Kun Heli Räty, 52, painoi sairaalan oven kiinni joulukuussa 2019 viimeisen sytostaattihoidon jälkeen, ulkopuoliset ajattelivat hänen olevan parantunut. Heli itsekin tahtoi uskoa niin, muttei aivan uskaltanut. Mielessä kyti pelko rintasyövän uusimisesta.

– Olen sitä koulukuntaa, joka ajattelee, että kun syöpä on kerran elimistöön tullut, se pyöriskelee siellä edelleen. Eri asia on, kasvaako se koskaan niin isoksi, että se pitäisi poistaa, porilainen Heli sanoo.

Hänen syöpänsä löytyi seulontamammografiassa toukokuussa 2019. Molemmissa rinnoissa oli kolme pientä kasvainta. Rinnat poistettiin, eikä Heli halunnut tilalle implantteja tai omasta selkä- tai vatsanahasta tehtyjä rintoja.

– Kehonkuva muuttui täysin, mutta tykkäsin uudesta figuuristani. Olen aina ollut pullukka, joten rinnattomuus teki minusta vähän laihemman. Keräsin rintsikat kaapista ja poltin ne takassa.

Riisuutuminen muiden kuin oman miehen edessä tuntuu kuitenkin mahdottomalta. Vain hänen kanssaan Heli rohkenee käydä saunassa ja uida alasti. Puolisolle vaimon rinnattomuus ei ole ongelma, vaan hän hyväksyy Helin sellaisena kuin tämä on. Mutta...

– Rintamus on todella ruman näköinen. Minua hävettää. En kehtaa näyttäytyä vieraille ilman uimapukua.

Aava-koira liittyi perheeseen samoihin aikoihin, kun Heli kävi ensimmäisessä sytostaattihoidossaan.

Lääkkeet tyhmensivät

Vaikka kasvaimia oli monta, ne olivat kilttiä sorttia. Heli päätti silti pelata varman päälle ja aloitti sytostaattihoidot. Kukaan ei varoittanut, että ne voisivat vaikuttaa aivotoimintaan.

– Muistin heikentyminen ja keskittymisvaikeudet vaikuttavat syvästi minäkuvaan. Tuntui kauhealta tyhmentyä lääkehoidon vuoksi. Hoidin aiemmin perheessämme kaiken suunnittelun, paperiasiat ja lasten koulunkäyntiin liittyvät asiat. Nyt jaamme vastuita ja paperihommia enemmän puolison kanssa.

Helin sairastaessa puoliso pyöritti arkea. Heli sai keskittyä itseensä ja paeta välillä lataamaan akkuja perheen kesämökkinä toimivalle asuntovaunulle.

Siellä hän sai rauhassa pohtia muuttunutta elämäntilannettaan. Ennen hän ei ollut kaivannut omaa tilaa ja aikaa, mutta nyt sille tuli tarve.

– En ole tunneihminen, vaan hyvinkin pragmaattinen, mutta toki tunteet nousivat joskus pintaan. Kuolema käy jokaisen syöpää sairastavan mielessä. Lisäksi on huoli läheisistä: miten he selviytyvät, jos minulle käy huonosti?

Vaikeimmat hetkensä Heli koki ennen ja jälkeen syöpäleikkauksen. Sairastumisen aiheuttama järkytys vaati sulattelemista, ja lisäksi piti odottaa, mitä tuleman piti. Edessä oleva hoitopolku tuntui pelottavalta, koska siihen liittyi monta epävarmuustekijää.

Heli rauhoitti itseään hakemalla tietoa. Se oli hänen tapansa ottaa sairaus haltuun, ja sen ansiosta hän osasi myös pyytää lääkäreiltä oikeita asioita.

– Sytostaatit tiputettiin pyynnöstäni rintaan laitettavan laskimoportin kautta. Yleensä ne tiputetaan kädessä olevan kertakäyttöisen kanyylin kautta. Silloin suonet kuivuvat ja kädet kipeytyvät lymfaturvotuksesta enemmän.

Lymfaturvotus johtuu kainaloiden imusolmukkeiden poistosta, ja sen kanssa on ollut pakko opetella pärjäämään. Turvotusta lievittävää lymfahanskaa on käytettävä yhä useammin.

– Lisäksi toisesta silmästäni irtosi lasiainen, mikä aiheuttaa vähäistä näön samentumaa. En tiedä, liittyykö se syöpähoitoihin vai ikään. Kummin kammin, en ole enää yhtä terve kuin ennen diagnoosia. Lisäksi vanhenin yhdessä yössä.

Ihan erinäköinen nainen

Heli tarkoittaa vanhenemisella sitä, että leikkauksen jälkeen hormonitoiminta muuttui: vaihdevuosioireet alkoivat, ja nivelet jäykistyivät. Hiukset kasvoivat takaisin harmaina.

– Leikkauspöydälle meni ihan erinäköinen nainen kuin sieltä tuli takaisin.

Myös työkuviot menivät uusiksi. Tarkkuutta vaativa työ kirjanpitäjänä ei enää luonnistunut kognitiivisten ongelmien takia, vaan Helin oli vaihdettava alaa. Hän alkoi opiskella sairaanhoitajaksi.

– Haaveenani on, että voisin tehdä hoitotyötä joskus ulkomailla.

Heli huomasi muuttuneensa myös vanhempana. Ennen hän teki mieluummin itse kuin väänsi lastensa kanssa jostain pikkuasiasta.

– Enää en anna periksi, eikä minulla ole kiire mihinkään. Näin jatkoajalla haluan valmistella nuoria tulevaan itsenäiseen elämään enemmän kuin aiemmin.

Kaikkia syövän tuomia muutoksia Heli ei usko vielä täysin sisäistäneensä. Mieli ei ole aivan pysynyt mullistusten perässä. Yhdessä vuodessa on tapahtunut enemmän kuin pitkään aikaan. Helille on kuitenkin jo valjennut, että syövästä voi seurata hyvääkin.

– Sairastuminen pakotti minut pysähtymään ja miettimään, voisinko tehdä jotain muuta kuin olin siihen asti tehnyt. Oloni tuntui usein harmaalta, koska olin kirjanpitäjän työssäni urautunut. Nyt alan pikkuhiljaa päästä takaisin innostumisen, löytämisen ja pienistä asioista nauttimisen tilaan. Elämänilo on ihan eri asteella kuin vuosi sitten.