Viisikymppisenä Jorma Uotinen ajatteli, että syntymäpäivien viettäminen on turhaa, tylsää ja kliseistä. Kuusikymppisiään hän juhli viemällä joukon ystäviään bussilla kotikaupunkiinsa Poriin. Kesäkuussa hän täytti 70 vuotta, mutta koronavirus perui juhlat. Jormalla on kuitenkin suunnitelma B.

– Toivon mukaan voin pitää ystävilleni juhlat ensi vuonna sinä vihonviimeisenä päivänä, jolloin olen 70-vuotias. Koko vuodenhan olen seitsemänkymppinen.

Myös syksyksi suunniteltu 50-vuotistaiteilijajuhlakiertue jouduttiin perumaan.

– Metropolitan-oopperakin sulki ovensa koko kaudeksi, joten olemme kaikki samassa liemessä.

Elokuussa ilmestyi Sauli Miettisen kirjoittama elämäkerta, joka oli kahden vuoden projekti. Jorma itse on siihen tyytyväinen. Kirja antaa kattavan kuvan hänen urastaan tanssijana ja koreografina.

– Olen itsekin tavallaan hämmästynyt siitä, mitä kaikkea on tullut tehdyksi.

Syksyyn kuuluu tietenkin myös tehtävä Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuomarina. Jorma on ollut mukana alusta asti, ja menossa on kolmastoista kausi.

– Se on yhtä motivoivaa ja hauskaa joka vuosi. Ohjelma ei vaadi paljon aikaa, mutta saan arvioida tansseja, antaa palautetta ja kannustaa tanssimaan.

Jorma Uotisen neljä oivallusta ikääntymisestä:

1. Vanheneminen on demokraattista

Pas mal – ei huono – on ranskan kielessä tavallinen sanonta. Se ei ole minun keksintöni, mutta ehkä äänenpainoni on jäänyt ihmisten mieleen.

Vaikka elämä on pitkä ja monimutkainen prosessi, toivon, että pystyn suhtautumaan vastaantuleviin asioihin keveydellä ja huumorilla. Luotan vahvasti siihen, että elämä kantaa. Asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella. Tämä voi olla naiivikin ajatus, mutta en häpeä olla naiivi.

Näen huumoria yllättävissä tilanteissa ja nauran myös itselleni kaiken aikaa. En koskaan unohda, että olen 70-vuotias, mutta en pohdiskele vanhenemista päivittäin. Vanheneminen on demokraattisin asia koko maailmassa. Se tapahtuu kaikille.

En ole luonteeltani nostalginen enkä mieti menneitä menestyksiä. Olen ne jo elänyt. Ne ovat ruumiini muistissa, mutta kiinnostavampaa on katsoa eteenpäin. Tunnistan kyllä iän tuoman haikeuden ja olen illalla sentimentaalisempi kuin aamulla.”

2. Tehtävänä esiintyminen

"Tanssilla ilmaisemme jotain sellaista, mitä emme pysty ilmaisemaan muuten. Sitä ei voi selittää, eivätkä tanssija ja katsoja välttämättä koe liikettä samoin.

Tanssin ihme on siinä, että olet kokonaisvaltaisesti läsnä päästä varpaisiin. Esittävän taiteen voima on hetken ainutlaatuisuus: on vain tämä hetki. Joskus olen ollut kateellinen kuvataiteilijoille ja kirjailijoille, joiden töihin voidaan palata vuosisatojen jälkeen. Sitten muuan nainen tuli kiittämään minua viisi­toista vuotta vanhasta teoksesta.

Olen rakastanut esiintymistä lapsesta asti. Kokemuksen mukana tehtävä syvenee, ja sen ytimeen pääsee vain lukemattomien toistojen kautta. Täytyy vaivata itseään.

En ole kyllästynyt esiintymiseen. Se on minun tehtäväni. Kun esiinnyin Salmelan taidekeskuksessa heinäkuun lopussa ensi kerran sitten maaliskuun, sanoin mielessäni lavalla: nyt elän!

Tyhjät hetket ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Rakastan olla kotona ilman suorituspaineita. Tarvitsen aikaa ajattelulle, tai ei tarvitse ajatellakaan. En halua uuvuttaa itseäni. Ilon pitää säilyä tekemisessäni.”

3. Henkinen pääoma on merkittävää

"Esteettinen tarkoittaa alun perin aistihavainnollista. Estetiikassa on kysymys siitä, että säilyttää aistien herkkyyden nähdä ja kokea ympäristöään. Se on täynnä esteettisiä elämyksiä. Aistitoimintojen ja ­taiteen yhtymäkohta on ilmeinen.

Olen aina toteuttanut omaa tyyliäni, mutta voihan olla, etten ole kehittynyt. Tyyli on kuitenkin mieli­pide ja vain yksi.

Henkinen pääoma on minulle merkittävämpää kuin aineellinen. Opin lukemaan kuusivuotiaana, ja lukutaito on tärkeimpiä oppimiani asioita. Unicefin ­hyvän tahdon lähettiläänä olen tavannut lukemattomia ihmisiä, joilla ei ole lukutaitoa ja joille se olisi tärkeää saada.

Jo kouluaikana olin kiinnostunut suomen kielestä ja olin lahjakas ainekirjoittaja. Välillä olen nyppijä ja huomauttelen kielioppiasioista.

Kuten tanssissa, sanoissa on oma rytminsä. Laulaessani tekstin sisältö on olennaista. Tanssin tapaan myös kieli muuttuu, enkä sitä paheksu. Suren silti, jos muutos köyhdyttää kielen.”

4. Elämän tulee olla väkevä

"Elämän tulee olla intensiivinen ja väkevä. Keskeistä ei ole sen pituus, vaan ­sisältö. On hienoa, jos saan elää pitkään ja jos elämäni on loppuun asti arvokasta ja ihmisarvoista.

Tässä vaiheessa en toivo muuta, kuin että järki ja vireystaso säilyisivät suhteellisen hyvinä. Toivon, ­ettei elinpiirini kapenisi merkittävästi. Järjen valon soisin säilyvän loppuun asti, mutta siitähän ei ole ­takeita.

Taiteilijuus on elämäni syvin sisältö, ja olen sisäistänyt sen hyvin varhain.

Olen saanut toteuttaa ­itseäni taiteilijana koko elämäni ja olen kiitollinen, että saan edelleenkin tanssia ja konsertoida. Kun ­minulta kysytään, milloin jään eläkkeelle, vastaan, etten jää eläkkeelle elämästäni.”