Terve.fi

Sepelvaltimopotilaan tutkimukset

Sepelvaltimopotilaan tutkimukset

Jos oireisto viittaa sepelvaltimotautiin, diagnoosi vahvistetaan yleensä kliinisellä rasituskokeella, joka tehdään useimmiten polkupyöräergometrialla. Tässä tutkittava pyöräilee kuntopyörän tyyppisellä ergometrilla, siten että rasitusta vähitellen nostetaan. Rasitus lopetetaan tavallisesti väsymiseen tai oireisiin.
Mainos

Tutkimuksen aikana rekisteröidään sydänfilmiä eli EKG:ta, ja sepelvaltimotauti voidaan todeta oireiden ja EKG:n perusteella. Rasituskokeita tehdään terveyskeskuksissa, työterveysasemilla, sairaaloiden sisätautiyksiköissä ja sisätautilääkärien tai kardiologien toimesta yksityisillä lääkäriasemilla..

Jos rasituskokeessa todetaan sepelvaltimotauti EKG-muutosten ja oireiston perusteella, aloitetaan tavallisesti lääkehoito. Jos oireisto on alkanut nopeasti, on vaikea tai rasituskoe viittaa vaikeaan sepelvaltimotautiin, tulee jatkoselvittelynä tehdä sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Myös jos oireisto on päivittäistä elämää, esimerkiksi työkykyä haittaava niin varjoainekuvaus kannattaa usein tehdä diagnoosin vahvistamiseksi.

Varjoainekuvauksia tehdään kardiologian yksiköissä yliopistollisissa sairaaloissa ja eräissä keskussairaaloissa, sekä joissakin yksityissairaaloissa. Kuvauksessa sepelvaltimon tyveen viedään katetri joko ranteen tai nivusen valtimon kautta. Röntgenvarjoainetta ruiskutetaan sepelvaltimoihin, ja röntgenkuvauksella nähdään sepelvaltimoiden rakenne ja mahdolliset ahtautumat.

Viime vuosina on alettu kuvata sepelvaltimoita myös tietokonetomografialla eli CT:lla. Tämä tutkimus soveltuu erityisesti potilaille, joiden sepelvaltimotautiepäily ei ole kovin vahva. Tietokonetomografialla voidaan nähdä sepelvaltimoiden kalkkeutumisen aste ja usein myös sepelvaltimoiden ahtautumat.

Julkaistu: 28.6.2007