Äidin raskauden aikaisesta alkoholin käytöstä pidättäytyminen on tällä hetkellä tärkein yksittäinen tekijä, jolla voidaan estää syntyvän lapsen kehityshäiriöitä. Alkoholin käyttö johtaa sikiön kehon rakenteen muutoksiin, aivojen kehityshäiriöihin, oppimis- ja puhevaikeuksiin sekä käytöshäiriöihin. On arvioitu, että 3-5 prosentilla kouluikäisistä lapsista on eriasteisia merkkejä sikiöaikaisesta alkoholivauriosta. Ehkä tunnetuimmat alkoholivaurion muutokset ovat kasvojen alueella ylöspäin kääntynyt lyhyt nenä, lyhyt luomirako, kapea ylähuuli ja poikkeamat korvalehdissä.
Australialainen tutkijaryhmä seurasi 1570 äidin raskautta ja syntyneen lapsen kehitystä. Äideistä runsas neljännes kertoi juoneensa ainakin jonkin verran alkoholia raskauden aikana. Kun lapset olivat vuoden ikäisiä, tutkijat kuvasivat 415 lapsen kasvot eri puolilta ja analysoivat ne tietokonepohjaisella kuva-analyysilla. Tutkijoiden mukaan pienikin sikiöaikainen alkoholialtistus, kaksi annosta silloin tällöin tai jopa vähemmän kuin seitsemän annosta viikossa, johti kuva-analyysissä havaittaviin sikiöaikaista alkoholivauriota muistuttaviin muutoksiin. Suurin osa muutoksista ei ollut silmin havaittavissa. Tutkimus on julkaistu arvovaltaisessa Amerikan lääkäriyhdistyksen tiedelehdessä.
Tutkijat eivät toistaiseksi julkaisseet muita mittaustuloksia. Jos pienikin sikiöaikainen alkoholialtistus johtaa havaittaviin kasvojen muutoksiin, voidaan odottaa, että muutoksia voisi tapahtua myös muualla elimistössä, esimerkiksi hermostossa, mikä taas voisi ilmetä esimerkiksi käytöshäiriöinä. Tutkijat kuitenkin rauhoittavat odottavia äitejä. Tarvitaan vielä runsaasti lisätutkimuksia, jotta sikiöaikaisen alkoholialtistuksen haitat selviävät.
Suomessa on arvioitu, että 3000 lasta altistuu vuosittain sikiökaudella äidin alkoholin käytölle. Kansallisesti huoleen on siis aihetta. Alkoholin käytön vapautuminen edellyttää erityisesti nuorilta naisilta vastuuta, jotta syntyviä lapsia voitaisiin varjella kehityshäiriöiltä. Nyt julkaistu australialaistutkimus vahvistaa entisestään sitä, että suojellaksemme lapsia nollatoleranssi raskausaikana on ainoa mahdollisuus.
Lähde: DOI:10.1001/jamapediatrics.2017.0778
Lue lisää:
