Kauneus ja Terveys

Puoli seitsemän -ohjelmasta tuttu Susani Mahadura: ”Elämässä pitää tavoitella muutakin kuin työsaavutuksia”

Puoli seitsemän -ohjelmasta tuttu Susani Mahadura: ”Elämässä pitää tavoitella muutakin kuin työsaavutuksia”
Toimittaja Susani Mahaduran aamut alkavat tunteikkaasti. Susani pitää neilikoista ja inspiroituu fantasiaelokuvista. Mistä muusta hän saa voimaa? Lue Voimalista-jutusta!
Julkaistu: 3.3.2021

Susani Mahadura on 31-vuotias radio- ja tv-esiintyjä, joka asuu kumppaninsa, muusikko Benjamin Lehden ja Luna-koiran kanssa Helsingin Kalliossa. Hän juontaa Puoli seitsemän -ohjelmaa perjantaisin. Voimalista-jutussa haastateltavat kertovat asioista, joista he saavat voimaa.

Muisto: Kävin viisivuotiaana ensimmäistä kertaa isäni kotimaassa Sri Lankassa. Sairastuin rokkoon ja itkeskelin kurjaa oloa. Pappa yritti lohduttaa minua. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta kuuntelimme radiota. Se oli lempeä hetki.

Biisi: Käynnistän usein aamut voimalaulullani, joka on Jesse Markinin Stars in Your Eyes.

Nautin suurista melodioista ja tunteellisista lyriikoista, joita kuunnellessa tekee mieli hiukan itkeä.

Sana: Meillä on kumppanini kanssa hellittelynimi, peipponen. Tuntuu kivalta sanoa toiselle: ”Hei peipponen, rakastan sua”. Linnuissa on jotain arvoituksellista. Mummoni uskoi, että ne tuovat viestejä.

Rentoutumispaikka: Olen istunut monesti Suomenlinnan kallioilla katsomassa merta, joka symboloi minulle vapautta. Paikkaan liittyy vahvoja tunteita. Työskentelin siellä oppaana ja tapasin kumppanini.

Tuoksu: Äidin pesemissä pyykeissä on tuoksu, joka on tuonut minulle turvallisen olon lapsesta saakka.

Ajatus: Elämässä pitää tavoitella muutakin kuin työsaavutuksia. Kuolinhetkellä tuskin muistelen uraani vaan minulle tärkeitä ihmisiä. Haluan olla läsnä läheisteni elämässä.

Kukka: Neilikat voivat olla maljakossa lakastumatta yli kaksi viikkoa. Jos kaipaan kotiin herkkyyttä, ostan valkoisia neilikoita. Punaiset taas tuovat voimaa. Minulla voi olla rahasta vaikka kuinka tiukkaa, mutta tuoreista kukista en luovu.

Vaate: Tätini piti hauskat sukujuhlat kotonaan Ruotsissa. Hän levitti kasan vaatteita eteemme ja sanoi, että tässä on hänen testamenttinsa, ottakaa mitä haluatte. Valitsin mummoni neuloman vanhan villapaidan.

Ruoka: Isäni asuu Helsingin kupeessa, ja kokoonnumme usein hänen perheensä luokse syömään. Isän bravuuri on srilankalainen linssi­kastike, jota syömme riisin kanssa. Ruoka on yhteyteni sukuni juurille.

Kosmetiikka: En välitä hirveästi meikkaamisesta, olen sellainen luonnonlapsi. Huulipunaa saatan sipaista, ja savinaamiolla hemmottelen itseäni mielellään.

Ihminen: En voisi valita tärkeimmäksi vain yhtä ihmistä. Vanhempien ansiosta olen oppinut puolustamaan itseäni.

Minulle jin ja jang ovat vanhemmat, äiti ja isä. Äidiltä olen oppinut empaattisuutta ja lempeyttä, isältä vahvuutta ja huumorintajua.

Oivallus: Olen ikionnellinen, että otimme mieheni kanssa koiran. Luna on sekarotuinen ja sen toinen silmä on sininen, toinen ruskea. Luna on tuonut elämääni tarpeellista rauhaa. Se on parasta mitä minulle on tapahtunut.

Palautumispaikka: Karkaan säännöllisesti metsään ja samoilen siellä omissa ajatuksissani monta tuntia. En ikinä kulje metsässä kuulokkeet korvilla, sillä haluan nauttia hiljaisuudesta. Asumme Helsingin Kalliossa, josta pääsee onneksi nopeasti Keskuspuistoon tai Mustikkamaalle. Välillä pyöräilemme mieheni kanssa Sipoonkorpeen.

Kirja: Koko Hubaran Ruskeat tytöt oli tärkeä puheenvuoro ja mullisti maailmani. Kirja antoi sanat ulkopuolisuuden tunteille, joita olen elämäni aikana usein kokenut, mutta vasta näiden vertaistarinoiden kautta ymmärtänyt.

Leffa: Minulla on isoveli, jota olen aina ihaillut. Koska isoveli katsoi aina Star Wars -leffoja, minäkin aloin tykätä niistä. Fantasiaelokuvat inspiroivat. Niiden avulla on mahdollista kurkistaa ihan toisenlaiseen maailmaan.

Maisema: En ikinä unohda, miltä näyttää auringonlasku Sri Lankan Hikkaduwan kylässä. . Hikkaduwa on minulle rakas paikka muutenkin: siellä asuvat isän puolen sukulaiset.

Hetkessä, jolloin suuri punainen pallo tipahtaa meren kuohuviin aaltoihin, on jotain maagista

Juoma: Olen juonut teetä lapsesta saakka. Parasta on ihan tavallinen musta tee, jonka joukkoon on lorautettu vähän maitoa. Kylkiäisenä tulee aina pieni makea herkku.

Liikuntalaji: Mieheni harrastaa triathlonia ja on saanut minutkin innostumaan pyöräilystä. Olemme tehneet monen päivän retkiä ja ajaneet muun muassa Helsingistä Karjaalle. Haaveilen jo ensi kesästä ja pyöräreissusta Suomen halki.

Asento: Voisin köllötellä riippumatossa iäisyyden. Yleensä laitan käden niskan taakse ja heitän jalan toisen yli. Asennossa on ripaus Nuuskamuikkusen elämänasennetta.

1 kommentti