Ruotsissa.

Lotta valittiin Miss Suomeksi vuonna 2013.

Julkaistu: 4.1.2019