Sanaristikot pitävät muistin virkeänä

Akaalainen Elina Rosenberg ratkoi ensimmäisen sanaristikkonsa teininä, muistin mukaan Suosikki-lehdestä. Sen jälkeen hän on ratkonut niitä vaihtelevan aktiivisesti.

Nykyisin Elina ratkoo lähes kaikkia ristikoita: sanaristikoita, kryptoja, sudokuita ja japanilaisia väritysristikoita. Vain piilosanat hän ohittaa, mutta kenties hän tarttuu niihinkin lähitulevaisuudessa.

”Niin paljon en ehdi ratkoa kuin haluaisin, mutta tasaisesti kuitenkin”, kertoo Elina, joka on Sanaristikkoseura Sanaseppojen puheenjohtaja.

Yhdistyksen paikalliskerhon tapaamisissa Hämeenlinnassa pähkäillään yhdessä kesken jääneiden ristikoiden vaikeimpia kohtia ja tietysti jutellaan kaikesta muustakin.

”Kimpparatkominen on hauskaa hommaa. Muutenkin sosiaalinen puoli on tärkeä osa harrastusta.”

Sanaristikoissa pääsääntö on, että sanan pitää löytyä Kielitoimiston sanakirjasta. Sanastoa enemmän on kehittynyt vihjeytyspuoli. Aiemmin ristikoista löytyi esimerkiksi päivämääriä, jotka viittasivat nimipäivään. Ne ovat nyt poistuneet, mutta toki myös tietopuolta kysytään, ristikon vaikeustasosta riippuen.

Ristikot tuottavat monenlaista iloa, ja riippuu ihmisestä, mikä niissä on parasta.

”Joillekin se on valmiiksi saaminen, mutta minulle kinkkisen sanan oivaltaminen”, Elina sanoo.

Joskus hän kysyy apua mieheltään, joka ei anna sanaa suoraan, vaan lisävihjeitä.

”Suosikkiristikkoni on sellainen, jota ratkaistessa ei tarvitse kaivaa esiin karttakirjaa tai googlea, vaan oma oivallus riittää.”

Ristikoiden ratkomisesta on myös hyötyä. Se on tehokasta aivojumppaa ja tekee hyvää muistille. Elinan mielestä se on järkevää ajanvietettä, eikä siinä olla nenä kiinni ruudussa. Joskus ristikot vievät ajantajun.

”Niiden parissa voi mennä huomaamatta pari kolmekin tuntia. Ratkaisen lähinnä helpomman pään ristikoita, mutta olen kehittynyt harrastuksessa. Tässä kehittyy vain ratkomalla.”