Terve.fi

Selkäydinvamman sijaintikohta saattaa vaikuttaa mitattuun mielenterveyteen

Selkäydinvamman sijaintikohta saattaa vaikuttaa mitattuun mielenterveyteen
Pienessä tutkimuksessa, jossa arvioitiin mielenterveyttä kahdessa ryhmässä, joihin kuuluvat kärsivät selkäydinvammasta ja yhdessä ryhmässä, joihin kuuluvien selkäranka oli terve, päädyttiin odotusten vastaisiin johtopäätöksiin. Vaikeimmin selkäydinvammautuneiden mielenterveys oli selvästi parempi kuin muiden.

Oklahoman yliopiston tutkijat värväsivät tutkimukseen 30selkäydinvammapotilasta. Heistä kahdellakymmenellä oli korkeallasijaitseva vamma T6-tasolla tai sen yläpuolella (keskellä rintarankaa,missä kylkiluut ovat kiinni selkärangassa) ja kymmenen potilaanselkäydinvamma oli ”matalampi” sijaiten korkeintaan T7-tasolla.Tutkijat arvioivat myös 11 tervettä potilasta, jotka toimivatvertailuryhmänä.

Vaikka korkeasta selkäydinvammasta kärsivien potilaiden, jotka kärsivätyleisesti neliraajahalvauksesta, fyysinen toimintakyky oli heikoin, hemenestyivät parhaiten elinvoimaa ja yhteiskunnassa koettuaemotionaalista roolia mittaavissa testeissä. Tutkijat havaitsivat myös,että kaikista selkäydinvammapotilaista vaikeimmin vammautuneidenkokonaismielenterveys oli paras.

Muissakin tutkimuksissa on raportoitu, että selkäydinvammautuneidenmielenterveys on ollut hyvä huolimatta heidän vammastaan, mikä ontavallisesti yhdistetty psykologisiin coping-keinoihin.Oklahomalaistutkimus kuitenkin viittaa siihen, että myös neurologisillamekanismeilla voisi olla tässä merkitystä. Tutkijat spekuloivat, ettävaikeimmat selkäydinvammat, joissa suurempi joukko aivoista lähteviähermoratoja on katkennut, saattavat johtaa fysiologisiin muutoksiin,jotka jotenkin vaikuttavat kognitiivisiin toimintoihin jamielenterveyden kokemiseen.

Lähde:

Abrantes-Pais FN, et al. "Psychological or Physiological: Why Are Tetraplegic Patients Content?" Neurology (July 17, 2007): Vol. 69, No. 3, pp. 261-67.

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Julkaistu: 9.12.2008
Kommentoi »