En halua maksaa työstä tällaista hintaa, ajatteli Serafiina Edelmann kuusi vuotta sitten. Hänelle oli ollut unelmien täyttymys päästä laulamaan harjoitussopraanona Lontoon Royal Opera Houseen, mutta nyt hän oli uupunut työympäristöönsä.
Oopperamaailmassa kilpailu oli kovaa ja välillä liian rajua.
”Työmahdollisuuksia oopperalaulajille on maailmanlaajuisesti vähän. Jatkuvaa koelauluissa käyminen ja töiden hakeminen on väsyttävää. En halunnut enää jatkaa niin”, Serafiina kertoo.
Vaikka hän rakastaa laulamista, musiikkia ja tarinoita, hän halusi tehdä työtään rauhassa.
”Olen kuitenkin jättänyt musiikille oven auki. En ole tehnyt päätöstä laulu-urani lopettamisesta, vaan haluan katsoa, miltä minusta jatkossa tuntuu.”
Viimeinen esiintyminen oopperalaulajana Serafiinalla oli Lontoossa vuonna 2015. Seuraava vuosi meni mystisten kipukohtauksien hallitessa elämää, kunnes kaikki kärjistyi syksyllä 2016. Serafiina erosi, joutui leikkaukseen, kohtasi useiden ystäviensä kuoleman, muutti takaisin Suomeen ja sairastui lopuksi sikainfluenssaan.
”Kaikki tämä tapahtui vain kahdessa kuukaudessa. Minun oli pakko pysähtyä.”
Paluu Suomeen ei ollut helppo
Menetysten ja muutosten keskellä Serafiina ymmärsi jotain tärkeää. Oli mietittävä tarkkaan, miten jatkaa eteenpäin. Vaarana oli vajoaminen suruun ja alakuloon.
Esiintymisjännityksestä kärsinyt Serafiina oli opiskellut hypnoterapeutiksi. Hän oli itse saanut apua hypnoosista ja vakuuttunut sen voimasta.
”Sen avulla myös itsetuntoni oli parantunut selvästi ja koko persoonani oli alkanut muuttua. Olin palaamassa takaisin siksi ihmiseksi, joka olin alun perin ollutkin.”
Kymmenen Lontoossa eletyn vuoden jälkeen Suomi tuntui vieraalta.
”Olin uudessa tilanteessa, käytännössä tyhjän päällä, kun elämä – koti ja ura – oli jäänyt Lontooseen.”
Ajoittain Serafiina tunsi itsensä yksinäiseksi. Piti löytää työ ja aloittaa alusta. Ystävillä oli oma elämänsä, lapset ja työt.
Serafiina kirjoitti muistiin selviytymisstrategiansa. Ensimmäiset askeleet olivat pieniä, kuten että joka päivä on lähdettävä ulos, satoi tai paistoi. Hän meditoi joka päivä ja kuunteli sisäistä ääntään.
”Kun se oli aluksi liian synkkä, kuuntelin muiden ääniä, sellaisia, jotka kertoivat positiivisia asioita. Etsin positiivisuuteen tähtääviä meditaatioita netistä, nukuin ja söin terveellisesti. Ne kaikki tukivat toipumistani.”
Kun selviytymisstrategia oli kirjoitettu paperille, asiat näyttivät selkeämmiltä.
”Keskityin siihen, että sain joka päivä vietyä jotakin niistä eteenpäin.”
Unelmakartta auttoi löytämään uuden suunnan
Yksi työväline selviytymisen suunnittelussa oli unelmakartta. Loppuvuodesta 2016 hän teki uuden unelmakartan. Edellisen hän oli tehnyt kaksitoista vuotta aiemmin, ja siitä suurin osa oli toteutunut. Nyt tarvittiin uudet suunnitelmat.
Hän aloitti kartan tekemisen kahdesta isosta värikkäästä askartelukartongista, mutta lopulta seinää peitti viisi isoa värikästä kartonkia täynnä unelmia.
Serafiina on kehittänyt omanlaisensa Unelmakartta-menetelmän, jonka hän on rekisteröinyt.
Pikkuhiljaa Serafiina huomasi omien voimiensa ja ilonsa palaavan.
”Aloin myös pitää itsestäni enemmän, ja osasin taas arvostaa unelmiani.”
Hypnoterapiaopinnoissa Serafiinan mieltä oli järisyttänyt eräs tieto, josta poiki uusia oivalluksia. Ihmisellä on noin 60 000–80 000 ajatusta päivässä.
”Niistä 95 prosenttia on tänään samoja kuin eilen. Jos siis toistamme päivästä toiseen negatiivisia ajatuksia mielessämme, niistä tulee meille totuus. Syntyy kierre, joka alkaa muokata aivojamme.”
Serafiinan oma vaikea tilanne kärjistyi siihen, että hän alkoi tietoisesti ajattelemaan positiivisia ajatuksia. Muuten olisi ollut vaikea selvitä niin monesta menetyksestä.
”Olisin vajonnut nopeasti masennukseen, enkä olisi kyennyt nousemaan sieltä pitkään aikaan.”
Aivot eivät tiedä, mikä on totta
Aivoissamme on synapseja, jotka kuljettavat viestejä. Ne synapsit vahvistuvat, joita käytetään.
”Ne ovat ikään kuin siltoja, joita pitkin ajetaan. Pitkään käyttämättömänä ollut silta romahtaa.”
Hyvät synapsit lisäävät liikenneyhteyksiä aivoissa. Silloin luovuus ja positiiviset asiat vahvistuvat.
Jännittävää on, että aivot eivät sinänsä tiedä, mikä on totta. Serafiina antaa esimerkin. Kuvittele mielessäsi vaikka kirpeä sitruunanviipale ja miltä se maistuu. Mitä tapahtuu? Suussa lisääntyy syljen eritys, vaikka siellä ei sitruunaa olisikaan.
Pelkkä ajatus riittää. Reaktio on aivojen aikaansaama.
”Jos ajattelet positiivisesti, vaikkei se olisi tottakaan, aivosi uskovat sen. Tällä tavalla aivot muuttuvat käytön mukaan. Negatiivisuus heikkenee ja positiivisuus voittaa”, Serafiina sanoo.
Voisi siis sanoa, että negatiivisissa asioissa siltojen polttaminen takana on hyvä juttu.
”Vaikeat tunteet tulee käsitellä, mutta kriiseihin ei pidä jäädä vellomaan. Asiasta voi päästää irti ja mennä eteenpäin.”
Serafiina Edelmann
Hypnoterapialla on paljon etuja, kun halutaan saavuttaa positiivinen vire elämään. Siinä annetaan suggestioita positiivisista asioista.
Nyt jo viisi vuotta päätoimisesti hypnoterapeuttina ja Unelmakartta-ohjaajana toiminut Serafiina sopii aina asiakkaan kanssa, mihin keskitytään kullakin kerralla.
”Suggestio muotoillaan käyttäen positiivisia ilmaisuja, eli paras positiivinen lopputulema puetaaan sanoiksi.”
Esimerkiksi tupakasta eroon pyrkivälle suggestio on ”minä olen tupakoimaton”. Viesti jää aivoihin. Aivot omaksuvat sen paremmin kuin negatiivisen muotoilun ”en pidä tupakasta”.
”Tästä huomaa, miten tärkeää on, mitä asioita sanoo päivittäin ääneen. Kieli on tärkeää, sillä se muodostaa todellisuutta. Arkielämässä me kuulemme hypnoottisia suggestioita joka päivä.”
Sen vuoksi on tärkeää ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka ruokkivat realistisella tavalla myönteisyyttä negatiivisuuden sijaan.
Hypnoosi auttaa masennuksen hoidossa
Hypnoosi ei ole mikään ihmetila, vaikka sillä on hieman mystinen kaiku. Serafiina aloittaa istunnon rentouttavilla suggestioilla, jotka rohkaisevat rentoutumaan yhä lisää. Kun asiakas on vaipunut lempeään hypnoosiin, Serafiina antaa tälle sovittuun päämäärään tähtääviä suggestioita.
Tämän jälkeen hän palauttaa asiakkaan takaisin normaaliin tietoisuuden tilaan.
Hypnoosi on Serafiinan mielestään erinomainen keino käytettäväksi tukena myös masennuksen hoidossa. Kun aivot omaksuvat positiiviset viestit, voi se auttaa toipumista vaikeista kokemuksista.
”Toipuminen voidaan saada näin alulle hyvin nopeastikin akuuteissa kriiseissä.”
Yksinkertaisimmillaan positiivinen viesti voi olla esimerkiksi: minä olen turvassa, minulla on kaikki hyvin, rakastan itseäni ja minua rakastetaan. Tämä viesti lisää rauhan ja turvallisuuden tunnetta silloin, kun tasapaino on järkkynyt.
Positiivisuus on selviytymiskeino vaikeissa elämäntilanteissa.
”En olisi itsekään uskonut, jos minulle olisi 15 vuotta sitten kerrottu, miten paljon positiivisella ajattelulla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa”, sanoo Serafiina nauraen.
Hän myös muistuttaa hyvänolon hormoneista, kuten endorfiineista ja dopamiinista, jotka vähentävät stressiä. Niitä vapautuu, kun teemme nautintoa tuovia asioita.
”Tekemällä tietoisesti nautintoa tuottavia asioita voimme muokata omaa elämäämme. Burnoutissakaan ei aina ole kyse siitä, että ihminen tekisi liikaa töitä, vaan usein myös siitä, että hän ei tee tarpeeksi sellaisia asioita, joista nauttii.”
Myrkyllinen positiivisuus on empatian puutetta
Vaikka positiivisuuden voimasta puhutaan paljon, se ymmärretään joskus väärin. Jos kaikki kuitataan positiivisuudella ja samalla vähätellään toisen ongelmia, kyse on toksisesta, myrkyllisestä, positiivisuudesta.
”Se on empatian puutetta. Toisen kokemus on aina ainutlaatuinen, ja sitä pitää kuunnella. Jokainen itse päättää, miltä jokin asia hänestä tuntuu.”
Toksinen positiivisuus toimii joillekin suojakuorena. Kun omia tunteita on vaikeaa käsitellä, silloin toisen tunteita ei oteta todesta.
”Toisen kokemukset sivuutetaan esimerkiksi vertaamalla niitä johonkin vielä vaikeampaan. Tai jokin hätää ja stressiä aiheuttanut asia kuitataan valheellisilla näkökannoilla. Negatiiviset asiat kielletään tai mitätöidään.”
Jos on itse vaikeassa elämäntilanteessa, kanssaihmisen toksinen positiivisuus voi tuntua hyvin raa’alta.
”Tämä saattaa kuvitella olevansa empaattinen, mutta ajaakin herkästi muita pois luotaan. Se on sääli, sillä usein juuri hän tarvitsisi tukea. Ihmissuhteet voivat jäädä pinnallisiksi, jos ongelmat kielletään”, Serafiina sanoo.
Varsinkin tällaisena aikana, kun monenlaiset kriisit ovat horjuttaneet perusturvallisuuttamme, toisten tunteiden huomioiminen on tärkeää.
Myös kiitollisuus omassa elämässä voi lisätä positiivisuuden tunnetta silloin, kun on vaikeaa. Kiitollisuus tarkoittaa tosiasioiden hyväksymistä sellaisenaan.
”Vaikeiden asioiden kohtaaminen ei ole negatiivisuutta, kun niiden ohella yrittää nähdä myös positiivista ja pyrkii eteenpäin tilanteesta.”
Serafiina Edelmann
Suomeen paluun jälkeen Serafiina aloitti työt hypnoterapeuttina ja ohjasi Unelmakartta-kursseja omassa yrityksessään Lapinlahden vanhassa sairaalassa Helsingissä. Hän myös luennoi mielen voimasta.
Usean sinkkuvuoden jälkeen Serafiina meni kevättalvella kolme vuotta sitten treffeille erään Ilarin kanssa.
”Kerroin hänelle heti ensitapaamisella, että halusin lapsia. Äitiys oli aina ollut yksi suurista unelmistani.”
Ilari ei tästä säikähtänyt. Heidän välillään kaikki toimi hyvin ensitreffeistä lähtien. Seurustelusuhde johti häihin heinäkuussa. Yhteinen koti perustettiin Fiskarsiin.
Molemmat toivoivat myös lasta, mutta 42-vuotias Serafiina oli kuullut lapsettomuuslääkäriltä, ettei hänellä ollut juurikaan munasoluja jäljellä. Se herätti pettymyksen ja vihan tunteita.
Serafiina kävi lapsettomuushoitojen tutkimuksissa ja teki samaan aikaan paljon töitä. Viikonloput kuluivat yrityksen paperiasioita hoitaessa. Arki oli hektistä.
Syyskesällä tuli burnout.
Oli lopetettava kaikki työnteko useaksi kuukaudeksi. Serafiina lepäsi, nukkui ja meditoi. Hän kuunteli itseään. Vierellä oli Ilari, joka rakasti häntä. Kaikki oli hyvin.
Marraskuussa toivottu raskaus alkoi luonnonmukaisesti. Elämä kirjaimellisesti voitti.
Burnoutista oppineena Serafiina on vähentänyt työntekoa. Maalaisidylli Fiskarsissa on rauhoittanut muutenkin elämää, ja pian kaksivuotias Edith-tytär ilahduttaa vanhempiaan suloisuudellaan.
Muutosprosessi oli hyvä ihmiskoe
Hyvä ihmiskoe, sellaiseksi Serafiina Edelmann kutsuu omaa muutosprosessiaan. Hänen unelmakartastaan monet asiat ovat toteutuneet. Karttaa hän sanoo pitävänsä majakkana muutoksessaan.
”Tämä kannattaa muistaa, jos elämä on hyvin näköalatonta. Korona on lisännyt ihmisten pahoinvointia monella tavalla, ja esimerkiksi taloudelliset ongelmat voivat viedä voimat. Muutosta voi kuitenkin hakea muualtakin kuin rahasta”, Serafiina Edelmann muistuttaa.
Hän itse keskittyi olemaan tietoisesti positiivinen, vaikka asiat olivat hyvin pahasti pielessä.
”Siten sain kuohutettua positiivisuutta aivoissani. Aivothan eivät tiedä, onko se totta”, hän muistuttaa.
Serafiina pohtii, että osittain selviytyminen voi johtua intohimosta.
”Itselleni on aina ollut vaikea tehdä asioita, joista en ole tosi kiinnostunut. Olen onnistunut valikoimaan sellaisia juttuja, jotka inspiroivat minua.”
Myös uteliaisuus on auttanut Serafiinaa vaikeuksien yli. Hänellä on valtava tiedonjano ja tarve etsiä ratkaisuja.
”Isosti unelmoiminen on tärkeää. Unelmat saavat olla mahdollisimman hulluja. Uskon universumin kykyyn järjestäytyä tietyllä tavalla, kun uskaltaa unelmoida.”
Haaveet eivät kuitenkaan toteudu vain haluamalla, vaan niitä kohti pitää mennä käytännöllisesti ja tietoisesti. Serafiina suositteleekin, että jokaisella olisi hyvä olla oman elämän suunnitteluvihko. Sitä täytetään jatkuvasti.
”Suunnitteleminen pitää mielen virkeänä. Kyse ei ole sitku-elämästä, vaan sen muistamisesta, että muutos on mahdollinen.”
Kohti muutosta
Kun kuvittelet, että haluamasi asia on jo tapahtunut, aivoissa tapahtuu neurologisia muutoksia. Kuvittelemista voit tukea esimerkiksi kirjoitettamalla paperille lauseen parhaasta haluamastasi lopputulemasta elämässä tai jonkin unelman kohdalla. Kirja ylös myös muita tavoitteitasi.
lausu ääneen kirjoittamiasi tavoitteita ja unelmia. Ääneen toistaminen auttaa voimistamaan aivojen plastisuuteen pohjautuvaa muutosta.
Unelmoi villisti ja terveen itsekkäästi. Tee myös pieniä konkreettisia tekoja, jotka vievät kohti muutosta.
Lähde: Serafiina Edelmann
Serafiina Edelmann
on laulaja, kliininen hypnoterapeutti sekä Unelmakartta-metodin kehittäjä, ohjaaja ja kouluttaja. Hän on naimisissa säveltäjä-pianisti Ilari Edelmannin kanssa. Pariskunta keikkailee yhdessä esittäen sekä Ilarin että tämän isän, Toni Edelmannin, säveltämää musiikkia. Parilla on Edith-tytär sekä toyvillakoira Taimi. Serafiina on innokas puutarhuri ja ikuinen opiskelija. Hän rentoutuu meditoimalla ja tekemällä keramiikkaa.
