Masennusoireiden ehkäisyyn tai hoitoon parhaasta mahdollisesta liikunnasta ei voida antaa täsmällisiä suosituksia tutkimustiedon perusteella.
Suurimmassa osassa sekä havainnoivista väestötutkimuksista että kokeellisista harjoittelututkimuksista liikunta on ollut jokseenkin terveysliikuntasuosituksen mukaista aerobista eli kestävyysliikuntaa.
Myös vähemmän ja kevyempää kestävyysliikuntaa kuten kävelyä harrastaneilla henkilöillä masennusoireiden kehittymisen riski on ollut pienempi kuin liikuntaa harrastamattomilla.
Kestävyysliikunnan rasittavuuden suureneminen kohtalaisesta kovaksi ei ole voimistanut yhteyttä liikunnan ja masennusoireiden vähenemisen välillä. Harjoittelututkimuksissa liikunnan vaikutukset ovat olleet jokseenkin samansuuruisia eriasteisilla kuormituksilla.
Myönteisiä vaikutuksia on raportoitu saadun myös muilla kuin aerobista liikuntaa sisältävillä ohjelmilla, esimerkiksi lihaskuntoharjoittelulla, joogalla ja tai chi´lla.
Luotettava tutkimustieto on vielä liian vähäistä, jotta se antaisi mahdollisuuksia vertailla eri liikuntamuotojen vaikuttavuutta ja käyttökelpoisuutta masennusoireiden ja depression ehkäisyssä ja hoidossa.
Tutkimustulosten mukaan liikunnan vaikuttavuus masennusoireisiin ja depressioon perustuu todennäköisesti biologisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin mekanismeihin.
Tällä perusteella voidaan suositella sellaista liikuntaa ja sellaisia liikuntaympäristöjä, jotka
- irrottavat henkilön tavanomaisista ajatuskuluista ja huolista,
- tarjoavat seuraa ja vuorovaikutusta sekä
- tuottavat kohtalaista tervettä väsymystä ja
- myönteisiä itsensä hallinnan, pystyvyyden ja onnistumisen kokemuksia.
Toisaalta on perusteltua välttää sellaista liikuntaa, jonka tiedetään yleensä tai jonka henkilö on omalla kohdallaan havainnut voimistavan masennusoireita ja niitä synnyttäviä ja voimistavia ajatuskulkuja, tunnetiloja ja kokemuksia. Tällaisia haitallisia tekijöitä saattavat olla mm.
- yksinäisyys,
- pimeys ja muu ympäristön ankeus,
- erilaiset koetut tai objektiivisesti havaittavat epäonnistumiset liikuntasuorituksissa tai liikuntatilanteissa ja
- voimakas väsyminen.
Monilta masennusoireista kärsiviltä henkilöiltä puuttuu halukkuutta ja energiaa osallistua säännöllisesti ja jatkuvasti liikuntaan, vaikka he tietäisivät sen olevan heille hyödyllistä. Tämän takia ammattihenkilöiden antama neuvonta ja läheisten ja vertaishenkilöiden jatkuva tuki ja kannustus ovat tärkeitä.
Henkilön kokemat ja objektiivisesti todettavat liikunnan esteet, häntä liikuntaan mahdollisesti innostavat tekijät sekä häntä kiinnostavat ja hänen mahdollisuuksiaan vastaavat liikuntamuodot ja niiden toteuttamistavat on tarpeen selvittää perusteellisesti keskustelemalla ja neuvottelemalla. Liikuntaohjelman toteuttamisessa nämä tekijät otetaan huomioon mahdollisimman suuressa määrin.
Liikuntaan osallistumisen ongelmista huolimatta liikunnan on todettu toteutuvan depressiota sairastavilla henkilöillä jokseenkin samassa määrin kuin heidän lääkehoitonsa.
Liikunnalla itsessään ei ole todettu haitallisia vaikutuksia masennusoireisiin tai depressioon. Jotkut depressiolääkkeet saattavat kuitenkin aiheuttaa oireita liikunnan yhteydessä.
Lue lisäksi:
Liikuntaa terveydeksi ja lääkkeeksi – Masennusoireet ja masennustila eli depressio
