Kauneus ja Terveys

Sinkkuus ei ole välivaihe, Tarja Virolainen oivalsi: "Hyvinvointini ei ole sidoksissa siihen, onko minulla puoliso vai ei"

Sinkkuus ei ole välivaihe, Tarja Virolainen oivalsi: "Hyvinvointini ei ole sidoksissa siihen, onko minulla puoliso vai ei"
Kirjailija Tarja Virolaiselta on eron jälkeen kysytty, miten hän pärjää yksin ja onko hänellä jo treffejä sovittuna. Tarja ymmärsi, että juuri tässä ja näin on hyvä.
Julkaistu: 2.3.2021
Tarja Virolainen, 47, on kirjailija ja asiak­kuusjohtaja, jonka sinkkuaiheinen tehtäväkirja Reissuvihko K-18 (Bazar Kustannus) ilmestyi helmikuussa 2021:
"Edellinen parisuhteeni kesti 12,5 vuotta. Kun ero tuli, otin töistä vapaata ja menin suruani kohti. En yrittänyt esittää, että kaikki on hyvin.
Nyt olen ollut pari vuotta sinkkuna. Se on ollut ennen kaikkea matka omaan itseeni.
Sinkku joutuu perustelemaan sitä, ettei metsästä puolisoa itselleen. Ihmiset kysyvät, miten pärjään yksin ja onko jo treffejä sovittuna.
Moni olettaa, että parinmetsästys on ensimmäinen asia, johon rupean. Ikään kuin olisin kokonainen vasta sitten, kun olen löytänyt puolison.
Entä jos toiminkin toisin? Tämä ei ole mikään välivaihe vaan minun elämäni.
Onni löytyy siitä, että ymmärtää omat tarpeensa. Minun hyvinvointini ei ole sidoksissa siihen, onko minulla puoliso vai ei. Se kumppani, jonka kanssa lopulta elän, olen minä itse.
Kun aloin suunnitella ensimmäistä kesälomaa eron jälkeen, tajusin, että voin pitää sen täysin omilla ehdoillani. Se oli huumaannuttavaa.
Varasin elämäni ensimmäisen interrail-matkan. Pörräsin Euroopassa ja heräsin aina eri kaupungista. Loppuvaiheessa olin jo sekaisin siitä, mitä kieltä puhun hotellissa. Se oli tosi vapauttava kokemus.
Välillä on hetkiä, joina kömmin illalla peiton alle, otan kirjan kouraan ja mietin, että tässäkö elämäni nyt on.
Kun ei ole ketään, jota syyttää pahasta olostaan, pitää oppia tulemaan toimeen itsensä kanssa.
Olen nyt levollisempi. Jos ahdistaa, osaan purkaa tunteen paremmin osiin ja päästä siitä eroon.
Ennen aloin helposti kiukutella puolisolle ja syyttää häntä jostakin.
Kun oppii olemaan itsensä kanssa, vapautuu tilaa myös muille.
Sillä, että haluaa äkkiä jonkun rinnalleen ollakseen onnellinen, voi tehdä itsensä onnettomaksi.
Odotukset toista kohtaan ovat niin suuret, ettei hän pysty ikinä täyttämään niitä. Kun alkuhuuma laantuu, joutuu yhä kohtaamaan asioita, joista yritti päästä eroon.
Jos yksinolo tuntuu vaikealta, kannattaa miettiä, mikä puolison löytämisen motiivi on.
Pelottaako olla yksin, kun kaveritkin seurustelevat? Onko menossa pois jostakin vai kohti jotakin?
Elämää ei tarvitse suorittaa. Kysymys ”mitä teit viikonloppuna” naurattaa minua. Oletuksena on hillitön lista kaikkea. Joskus vastaan, että olen ollut olemassa. Se riittää.
Tämä hetki on ainoa, joka meillä on. Minun ei tarvitse ajatella, että elämäni alkaa sitten, kun on parisuhde ja koti jonkun kanssa.
Se ei tarkoita sitä, etten voisi unelmoida. Olisi ihan hauskaa tavata ihminen, jonka kanssa synkkaisi. Uppoutuisimme keskusteluihin aamukahvin ääressä ja nauraisimme elämän älyttömyyksille.
On upeaa, jos niin käy, mutta en rakenna elämääni sen varaan. Minun on hyvä olla näinkin."
2 kommenttia