Kauneus & Terveys

Rakkaus parantaa vanhat haavat, vai parantaako? Jos traumaa ei käsittele, tulee tunne, ettei millään ole väliä

Rakkaus parantaa vanhat haavat, vai parantaako? Jos traumaa ei käsittele, tulee tunne, ettei millään ole väliä
Parisuhteessa joudumme kohtaamaan omat traumamme. Niin käy meillä kaikilla, ja niin on käynyt myös psykologi Ilona Rauhalalla. Miten traumoista voi parantua?
Kuvat Susanna Kekkonen

Ilona Rauhala oli 2,5-vuotias, kun perhe muutti Ruotsiin. Sosiaalinen lapsi meni innoissaan hiekkalaatikolle ja kuvitteli puhuvansa ruotsia. Kun hän sönkötti siansaksaa, muut lapset kaikkosivat. Ilona jäi yksin.

– Persoonani muuttui. Vähän niin kuin masennuin, Ilona kertoo.

Kun perhe palasi takaisin Suomeen, 9-vuotias Ilona oli jälleen kerran muiden silmissä outolintu, ”hurri”. 

– Ydinkokemukseni elämästä oli pitkään, ettei kukaan ymmärrä minua. Syytin pahasta olostani puolisoani, koska minusta tuntui, ettei tämä ymmärtänyt.

Nykymaailma tuo traumat esiin

Jos ei pysty käsittelemään vaikeaa kokemusta, se lukittuu mieleen ja kehoon. Syntyy trauma, joka puskee esiin yllättävissä tilanteissa. Aika ei paranna sitä.

Trauma voi kehittyä, kun jotain ikävää tapahtuu äkillisesti. Joskus se taas syntyy, kun tuntee suurta hätää ja avuttomuutta pitkään, on stressaantunut tai uupunut.

– Trauma menee hermostoon asti. Se aiheuttaa stressiä, joka muuttaa hermoston toimintaa, Ilona Rauhala kertoo.

Parisuhteessa se voi näkyä toistuvina riitoina, keskusteluvaikeuksina, rumana käytöksenä, jopa alentuneena itsetuntona. Trauma nakertaa erityisesti parisuhdetta, koska se on yhtä herkkä ja haavoittuva kuin lapsen ja vanhemman suhde.

– Siinä annetaan ja saadaan turvaa, kuvaa perheasioiden ja perheneuvonnan johtava asiantuntija, psykoterapeutti Sari-Annika Pettinen Kirkkohallituksesta.

Ilona Rauhala (vas.) on psykologi, tietokirjailija ja yritysvalmentaja. Psykoterapeutti Sari-Annika Pettinen on perheasioiden ja perheneuvonnan johtava asiantuntija Kirkkohallituksessa.

Parhaimmillaan turvallinen parisuhde antaa korjaavia kokemuksia ja auttaa parantumaan traumasta. Toisaalta se voi myös aktivoida ikäviä muistoja.

Ilona Rauhala uskoo, että nykymaailmassa olemme aiempaa alttiimpia sille, että traumat saavat vastakaikua.

– Yhteiskunta on monimutkainen ja vaatii aivoilta enemmän kuin ennen, kun työ oli yksinkertaisempaa.

Kun vaikkapa työstressi saa hätääntymään, hermosto virittyy ja trauma aktivoituu. Tunne ottaa vallan.

– Tahaton tölväisy voi saada stressaantuneen puolison reagoimaan hyvinkin voimakkaasti, Pettinen sanoo.

Toistuvan riidan syvempi syy

Kun puoliso huomauttaa sotkuisesta keittiöstä, ärsyynnyt ja huudat. Et riittänyt lapsena, etkö vieläkään?

Sari-Annika Pettinen on kymmenen vuoden vastaanottotyössä huomannut, että pariterapiassa toistuu usein sama kaava. Parilla on aina sama, toistuva riita.

– Arkisen riidan taustalta voi löytyä syviä tunteita. Kun puoliso ei auttanut kotitöissä, toinen tunsi, että jäi aivan yksin. Tilanne voi muistuttaa avuttomuuden kokemuksesta lapsuudenperheessä, Pettinen sanoo.

Lapsena kiusattu tai vaille vanhempien hoivaa jäänyt ei ehkä luota, että kelpaa puolisolleen. Hänellä voi olla pyrkimys miellyttää ja laittaa toisen tarpeet omien edelle. Oma epävarmuus voi aiheuttaa stressiä, mikä saattaa purkautua esimerkiksi raivoamisena.

– Jos vanhempi ei ole vastannut lapsen tarpeisiin, voi olla vaikea luottaa muihin aikuisena, sanoo Pettinen.

Usein ajatellaan, että jos lapsuus on ollut turvallinen, ei tarvitse huolehtia traumoista. Rauhala muistuttaa, että ongelmia syntyy normaalin oloisissakin perheissä.

– Esimerkiksi taipumus suorittamiseen voi olla opittu jo lapsena, jolloin on ajautunut vastuunkantajan rooliin. Suorittaja voi tuntea kelpaavansa vain, kun tekee asiat täydellisesti.

Älä anna yhteyden katketa

Trauma voi uinua pitkään ja pulpahtaa esiin, kun elämässä tapahtuu käänne: tulee esimerkiksi vanhemmaksi tai menettää vanhempansa. Hoivattavasta tulee hoivaaja. Trauma voi myös näyttäytyä, kun oma lapsi tulee ikään, jolloin itsellä tapahtui jotain traumaattista.

Tuntuuko vauvan itku tai lapsen kiukuttelu sietämättömältä? Oliko itselläsi tilaa tunteille lapsena?

– Ollaan hyvällä tiellä, jos osaa liittää lapsuuden kokemukset vahvoihin reaktioihin aikuisena, Sari-Annika Pettinen sanoo.

Jos traumaa ei käsittele, on vaarana, että muuttuu arvaamattomaksi, etäiseksi tai tunteettomaksi. Käsitys itsestä voi muuttua kielteiseksi. Hyvää tarkoittava puoliso voi näyttäytyä uhkaavana. Voi olla kipukokemuksia, pahimmillaan väkivaltaista käytöstä.

– Jos traumaa ei käsittele, tulee tunne, ettei millään ole mitään väliä, Pettinen summaa.

Hän muistuttaa, että osa reaktioista liittyy normaaliin suuttumukseen. Viha ei aina ole merkki traumasta.

– Vihalla on elintärkeä tehtävä. Se pitää meidät valppaina ja auttaa puolustamaan omia rajoja.

Jos ei käsittele traumojaan, yhteys itseen ja muihin alkaa katketa. Tunnemöykyssä voi olla niin moni tunne kippurassa, ettei enää tunnista, mistä tunteet kumpuavat. Voi masentua ja ahdistua. Suhde menee solmuun.

– On hankala olla suhteessa ja rakastaa, jos on koko ajan riitaa tai paha olla, Pettinen sanoo.

Käy traumaan käsiksi

Aluksi tärkeintä on tunnistaa tilanne, jossa trauma näyttäytyy. Silloin siihen voi vaikuttaa. Kuohuttavan tilanteen jälkeen voi lempeästi havainnoida itseään.

– Voit todeta itseksesi, että töksäytinpä ikävästi. Miksi kuppi meni nurin? Rauhala sanoo.

Riidan hetkellä auttaa itselle kohdistettu, myötätuntoinen ja hyväksyvä puhe. Rauhala antaa esimerkin.

– Laita käsi rinnalle tai ota kädestäsi kiinni. Puhu itsellesi kuin äiti puhuisi lapselle, jota pelottaa. Sano vaikka, että ei ole mitään hätää, kaikki on hyvin, vaikka kaikki ei olisikaan hyvin. Näin luot myönteisen illuusion itsellesi ja voit säilyttää toimintakykysi.

Rauhoittuminen ei ole helppoa. Mitä tiiviimpi, syvempi tai kroonistuneempi traumakokemus on, sitä vaikeampi tunnereaktioihin on puuttua. Kun oppii rauhoittumaan, hermostomme viestii, että olemme turvassa.

Jos puolison trauma haittaa yhteiseloa, kannattaa puhua asiasta rauhallisella hetkellä. Mistä vahvat reaktiot kumpuavat? Mikä auttaisi puolisoa selviämään tunnekuohusta? Tulenko lähelle, vai pidänkö etäisyyttä?

Jos itsensä havainnointi tai puolison kanssa keskustelu eivät auta, kannattaa harkita terapiaa, joko yksin tai yhdessä. Terapiassa syntyy turvallinen suhde, jossa uskaltaa päästää suojamekanismeistaan hetkellisesti irti ja käsitellä traumaansa.

Terapiaan on hyvä mennä varsinkin silloin, jos huomaa, että riitelyssä on aina sama kierre: toinen reagoi toisen reaktioon. Kehältä voi olla vaikea irtautua ilman apua. Toivoa nimittäin on.

– Kun käyttäytymisen tunnistaa, on mahdollista opetella hillitsemään itseään. Olen saanut kyynel silmässä todistaa, kuinka ihmiset alkavat terapiassa muuttaa käytöstään, Sari-Annika Pettinen sanoo.

Miten psykologi Ilona Rauhala on pärjännyt hiekkalaatikolla syntyneen traumansa kanssa?

– On ollut pitkä tie hoivata sitä osaa itsessäni. Olen käynyt erilaisissa terapioissa. Kymmeneen viime vuoteen ei ole ollut kokemusta, etten tulisi ymmärretyksi. Nykyisessä parisuhteessani traumaattinen kokemus ei ole enää aktivoitunut. Se on aivan mieletöntä!

Lukijat kertovat: Pelkään hylkäämistä

”Koin lapsena perheväkivaltaa, vanhempien alkoholinkäyttöä sekä heidän vaikean eronsa. Jouduin huolehtimaan nuoremmista sisaruksistani. Trauma on näyttäytynyt kunnolla vasta nyt aikuisiällä, kun olen perustanut perheen. Tunteiden hallinta on vaikeaa joissain tilanteissa. Tunnen olevani huono, jos minua vähätellään. Mielialat vaihtelevat tiuhaan ja rajusti. Tästä seuraa turhaa draamaa ja riitaa.”  Nina

”Historiastani löytyy koulukiusaamista ja avioeroja. Puolisoni petti minua. Näistä kokemuksistani jäivät traumat, jotka tulevat esiin, kun on rahaongelmia tai muita huolia.” Mia

”Ex-mieheni oli mustasukkainen ja kahlitseva. Minulla on nyt uusi miesystävä, mutta olen edelleen varovainen muiden miesten seurassa. Ei tee mieli nauraa ja vitsailla, koska eksäni olisi heti luullut, että minulla on jotain meneillään heidän kanssaan.” Anna

”Olemme molemmat puolisoni kanssa pettäneet toistemme luottamuksen. Tämä kantautuu mukanamme ja näkyy päivittäisessä arjessa. Emme voi edelleenkään luottaa toisiimme. Kokeilimme terapiaa, mutta se ei auttanut.” Janna

”Vanhempani riitelivät rajusti ja erosivat. Minua on kiusattu koulussa ja työpaikalla. Tulkitsen herkästi, että mies loukkaa. Ajattelen, ettei minusta voi kukaan tykätä saati rakastaa. Pelkään koko ajan hylkäämistä. Taivuttelen miestäni pariterapiaan.” Hanna

Lukijakysely tehtiin terve.fi:ssä tammikuussa.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 5/2020.

Julkaistu: 12.5.2020
Kommentoi »