Voi hyvin

Salakavalasta raudanpuutteesta kärsii lähes joka kymmenes suomalainen – milloin on syytä mennä lääkäriin?

Salakavalasta raudanpuutteesta kärsii lähes joka kymmenes suomalainen – milloin on syytä mennä lääkäriin?
Raudanpuute on salakavala vaiva, jota ei saa lähteä hoitamaan omin päin. Jopa ammattilaisille sen diagnosoiminen on usein haastavaa. Hoito tuo kuitenkin suuren helpotuksen monen elämään.
Julkaistu: 19.9.2022

Pitkään jatkunut poikkeava väsymys, takkuileva keskittymiskyky, heikko suorituskyky ja jatkuva päänsärky. Oireiden taustalla saattaisi hyvinkin olla raudanpuute. Voisiko sen selvittää itse jotenkin?

Sisätautiopin dosentti Esa Soppi on hoitanut raudanpuutteesta kärsiviä parisenkymmentä vuotta. Hänen vastauksensa on jyrkkä ei.

”Pelkkien oireiden perusteella kukaan ei voi tietää, kärsiikö raudanpuutteesta. Asia täytyy aina tutkia terveydenhuollossa. Omatoimisesta hoitamisesta saattaa olla pelkkää haittaa.”

Raudanpuute on Sopin mukaan todellinen kansansairaus, johon pitäisi kiinnittää nykyistä paljon enemmän huomiota. Hänen arvionsa mukaan jonkinasteisesta raudanpuutteesta kärsii yli 400 000 suomalaista eli suurin piirtein saman verran ihmisiä kuin Turussa ja Tampereella on yhteensä asukkaita.

Raudanpuutteen diagnosoiminen ei kuitenkaan aina ole kovin helppoa kokeneellekaan lääkärille. Se johtuu siitä, että vain pieni osa raudanpuutteisista pystytään diagnosoimaan hemoglobiiniarvon ja verenkuvan perusteella.

Hemoglobiini on veren punasoluissa oleva, happea sitova proteiini. Jos ihmiselle kehittyy vaikea raudanpuute, hemoglobiinin määrä vähenee, eli hänelle kehittyy anemia. Suomessa anemiaa sairastaa noin 1–2 prosenttia aikuisista.

”Selkeästi aneeminen ihminen on yleensä helppo diagnosoida.”

Tilannetta mutkistaa huomattavasti se, että suurimmalla osalla raudanpuutteesta kärsivistä ihmisistä ei ole anemiaa. Jopa yli kymmenellä prosentilla naisista ja vajaalla viidellä prosentilla miehistä hemoglobiini on täysin viitearvoissa. Heillä varastorauta eli ferritiini on matala.

Varastorauta on nimensä mukaisesti elimistössä varastossa olevaa rautaa. Rauta alkaa aina ensin hävitä varastosta, ja hemoglobiinissa sen väheneminen näkyy vasta huomattavasti myöhemmin. Sopen mukaan alhainen ferritiinipitoisuus on hemoglobiinia varhaisempi ja paras merkki elimistön raudanpuutetilasta.

”Jo varastoraudan vähenemisestä voi seurata paljon vakavia terveysongelmia.”

Miten raudanpuute löydetään?

Haastavaksi raudanpuutteen diagnosoinnin tekee se, että ferritiiniarvo ei suoraan kerro ihmisen terveydestä ja toimintakyvystä yhtään mitään. Toiset pärjäävät paljon pienemmällä varastoraudan määrällä kuin toiset. Naisilla viitearvot ovat 10–150 mikrogrammaa/l ja miehillä 28–370 mikrogrammaa/l, eli yksilöllistä vaihtelua on valtavan paljon.

Vaikka oma ferritiiniarvo olisi viitearvojen sisällä, se ei vielä tarkoita, että rautavarastot olisivat normaalit. Tarkkaa ferritiiniarvoa, joka osoittaisi selkeästi raudanpuutteen, on mahdotonta asettaa. Raudanpuutetta on kuitenkin syytä epäillä, jos ihmisen ferritiiniarvo on alle 30 mikrogrammaa/l, hän kärsii samalla raudanpuutteeseen viittaavista oireista ja hän on elämässään menettänyt paljon verta tai hänen raudan imeytymisensä on häiriintynyt.

Raudanpuutteesta voi kuitenkin kärsiä, vaikka ferritiiniarvot olisivat suhteellisen korkeat. Toisaalta hyvin matalatkaan ferritiiniarvot eivät aina aiheuta oireita.

”Muistan hyvin vastaanotoltani pari nuorta naista, joilla molemmilla ferritiiniarvo oli noin 20 mikrogrammaa/l. Toinen oli juuri juossut puolimaratonin huippuajalla ja toinen istui pyörätuolissa, koska hän ei pystynyt enää kävelemään.”

Diagnosoinnin tekee haastavaksi myös se, että raudanpuutteeseen liittyvät oireet kehittyvät hitaasti ja ovat harmittavan salakavalia. Elimistö tarvitsee rautaa hyvin moniin eri asioihin.

Rauta vaikuttaa vähintään kahdensadan eri proteiinin toimintaan, joilla on yhteys muun muassa energiatuotantoon sekä aivojen ja hermoston toimintaan. Siksi eri ihmisillä raudanpuutteesta saattaa seurata hyvin moninaisia ja erilaisia oireita.

Tavallisimpia raudanpuutteen oireita ovat poikkeava väsymys, aivosumu, muistihäiriöt, lihas- ja nivelkivut, painonnousu, hengenahdistus, levottomat jalat, pulssin nopeutuminen sekä henkisen ja fyysisen suorituskyvyn aleneminen.

Niiden lisäksi raudanpuute voi kuitenkin oireilla monella muullakin tavalla, kuten hermostuneisuutena, masentuneisuutena, ahdistuneisuutena, toiminnallisena suolistosairautena tai vaikka ihon kuivuutena ja hiustenlähtönä.

Raudanpuutteen aiheuttamat oireet ovat haastavia myös siksi, että samanlaiset oireet voivat liittyä moneen muuhunkin sairauteen tai vaivaan. Esimerkiksi huono nukkuminen, ylipaino, tupakointi, diabetes, uniapnea, masennus, pahanlaatuiset kasvaimet ja kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttavat hyvin samantyylisiä, usein hieman epämääräisiä oireita.

Juuri siksi pelkästään oireiden perusteella ei voi vielä päätellä mitään.

”Raudanpuutteen diagnosointi vaatii aina useita tutkimuksia ja potilaan taustan huolellista selvittämistä. Hyvin tavallista esimerkiksi on, että potilaalla diagnosoidaan virheellisesti kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikka hän oikeasti kärsii raudanpuutteesta.”

Naiset kärsivät raudanpuutteesta huomattavasti miehiä useammin. Syy löytyy fysiologiasta: naiset menettävät elämänsä aikana kuukautisten, raskauksien ja synnytysten myötä huomattavasti enemmän verta kuin miehet.

”Yleisin raudanpuutteen syy on runsaat kuukautiset. Jos naisella on niiden lisäksi ollut useita synnytyksiä, joissa hän on menettänyt paljon verta, raudanpuutteen riski on jo korkea.”

Sekä naisilla että miehillä raudanpuute voi kehittyä myös muista syistä. Niitä ovat esimerkiksi säännölliset verenluovutukset, onnettomuudet, runsaat nenäverenvuodot, keliakia, kasvissyönti, rankka urheilutausta tai pitkäaikainen happosalpaajalääkkeiden käyttö.

”Kun raudanpuutetta aletaan tutkia, on tärkeää pyrkiä hankkimaan historiatiedot raudan menetyksestä tai imeytymishäiriöistä koko elämän ajalta.”

Raudanpuutetta esiintyy usein monessa sukupolvessa

Raudanpuutetta esiintyy usein monessa eri sukupolvessa. Jos äiti on raskauden aikana kärsinyt raudanpuutteesta, myös syntyvä lapsi voi olla raudanpuutteinen.

”Raudanpuute voi alkaa oireilla jo lapsena. Tavallisempaa kuitenkin on, että varsinkin tytöt alkavat saada oireita murrosiässä, kun kasvupyrähdys tulee ja kuukautiset alkavat.”

Myös sisarusten lukumäärästä voi saada viitteitä rautavarastojen määrästä. Yleensä äidin rautavarastot ovat parhaimmillaan ensimmäisen lapsen odotuksen aikana, minkä jälkeen ne voivat alkaa vähitellen ehtyä.

”Jos esimerkiksi itse on perheen kolmas lapsi, raudanpuutteen todennäköisyys on suurempi kuin vanhempien sisarusten kohdalla.”

Raudanpuutteen todennäköisyys nousee edelleen, jos äiti itse on ollut oman sisarussarjansa nuorimpia.

”Vastaanotollani on käynyt perheitä, joissa raudanpuute on todettu neljässä eri sukupolvessa.”

Raudanpuute voi alkaa oireilla jo lapsena.

Raudan imeytyminen on yksilöllistä

Kun raudanpuute on ensin havaittu, lääkäri määrää sen korjaamiseksi suun kautta otettavia rautatabletteja. Pelkästään ruokavaliota muuttamalla tilannetta ei voi korjata, sillä yleensä raudanpuutteesta kärsivä tarvitsee vähintään 200 milligramman ferromuotoisen rautalisän päivässä.

Normaalista ruokavaliosta rautaa saa yleensä keskimäärin 10–15 milligrammaa päivässä.

Raudan imeytyminen ja rautavarastojen täydentyminen on hyvin yksilöllisiä. Anemiasta kärsivän hemoglobiini korjaantuu yleensä keskimäärin 1–3 kuukaudessa, ja hänen rautavarastonsa täyttyvät 6–9 kuukaudessa.

Kaikki eivät kuitenkaan voi suun kautta otettavaa rautaa käyttää, koska se aiheuttaa huomattavia haittaoireita, kuten ripulia, ummetusta, närästystä tai vatsakipuja ja -kouristelua. Heillä lisärauta annetaan suoraan suoneen.

Mitä pidempään raudanpuute on kestänyt, sitä haastavampaa sen hoitaminen yleensä on. Elimistö on ikään kuin saattanut tottua tilanteeseen, minkä takia lisärauta ei enää imeydy kunnolla tai vaikuta nopeasti.

”Jos rauta imeytyy poikkeuksellisen huonosti, voi olla, että edes maksimimäärä suun kautta otettua rautaa ei korjaa raudanpuutetta. Myös silloin rautaa joudutaan antamaan suoneen.”

Lisärautaa ei pidä ottaa omin päin

Omin päin Soppi ei koskaan suosittele käyttämään rautavalmisteita.

Vaarana nimittäin on, että raudanpuutteeseen viittaavien oireiden taustalla onkin jokin muu vakava sairaus. Silloin omatoiminen hoito vain pitkittää oikean diagnoosin saamista. Osalla ihmisiä voi myös olla tietämättään hemakromatoosi eli harvinainen sairaus, jossa rautaa imeytyy ohutsuolessa huomattavasti normaalia enemmän.

”Silloin omatoiminen rautalisän käyttö voi aiheuttaa jopa elinvaurioita.”

Myöskään omin päin hakeutuminen ferritiinimittaukseen ei Sopin mielestä yleensä kannata. Pelkän ferritiiniarvon perusteella raudanpuutetta ei vielä voi diagnosoida, vaan tilanteen arvioiminen vaatii lääkärin ammattitaitoa.

”Monet aika tavallisetkin asiat voivat nostaa ferritiiniarvoa. Esimerkiksi rasvamaksa ja monet infektiot, kuten koronavirustauti, nostavat sitä.”

Soppi tietää, että suhtautuminen lievän raudanpuutteen hoitoon jakaa asiantuntijoiden mielipiteitä paljon.

Osa lääkäreistä ei usko alhaisen ferritiinin osoittamaan raudanpuutteeseen ollenkaan eikä siksi halua myöskään kirjoittaa lähetettä ferritiinimittaukseen. Osa taas pitää raudanpuutetta alidiagnosoituna vaivana, joka saa monet alisuoriutumaan elämässään jopa vuosikausia.

Koska Soppi itse kuuluu jälkimmäisiin, hän haluaa kannustaa raudanpuutetta epäileviä ihmisiä olemaan sinnikkäitä hakiessaan apua.

”Jos yksi lääkäri ei ota vaivoja vakavasti, kannattaa hakeutua jonkun toisen luo.”

Rautavalmistetta ottaessa kannattaa huomioida, mitä sen kanssa nauttii.

C-vitamiini parantaa raudan imeytymistä

Ravitsemussuositusten mukaan naisten olisi hyvä saada 15 ja miesten 9 milligrammaa rautaa päivässä. Silloin rautaa imeytyy yleensä elimistön tarvitsemat 1–2 milligrammaa vuorokaudessa.

Hyviä raudan lähteitä ovat muun muassa maksa ja liharuuat. Niissä oleva rauta on tehokkaasti imeytyvää hemirautaa. Hyviä lähteitä ovat myös täysjyvävilja, soija, linssit, pavut ja pinaatti.

Kasviksien sisältämä ei-hemirauta imeytyy huonommin kuin hemirauta. Siksi niiden kanssa kannattaa nauttia imeytymistä vauhdittavaa C-vitamiinia.

Kalsium taas sitoo rautaa ja estää sen imeytymistä. Siksi aterioiden yhteydessä on hyvä välttää runsaasti kalsiumia sisältäviä ruoka-aineita ja ravintolisiä, kuten maitotuotteita ja kalkkivalmisteita.

Lisäksi kahvi ja tee estävät jonkin verran raudan imeytymistä. Sen vuoksi niitä ei kannata juoda heti aterian jälkeen.

Jos olo on hyvä ja noudattaa terveellistä ruokavaliota, raudan saantiin ei tarvitse kiinnittää erityistä huomiota.

Jos raudanpuute on todettu ja käyttää rautalisää, omiin ruokailutottumuksiin on hyvä kiinnittää enemmän huomiota. Aterioiden yhteydessä kannattaa nauttia myös runsaasti C-vitamiinipitoisia ruokia.

Esa Soppi

on sisätautiopin dosentti, joka on hoitanut yli 5 000:ta raudanpuutteesta kärsivää potilasta. Hän innostui aiheesta jo nuorena opiskellessaan Turun yliopistossa, jossa opettajina oli hyviä veritautilääkäreitä. Omasta terveydestään hän pitää huolta liikkumalla, syömällä monipuolisesti, olemalla tupakoimatta ja ottamalla rennosti.

Kommentoi »