Kauneus ja Terveys

Kun korona tuli, rokotetutkija Anu Kantele löysi itsensä taas suururakan kimpusta: ”Tappavampi aalto olisi voinut pyyhkäistä puolet ihmiskunnasta"

Kun korona tuli, rokotetutkija Anu Kantele löysi itsensä taas suururakan kimpusta: ”Tappavampi aalto olisi voinut pyyhkäistä puolet ihmiskunnasta"
Infektiosairauksien professori Anu Kantele ajattelee, että kun jokin uhkaa terveyttä, lääketieteestä pitää löytyä vastaus. Rokotetutkijana hän on kerännyt näytteitä ojista ja lennättämällä suomalaisia Afrikkaan. Hänen mukaansa työssä auttaa, jos on vähän hullu.
Julkaistu: 22.1.2021
Voi taivas, tässä ollaan taas, Helsingin yliopiston infektiosairauksien professori Anu Kantele huokasi kevättalvella, kun korona riepotteli Suomea ja maailmaa. Hän oli jälleen löytänyt itsensä suur­urakan kimpusta.
Anu polkaisi käyntiin kotimaisten tutkijakollegoiden kanssa 14 koronatutkimusta.
– Kun jokin uusi asia uhkaa terveyttä, lääketieteen on vastattava huutoon, Anu sanoo.
Tutkijaryhmä pyrkii selvittämään, miten elimistö puolustautuu koronavirusta vastaan, kuinka tartunnan voi tunnistaa ja miten sitä voi hoitaa: Voidaanko esimerkiksi koronan sairastaneen vasta-aineita hyödyntää koronapotilaiden sairaalahoidossa tai voiko koira haistaa koronan.
Mutta ennen kuin tutkijat pääsivät töihin, tutkimuksille oli haettava luvat ja rahoitus.
Kevättalvella Anu löysi itsensä rustaamassa hakemuksia, joihin upposi hänen illoistaan ja viikonlopuistaan satoja tunteja.
Anu myöntää, että homma karkaa välillä käsistä.
– Mihin ikinä ryhdyn, teen sen täysillä, oli sitten kyse työstä, urheilusta tai mökin maalaamisesta. Edes ikä ei pelasta kovilta kierroksilta, hän manaa huvittuneena.
Pitää olla vähän hullu, että ryhtyy näihin hommiin.
Meilahden kampuksen uumenista löytyy viisi arkkupakastinta täynnä uloste- ja bakteerinäyteputkia. Huima näytemäärä on peräisin Länsi-Afrikan Beninistä. Anu työryhmineen lennätti sinne 800 suomalaista testaamaan uutta ripulirokotetta vuosina 2017–19. Työryhmä perusti kolme tutkimuskeskusta tyhjästä.
Tutkittavat saivat joko rokotteen tai lumerokotteen. He lomailivat sen jälkeen kaksi viikkoa rannikkokylän alkeellisissa oloissa. Lähes 70 prosenttia sai ripulin.
Ripuli tappaa puoli miljoonaa kehitysmaan lasta vuosittain. Yleinen aiheuttaja on etec-ripulibakteeri. Tutkittava rokote on kehitetty Ruotsissa sitä vastaan.
– Lasten pelastaminen oli projektin päätavoite, matkaripulin ehkäiseminen sen sivutuote, Anu kertoo.
Hän opiskeli alun perin solubiologiksi ja heti perään lääkäriksi. Infektiosairauksista kiehtovat etenkin trooppiset taudit, koska niitä tarkastellaan aina globaalista näkökulmasta.
– Potilaan hoitaminen kytkeytyy maailman kokonaistilanteeseen. Maapallo kutistuu kummasti, kun turisti tuo matkalta taudin. Lääketieteeseen taas kietoutuvat alueiden kulttuurit ja historia. Siksi tämä on aivan ykkösala.
Anu ei osannut aavistaa, kuinka kohtalokkaaksi rokote­tutkimus oli käydä hänelle.
Anun parikymppinen poika oli halunnut lähteä Beniniin apukoordinaattoriksi. Heti projektin alussa poika sairastui lavantautiin. Tämä vakava kuumetauti voi tarttua ruoasta ja juomasta, jos hygienia on puutteellista. Tropiikin maissa tauti tappaa yli satatuhatta vuosittain.
– Tiputimme kollegani kanssa suonensisäistä antibioottia poikaani. Olin todella huolissani. Ajattelin, että tämä oli minun syytäni.
Poika toipui, mutta tapaus syvensi Anun huolta tutkittavista. Tropiikin matkailuun liittyy aina terveysriskejä. Mitä jos jotain vakavaa tapahtuu, joku vaikka hukkuu?
Anu eli huolen kanssa joka päivä melkein kaksi vuotta. Onneksi kaikki palasivat hengissä kotiin.
– Se oli eriskummallinen projekti. Yksi iso seikkailu.
Tutkimuksen ensimmäiset tulokset ovat valmiit. Näyttää siltä, että rokote estää kaikkein vaikeinta ripulia.
– Niinä hetkinä, kun kirjoitan hakemuksia tai teen muita vähemmän innostavia töitä, yritän muistaa tämän suuremman hyvän. Vaikka iso osa työstä jää näkymättömäksi, menee tavallaan hukkaan, osa vie aina eteenpäin. Se motivoi jatkamaan.
Mihin ikinä ryhdyn, teen sen täysillä, oli sitten kyse työstä, urheilusta tai mökin maalaamisesta.
Anu Kantele
Antibiootit pelastivat ehkä pojan hengen, mutta Anu tietää, että niitä käytetään hirveästi turhaan. Hän on tutkinut sitä, mikseivät antibiootit pure.
– Jos matkailija ottaa antibiootteja, hän tuhoaa hyviä pöpöjään ja kerää suolistoonsa ympäristöstä antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja. Antibiootin käyttö tuplaa riskin saada tällainen resistentti bakteeri.
Anu joutuu yhä väittelemään etenkin jenkkikollegojensa kanssa antibioottien hövelistä käytöstä.
Tutkija on aiheensa äärellä konkreettisesti kädet savessa. Anu tutkimusryhmineen on kerännyt bakteerinäytteitä ojista, toreilta, sairaaloista ja vedenpuhdistamoista. Tällä tavalla he ovat voineet selvittää, miten bakteerien resistenssiin vaikuttavat geenit kulkevat ihmisten, eläinten ja ympäristön välillä.
– Resistenttejä bakteereja on kaikkialla, myös Suomessa. Köyhillä alueilla niitä on kuitenkin enemmän ja riittämättömän hygienian takia bakteerit leviävät siellä nopeasti.
Tutkija ei silti pelkää altistaa itseään pöpöille. Beninissä Anu teki bakteeriviljelmiä syömistään ruoista ja tutki aina seuraavana päivänä ulostenäytteitään.
– Kurkkasin, mitä bakteereja kasvoi näytteissäni. Ensin kauhistuin, mutta pian huokaisin helpotuksesta, kun havaitsin, että bakteereja tulee ja menee. Sitä oli hauska seurata. Ihanaa, että saan leikkiä vielä tässä iässä.
Laosissa Anu innosti kollegansakin keräämään ulostenäytteitään päivittäin. Kokeesta syntynyt artikkeli on nyt arvioitavana kansainvälisessä tiedelehdessä.
Rankka työ vaatii vastapainoa. "Laulamme mieheni kanssa. Tiukassa paikassa ei laulata. Mutta kun kiire hellittää, laulan koko ajan."
Anu vetäytyy mökilleen aina kun voi. Tänä syksynä hän todisti etätöissä, kun joutsenemo opetti poikasiaan lentämään. Aikaa työlle ja muullekin on vapautunut sen jälkeen, kun omat neljä poikasta lennähtivät maailmalle.
– Mökillä luonnon keskellä työ ei tunnu työltä. Tutkimus on helppo ottaa mukaan myös vapaalle. Onneksi mies puhuu järkeä välillä, kun urakat meinaavat paisua.
Meri ja metsä voivat kätkeä uumeniinsa melkein mitä tahansa. Infektiosairauksia tutkiessa kokee monesti samanlaisia elämyksiä kuin luonnossa kulkiessa.
– Tulee himo kaivaa syvemmälle. Havainnon takaa voi paljastua mitä vain. Näytepakastin on aikamoinen aarrearkku. Kun katsotaan yhtä asiaa, löytyykin sattumalta myös jotain ihan muuta.
Beninin näytteistä havaittiin, että rokote ehkäisee vakavaa ripulia riippumatta siitä, oliko aiheuttaja etec vai jokin muu bakteeri.
– Tämä oli hieno tulos, tämänsuuntaista toivoimmekin. Vain pieni osa rokotteista selviää tähän vaiheeseen asti.
Lääketiede kehittyy koko ajan. Koronasta ja sen torjunnasta tiedetään ensi vuonna jo paljon enemmän.
– Korona on vakava tauti. Tappavampi aalto olisi voinut pyyhkäistä puolet ihmiskunnasta. Toivottavasti tilanne rauhoittuu ja pääsemme vetämään henkeä. Ensi kerralla olemme paremmin valmistautuneita ja ketterämpiä.
Anu tietää, että kun pitää mielensä avoimena ja seuraa intuitiotaan, voi nähdä ihmeellisiä juttuja.

Anu Kantele, 58

Ammatti: Infektiosairauksien professori Helsingin yliopistossa ja erikoislääkäri Husissa
Asuinpaikka: Helsinki
Perhe: Aviomies, 4 aikuista lasta, 2 koiraa ja kissa
Harrastukset: Patikointi, hiihto, sähly, kirjat ja laulu
Kommentoi »