Kauneus ja Terveys

Satusta tuli heppatyttö viisikymppisenä: ”Ratsastaessa saan olla oma itseni, kukaan ei arvostele”

Satusta tuli heppatyttö viisikymppisenä: ”Ratsastaessa saan olla oma itseni, kukaan ei arvostele”
Satu Kivistö, 53, on saanut hevosen selässä vahvat vatsalihakset, mutta ennen kaikkea hän on oppinut läsnäoloa. Millaista oli aloittaa ratsastus keski-ikäisenä?
Julkaistu: 13.11.2020

Satu Kivistö, 53

Asuu: Helsingissä Sissi-kissan kanssa

Työ: asiakaskokemuspäällikkö suorahakuyrityksessä

Tätä tekee mieli pysähtyä kuuntelemaan. Hevoset rouskuttavat heinää tallissa, kärpänen surisee ikkunaruutua vasten. Metrin korkeat heinänkorret kahisevat tuulessa toisiaan vasten. Tunnelma on lähes meditatiivinen.

Tallikoira Eon juoksee tervehtimään ja seuraa satulahuoneeseen. Naulassa roikkuu reipas tusina suitsia, seinätelineissä lepää sama määrä satuloita. Tuoksu muistuttaa uuden karheaa nahkalaukkua.

Satu Kivistö katsoo ilmoitustaululle kiinnitettyä listaa. Ihanaa, tänään hän viettää iltansa erään Karin kanssa. Lempeän vaaleaharjaisen lempihevosensa, joka on perso ruoalle. Viikon kohokohta eli Satun ratsastustunti on alkamassa. Sitä ennen Kari pitää harjata ja satuloida.

Neljä vuotta sitten Satu matkusti Reykjavikiin konferenssimatkalle. Nähdäpä muutakin kuin hotellihuone ja kokoussali, Satu mietti ja päätti jäädä kaupunkiin pariksi lisäyöksi palaveriputken päätteeksi.

Satu marssi turistitoimistoon toiveenaan kokea Islanti 48 tunnissa. Pian bussi vei Sadun ja bussillisen aasialaisturisteja islanninhevostallille.

– Taivaalta satoi märkiä rättejä, mutta edes ne eivät poistaneet virnettä kasvoiltani. Ratsastaminen oli niin fantastista!

Kotiuduttuaan helsinkiläinen Satu tutki, olisiko lähialueella talleja. Islanninhevoset, harrastajien kesken issikat, tuntuivat pienen kokonsa vuoksi helposti lähestyttäviltä. Olihan sellainen ollut alla Reykjavikissakin.

3 syytä ratsastaa

1. Se kehittää kuntoa ja tasapainoa. Syke nousee välillä korkeallekin, ja varsinkin keskivartalon lihakset vahvistuvat.

2. Se virkistää. Ratsastus on pääosin ulkoliikuntaa, ja maastolenkit vievät luonnonrauhaan.

3. Se lievittää stressiä. Ratsastus ja hevosten kanssa puuhastelu vaativat keskittymiskykyä ja läsnäoloa.

Lähde: Suomen ratsastajainliitto ry

Satun suosikkiratsu on Kari-ruuna, joka keksii harvoin ruohon syöntiä kummempia kujeita.

Eräänä pakkaspäivänä tammikuussa 2017 Satu matkusti bussilla Vantaalle ja aloitti alkeiskurssin islanninhevostalli Fagurissa.

Jännitti. Hän ei ollut koskaan satuloinut hevosta, saati putsannut kavioita.

– Mietin, että teenkö kaiken väärin ja voinko rikkoa hevosen.

Selästä putoaminenkin hirvitti. Kolmen ja puolen vuoden heppauran aikana niin ei ole kuitenkaan käynyt, eikä Satu enää pelkää sitä.

– Kerran hevonen astui varpailleni niin, että ne mustuivat. Tallilla on kuitenkin aina turvallinen olo. Issikat ovat luonteeltaan rauhallisia eivätkä tee äkkinäisiä liikkeitä.

Lähes kaikki alkeiskurssilaiset olivat aikuisia.

– Siellä me tädit kohelsimme tunnilla yhdessä. Suorituspaineet katosivat nopeasti.

Ratsastus on fyysisesti yllättävän raskasta, sai Satukin huomata heti alkuun.

Hevonen ei siirry askellajista toiseen itsekseen, vaan ratsastaja komentaa sitä kehollaan. Hikeä pukkaa. Reisiä polttelee, hauikset pingottuvat ja syvät vatsalihakset vahvistuvat.

Toinen yllätys oli se, että ratsastus on vain osa harrastusta. Yhtä tärkeää on hevosen hoitaminen.

Jutustelen hevosen kanssa ennen tuntia ja kuulostelen, millaisella tuulella kaveri on. Hevosta oppii lukemaan kuin vaikka kissaa, jonka korvien asennosta voi päätellä, mitä sillä on mielessä.

Kuulostelu toimii molempiin suuntiin. Hevonen aistii herkästi ihmisen tunteita. Ratsastajan huono tuuli tarttuu helposti hevoseen, jolloin yhteistyö ei suju.

– Tallilla saa silti olla oma itsensä, ja se on parasta. Kukaan ei arvostele.

Laji on hyvää vastapainoa siistille sisätyölle, jota Satu tekee headhunting-firmassa.

– Ratsastaessa voin olla röhnäpirkko, jonka ripsivärit valuvat viimassa pitkin poskia.

Satua kiehtoo yhteistyö ison elävän olennon kanssa.

– Kun saan hevosen liikkumaan haluamallani tavalla, fiilis on mieletön.

Istunta, jalat, kädet, ääni ja jopa katse vaikuttavat siihen, kuinka hevonen kulkee. Aina ei kulje – sen enempää ratsastajalla kuin ratsullakaan.

– Minulle vaikeinta on istunta. Se on vähän vino, ja minulla on hirveä halu könöttää etunojassa.

Joskus alkurapsutukset ovat se onnistunein juttu.

Suhtaudun itseeni hyvin lempeästi. Huonosti menneen ratsastuksen jälkeen totean, että nyt oli näin.

Tunnin jälkeen Satu riisuu Karilta suitset ja satulan.

– Hyvä Kari! Odotahan, haen kassista omppuja.

– Niin töissä kuin tallilla on tärkeää kiittää ja palkita hyvästä työstä.

Ratsastuksen jälkeistä oloa Satu kuvaa yhdellä sanalla: rentoutunut. Hevosen kanssa on oltava koko ajan läsnä. Silloin ei ehdi murehtia täyttä kalenteria tai pitkää tehtävälistaa. Jos keskittyminen herpaantuu, ratsu kyllä päättää tahdin ja suunnan. 

Työt eivät tule tallille, mutta talli on joskus tullut töihin. Satu on huomannut, että hänen johtamistaitonsa ovat kehittyneet ratsastuksen myötä.

– Raipalla saa lisättyä vauhtia hetkeksi, mutta pitkäkestoiset tulokset syntyvät yhdessä sopimalla. Niin töissä kuin tallilla on tärkeää kiittää ja palkita hyvästä työstä.

Välillä Satu on tunnin jälkeen niin ravassa, että vaatekerran lisäksi pesuun menee koko nainen. Silloin naurattaa.

Tässä tämä elitistinen harrastukseni on! Kypärä, kasvot ja vaatteet kurassa, hevosenpaskaa kengänpohjissa.

Laukkaamista pelkääville Satulla on vinkki.

– Siskonlapset houkuttelivat minut Linnanmäen huvipuiston Taiga-laitteeseen. Sen kamaluuden jälkeen laukka on ollut pala kakkua.

Kiipeä satulaan

Satu luottaa varusteissa laatumerkkeihin, jotka kestävät käyttöä ja katseita. Liukuestehousut, lopapeysa ja kypärä vievät jo pitkälle.

Kypärä on tärkein varuste. Tämä on kevyt ja hyvin ilmastoitu. Casco Mistrall 2 -kypärä 169 e, Horse & Hound. Rintojen tukivyö täydentää urheilurintaliivejä. Vyö pitää poven paikallaan kovimmassakin laukassa. Boobuddy-tukivyö 29,95 e, horseline.fi. Ratsastushousuissa Satu tykkää kokopaikkaisista (full grip). Niillä saa parhaan tuntuman satulaan. Kingsland Katja Full Grip -stretchhousut 145 e, ratsastusvaruste.fi. Nämä tekonahkahanskat ovat yksinkertaisesti parhaat. Ne istuvat mainiosti käteen ja kestävät käyttöä. Roeckl Grip -käsineet 45,90 e, Hööks.
Turvaliivi suojaa selkärankaa maastossa ja esteitä hypätessä. Kevyt ja huomaamaton malli unohtuu heti pukemisen jälkeen. Komperdell Ballistic 250 e. Merinovillakerrasto on syksyllä ja talvella tarpeen ulkona ratsastaessa. Devold Liadalsnipa -pusero 109 e ja -trikoot 99 e, Ellos. Islantilainen villapaita eli lopapeysa on must lämmittäjä syksyllä ja talvella. IslandFreundin käsinneulottu villapaita 209,95 e.

Innostuitko? Varaa talutusratsastus tai yksityistunti lähitalliltasi. Jos tykästyt, ilmoittaudu ratsastuskouluun alkeiskurssille (ratsastus.fi/seurahaku). Kurssilla opit ratsastuksen perusasioita kuten istuntaa, kääntämistä, pysähdyksiä ja eri askellajeja. Jotkin tallit järjestävät maastovaelluksia, joilla ei välttämättä vaadita aiempaa ratsastuskokemusta.

Kommentoi »