Apu Terveys

Saattohoitolääkäri Laura Palanterä ei kannata eutanasiaa: "Saattohoidossa pyritään mahdol­lisimman hyvään hoitoon, vaikka loppu­tuloksena on kuolema"

Saattohoitolääkäri Laura Palanterä ei kannata eutanasiaa: "Saattohoidossa pyritään mahdol­lisimman hyvään hoitoon, vaikka loppu­tuloksena on kuolema"
Saattohoito on elämän loppuvaiheen hoitoa. Yleensä on potilaan etu, jos häntä voidaan hoitaa kotona.
Julkaistu: 14.9.2021

Saattohoitopäätös tehdään, kun potilaan melko nopeaa kuolemaa pidetään todennäköisenä. Tällöin hänelle ei anneta enää esimerkiksi antibiootteja ja kipusädehoitoa.

– Totta kai häntä lääkitään, mutta lääkevalikoima supistuu. Yleisimpiä ­oireita ovat kipu, pahoinvointi ja hengen­ahdistus. Joillakin voi olla myös voimakasta henkistä ahdistusta. Sitäkin hoidetaan ilman muuta, sanoo lääkäri Laura Palanterä.

Hän on erikoistunut palliatiiviseen lääketieteeseen ja saattohoitoon ja työskentelee Helsingin kaupungin ­kotisairaalassa. Kotisairaala toimii ­nimensä mukaisesti pääasiassa potilaiden kodeissa.

Palanterän mielestä koti on yleensä paras paikka sairastaa ja kuolla, jos potilas on sinut tilanteensa kanssa. Jos hän voi henkisesti huonosti tai kokee olonsa kotona turvattomaksi, kotisaattohoito ei ole hyvä ratkaisu. Myös yksin asuvalle se voi olla turvatonta, koska hoitajat eivät voi olla ­koko ajan läsnä.

– Sairauden oireet ovat lievempiä kotona. Aivot ovat meissä ainoa ajatteleva osa, mutta kotona keho aistii tutun ympäristön tuoksuineen kaikkineen, mikä rentouttaa oloa. Kotona on yleensä rauhallisempi ilmapiiri ­levätä kuin sairaalassa.

Omainen on tukena

Kotihoito tai -sairaala pyrkii järjestämään kotona saattohoidossa olevalle potilaalle sairaalasängyn. Hoitajakäyntejä lisätään tarpeen mukaan. Laura Palanterä kertoo, että Helsingissä koti­hoito tekee vuodepesut ja perus­hoidon. Kotisairaalan hoitajat käyvät tarvittaessa antamassa lisälääkitystä ja hoitamassa akuutteja ongelmia.

– Meidän kauttamme potilas saa lääkepumpun, joka syöttää nestemäistä lääkeseosta ihon alle. Lääke ei mene suoraan suoneen, koska se ei olisi kotioloissa turvallista.

Kotisaattohoidossa olisi tärkeää, että omainen voisi olla potilaan kanssa ympäri vuorokauden. Omaisen tehtävä ei kuitenkaan ole hoitaa vaan olla läsnä, seurana ja tukena.

– Hoitajamme tekevät kolmivuorotyötä, ja kotisaattohoidon loppuvaiheessa he käyvät potilaan luona yleensä joka vuorossa. Lisäksi kotihoito käy kolme kertaa päivässä. Siten käyntejä tulee kuusi vuorokaudessa.

Lääkkeitä vai ei?

Laura Palanterä kertoo, että osa potilaista vieroksuu lääkkeitä. Jotkut pelkäävät vielä kivunkin kourissa jäävänsä lääkekoukkuun. Useimmiten potilas kuitenkin lopulta huomaa tarvitsevansa lääkettä ja ymmärtää, ettei kyse ole riippuvuudesta.

Lääkkeet väsyttävät, jolloin potilas tarvitsee toisten ihmisten apua.

– Jotkut valitsevat mieluummin ­kivun ja huonovointisuuden, jos vain pystyvät hallitsemaan elämäänsä.

Palanterän mukaan lääkkeiden käyttö saattohoidossa ei ole ongelmatonta myöskään lääkäreille ja hoitajille.

– Lääkkeitä käytettäessä hyväksytään potilaan kuoleman riski. Potilaalle ei anneta liikalääkitystä, mutta koska hän on hauras ja tarvitsee lääkkeitä oireittensa helpottamiseksi, siihen liittyy kuoleman mahdollisuus.

LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, palliatiivisen lääketieteen ja saattohoidon erityispätevyys, Laura Palanterä, Helsingin kaupungin kotisairaala.

Sedaatio vie kivut

Jos kivut eivät hellitä voimakkailla kipu­lääkkeilläkään, Palanterän ­mukaan paras ratkaisu on sedaatio. Siinä potilaan vaikeita oireita lievitetään vahvalla lääkityksellä kuolemaan asti.

– Sedaatiossa lääkitystä syvennetään niin, että potilas vaipuu horrokseen. Aluksi hän vielä havahtuu hereille ja saattaa jopa syödä ja juoda, mutta vähitellen uni syvenee, kunnes kuolema korjaa.

Palanterä näkee selvän eron sedaation ja eutanasian välillä. Jälkimmäistä hän pitää ihmisen tarkoituksellisena ja aktiivisena tappamisena, eikä hän suostuisi sellaiseen.

– Eutanasiassa potilaalle annetaan lääkeannos tietäen, että hän kuolee siihen. Sedaatiossa potilas ei syö eikä juo, mikä nopeuttaa kuolemaa. Hän on jo niin heikossa kunnossa, että kuolema tulisi joka tapauksessa.

Ei turhaa kaunistelua

Laura Palanterä painottaa, että kotisaattohoidossa hoitohenkilökunnan on oltava oikeasti läsnä ja ymmärrettävä, että potilas kärsii. Potilaan tulee huomata, että häntä yritetään auttaa. Myös omainen on huomioitava.

– Kun puhun potilaille ja omaisille, en yritä kaunistella mitään. Pyydän usein anteeksi, että puhun suoraan esimerkiksi siitä, ettei lääketiede enää pysty auttamaan.

Palanterä on huomannut, että useimpien mielestä totuus ja tieto ovat hyväksi, vaikka ne ensin satuttaisivat. Helsingin kotisairaalan käytössä on kaksi psykologia, jotka kohtaavat potilaita ja omaisia työkseen. Myös pitkään kotisaattohoitotyötä tehneet sairaanhoitajat ovat erittäin hyviä ­antamaan henkistä tukea.

Palanterän mielestä saattohoito on kehittynyt Suomessa paljon kymmenen viime vuoden aikana. Saattohoito on laadukasta, kunhan sitä saataisiin maan joka kolkkaan.

– Saattohoidossa pyritään mahdol­lisimman hyvään hoitoon, vaikka loppu­tuloksena on kuolema.

Kommentoi »