Sappikivitauti on yleisin keski-ikäisillä naisilla - mistä sappikivikohtauksen tunnistaa?

Sappikivet ovat sappiteissä ja -rakossa olevia kivimäisiä kappaleita, joita syntyy sappinesteen kiteytyessä. Sappikiviä on erilaisia, esimerkiksi kolesteroli- ja kalsiumkiviä. Kolesterolikivet ovat tavallisempia, mutta kaikki kivet hoidetaan samoin.

Pahimmillaan sappirakko saattaa olla niin täynnä kiviä, että se on kutistunut pikkurillin pään kokoiseksi möykyksi kivien ympärille tulehduksen ja ärsytyksen seurauksena. Rakossa voi olla yksittäisiä kiviä, lietettä tai soraa ja kaikkea siltä väliltä. Jo yksikin kivi voi aiheuttaa ankaran kivun.

Sappineste on emäksistä, tummanvihreää ruoansulatusnestettä, jota tarvitaan rasvojen ja rasvaliukoisten vitamiinien pilkkoutumiseen.

Kun ruoka saapuu ohutsuoleen, sappirakko supistuu ja pumppaa sappinestettä suoleen. Sappineste syntyy maksassa, ja sappirakko vain säilöö nesteen väliaikaisesti. Ihminen pärjää hyvin ilman sappirakkoa, jos se joudutaan poistamaan.

Lue lisäksi: Miksi ravintoaineet eivät imeydy?

Sappikivet ärsyttävät ja hankaavat sappirakkoa. Jos kivi kiilautuu sappitiehyeisiin, syntyy lihaskouristus ja voimakasta kipua. Sappikivikohtaus aiheuttaa puristavaa kipua oikealle ylävatsalle yleensä 15–30 minuuttia syömisen jälkeen.

Kipu kestää usein muutamasta minuutista muutamaan tuntiin. Se voi säteillä selkään ja lapaluun tuntumaan, aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua sekä närästävää tai heikkoa oloa. Joskus oireet voivat olla hyvinkin lieviä, esimerkiksi vain pientä turvotuksen tunnetta.

Jos kivi on jumiutunut sappitiehyeen alkuosaan niin, ettei sappineste pääse virtaamaan lainkaan, kipu voi olla kouristuksenomaista. Jos kiviä on niin sanotusti tuutin täydeltä, vatsassa tai kylkikaaressa voi tuntua painetta.

Sappikivikohtaus saattaa aiheuttaa niin rajun kivun, että ihminen menee kaksin kerroin eikä pysty olemaan oikein mitenkään.

Sappikipu on puristavaa sisäelinkipua, johon perinteiset kipulääkkeet eivät yleensä kovin hyvin tepsi. Päivystyksessä tuskaiselle potilaalle annetaan lääkettä, joka rentouttaa sappirakon sileää lihaskudosta.

Tauti voi pitkittyä ja oireita tulla jatkuvammin. Joskus sappikivien ensimmäinen oire on sappirakon tulehdus. Vielä harvinaisempaa on se, että yksittäinen sappikivi luiskahtaa rakosta yhteiseen sappitiehyeeseen ja tukkii sen. Kun sappineste ei pääse virtaamaan suoleen, se kertyy elimistöön. Tällöin iho ja limakalvot värjäytyvät keltaisiksi.

Tiehyessä junnaava kivi voi myös estää haimanesteen virtauksen, mikä on jo vakava tilanne. Haimatulehdus voi olla lievä, mutta pahimmillaan se voi viedä hengen. Sappikivitauti voi vuosien saatossa myös altistaa sappirakon syövälle, mutta tämä on onneksi harvinaista.

Lue haimatulehduksen oireista.

Usein käytetään lyhennettä FFF eli fat, female, forty (lihava, nainen, nelikymppinen). Sappikivitauti on naisilla yleisempi kuin miehillä. Arvellaan, että naishormoni estrogeenillä on yhteys sappikiviin. Tautia yleistyy iän myötä.

Ylipaino on yksi riskitekijä, mutta sappikiviä voi olla myös täysin terveillä, normaalipainoisilla ja nuorillakin ihmisillä. Jos laihtuu nopeasti, aineenvaihdunta mullistuu ja sappikivitaudin riski kasvaa. Joissakin suvuissa on paljon sappikivitautia, mutta perimän osuutta kivien synnyssä ei tunneta tarkasti.

Sappioireet iskevät usein rasvaisen, käristetyn tai mausteisen ruoan syömisen jälkeen. Myös esimerkiksi kaali, kurkku, lanttu, paprika, omena, sipuli ja herneet saavat sappirakon supistumaan, eli sappinestettä tarvitaan näidenkin ruokien sulattamiseen.

Päivystykseen pitää hakeutua heti, jos kipu ei hellitä muutamassa tunnissa tai vatsa on hellä ja paineluarka ja nousee kuume.

Lievä tulehdus voi talttua antibiooteilla, mutta tulehtunut sappirakko joudutaan usein poistamaan päivystysleikkauksessa. Lääkäriin pitää lähteä viipymättä myös silloin, kun iho muuttuu keltaiseksi.

Lue lisäksi: Taas vatsa kipeä? Näillä ohjeilla selvität syyn!

Varsinkin lievät tai epätyypilliset sappioireet voivat muistuttaa muita vatsasairauksia. Aika usein esimerkiksi refluksitauti tai vatsahaava laitetaan sappikivien tiliin. Myös ruokayliherkkyydet ja laktoosi-intoleranssi voivat aiheuttaa oireita, jotka muistuttavat lievää sappikivitautia.

Sappikivet paljastuvat parhaiten ylävatsan ultraäänitutkimuksessa. Ultraääni ei läpäise sappikiveä, ja kiven taakse muodostuu niin sanottu kaikukatve. Tulehtuneen sappirakon seinämä näyttää selvästi paksuuntuneelta. Jos ultraäänessä ei näy kiviä, vatsaoireiden syy voi löytyä muualta.

Jos sappikivitauti todetaan, tärkeintä on välttää kipuja aiheuttavia ruokia. Sappipotilaalle on hyväksi runsaskuituinen ruokavalio, johon kuuluu runsaasti kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täys­jyväviljaa

Jopa 65–70 prosenttia sappikivistä on oireettomia. Tällöin niille ei tarvitse tehdä mitään. Jos kipukohtaukset alkavat toistua, sappirakko kannattaa poistaa. Leikkaus tehdään yleensä tähystämällä ja nukutuksessa. Useimmiten leikkaus tehdään suunnitellusti. Kiireellisiä ovat vain tulehtuneiden sappirakkojen poistot.

Leikkauksessa vatsanpeitteisiin tehdään neljä pientä reikää. Niiden kautta sisään viedään tähystin ja instrumentit, joilla sappirakkoa nostetaan, siirretään ja irrotetaan. Kun sappirakko on irrotettu maksasta, sappirakon tiehyt suljetaan metalliklipseillä ja katkaistaan. Sappirakko poistetaan kivineen päivineen. Leikkaus on päiväkirurginen. Joskus potilas viettää yön sairaalassa, jos hänellä on esimerkiksi voimakasta kipua. Sairauslomaa saa 1–2 viikkoa.

Turvonnut ja tulehtunut sappirakko on vaikeampi poistaa. Siinä voi olla kiinnikkeitä, ja siitä voi lähteä märkäisiä käytäviä muihin elimiin. Kovin iäkkäillä tai vaikeista perussairauksista kärsivillä päädytään usein leikkauksen sijaan esimerkiksi radiologisiin menetelmiin. Röntgenlääkäri voi viedä sappirakkoon putken, jota pitkin sappineste pääsee poistumaan. Tällöin paine helpottaa.

Pääsääntöisesti oireet loppuvat sappirakon poistoon. Sappihapporipuli johtuu siitä, että maksa alkaa erittää sappinestettä tavallista runsaammin. Tällöin sappinesteelle herkät ulosteet voivat muuttua löysiksi. Tämä on kuitenkin harvinaista. Joskus sappinestettä saattaa virrata mahalaukkuun, jossa se ärsyttää. Jos oireita on, kannattaa tehdä mahalaukun tai joskus paksusuolen tähystys, sillä myös paksusuolen ongelmat voivat heijastua ylävatsaan.

Sappikivitautia sairastavalla voi olla myös muita sairauksia tai yliherkkyyksiä, joihin sappirakon poisto ei luonnollisesti auta. Toiminnallisiakin vatsaoireita saattaa olla. Ongelmallista on, että joskus toiminnallisen vatsavaivan diagnoosi annetaan ilman kunnollisia tutkimuksia. Usein ruokavaliomuutokset lievittävät vatsaoireita.

Asiantuntijana vatsaelinkirurgi Timo Heikkinen Terveystalosta.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 6/2020.