Me kaikki haluamme ja myös tarvitsemme rakkautta. Tunne on monimuotoinen. Se koostuu kiintymyksestä ja välittämisestä, ja siihen voi liittyä myös intohimoa. Rakkauden eri muotoja löytyy esimerkiksi ystävyydestä ja vanhemmuudesta sekä romanttisesta ja seksuaalisesta rakkaudesta.
Yhteydessä oleminen toiseen ihmiseen on ihmisen perustarve. Rakkaus liittää yhteen ihmisiä, yhteisöjä, ystäviä, perheitä, pariskuntia.
”Inhimillinen halu rakastaa ja tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi, kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään on jokaisen ihmisen ytimessä”, sanoo psykologi ja kouluttaja Heli Heiskanen.
On luonnollista kaivata turvallista tunne- yhteyttä ja luotettavaa ihmissuhdetta. Monet meistä tahtovat jakaa elämänsä jonkun kanssa.
”Toivotaan arjen kumppanuutta ja halutaan kasvaa ihmisenä rinnakkain. On tärkeää saada olla jollekin merkityksellinen, ja että joku on erityisen tärkeä itselle”, sanoo Heiskanen, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan Uskalla rakastaa – Kohti aitoa tunneyhteyttä.
Joillakin ihmisillä on suorastaan pakottava rakkauden nälkä. Silloin kaipuu yhteyteen on hyvin voimakas. Sanaparissa on sävy, joka saa miettimään, onko taustalla jokin suuri puutostila, rakkauden puute.
”Joskus voimakas rakkauden nälkä on peräisin jo lapsuudesta, jolloin kyseessä voi olla varhaisissa kiintymyssuhteissa syntynyt haava tai hylätyksi tulon kokemus. Toki se voi olla peräisin myös myöhemmältä ajanjaksolta, jolloin ihmiskontaktit ovat jääneet liian vähälle.”
Esimerkiksi koronan aikana moni yksinasuva ihminen saattoi kokea valtavaa, täyttymätöntä tarvetta toisen ihmisen läsnäoloon omassa elämässään.
”Rakkauden nälkä voi olla siis hetkellinen tai koko elämän kattava.”
Kiintymyssuhde syntyy lapsena
Joillekin meistä on muita helpompaa luottaa toiseen ja tuntea olonsa turvalliseksi toisen ihmisen kanssa. Kiintymyssuhdeteoriassa puhutaan turvallisista ja turvattomista kiintymyssuhteista. Ristiriitainen kiintymyssuhde on yksi turvattoman kiintymisen muoto.
Sen pohjalla on useimmiten lapsuudesta peräisin oleva kokemus vaille jäämisestä ja siitä, että omat tarpeet eivät ole tulleet täytetyiksi. Tunne on syvällä kehossa ja mielessä.
Jos on vaikkapa ollut osa isoa lapsikatrasta, eikä vanhemmilla ole riittänyt aikaa keskittyä lapsen tarpeisiin. Tai jos äiti on ollut masentunut eikä ole jaksanut pitää riittävästi sylissä, tai perheen rahahuolista on syntynyt epävarma tunneilmasto, turvattomuuden kokemus on seurannut lasta aikuisuuteen.
”Tällaisessa tapauksessa tarve saada rakkautta sekä pelko, ettei saa sitä tarpeeksi tai että tulee haavoitetuksi, voi aktivoitua helposti”, Heiskanen sanoo.
”Silloin ihminen saattaa epäillä aina uuden tuttavuuden tavattuaan, onko tämä luotettava. Se voi olla myös alitajuista, jolloin ihminen on epäluuloinen tahtomattaan ja ymmärtämättä itsekään, miksi.”
Epävarmuus voi näkyä käytöksessä esimerkiksi aiheettomana mustasukkaisuutena tai muuna luottamuspulana.
Jos yhteyden puuttumisen kokemus on myöhemmältä ajalta, siitäkin voi seurata rakkauden nälkää. Se saattaa kuitenkin olla ”kevyempää”, jos on saanut kokea myös turvallisia ja tyydyttäviä kiintymyssuhteita.
Meillä kaikilla kuitenkin on ainakin jonkin verran tällaisia turvattomuuden kokemuksia. Niiden tunnistamista itsessään ei pidä siis säikähtää.
”Ja hyvä uutinen on, että kaikille tunne-elämän haasteille voi tehdä jotakin. Kaikenlaisia kokemuksia voi eheyttää terapiassa tai muun itsetuntemustyöskentelyn avulla”, Heiskanen kertoo.
Toivekuva ei ole totta
Jos tunnistaa rakkauden nälkää itsessään, kannattaa pohtia, mistä se kumpuaa. Rakkauden nälällä on monenlaisia ilmenemismuotoja.
Yksi sellainen on läheisriippuvuus, jolloin ihmissuhteessa ollaan ikään kuin toisen ehdoilla. Omia tarpeita ja rajoja ei tunnisteta tai ilmaista, vaan ne hylätään.
Tämä tapahtuu usein alitajuisesti, sillä läheisriippuvuus on selviytymiskeino, jonka taustalla ovat aiemmat kokemukset.
Silloin ihminen saattaa uskoa, että jos minä hoidan kaikki käytännön asiat perheessä, puoliso herää huomaamaan, että olen arvokas. Tosiasiassa puoliso saattaa olla vaikkapa päihderiippuvainen, ja oma toiminta vain mahdollistaa tilanteen jatkumisen.
Toinen ilmenemistapa voi olla, että ihastuu hyvin helposti ja pikemminkin toivekuvaan toisesta ihmisestä. Ihastuminen ei usein kestä, sillä toivekuva ei ole todellinen.
”Silloin lähes jokainen treffikumppani voi herättää kuvitelman, että olisiko tämä elämäni rakkaus?” Heiskanen kuvailee.
Tämä voi linkittyä ristiriitaiseen kiintymyssuhdemalliin, jossa tarve tulla rakastetuksi on valtavan suuri.
”Se, että odottaa, että toinen tekee minut onnelliseksi ja poistaa pahan oloni, saattaa olla epärealistista rakkauden nälkää. Silloin olen riippuvainen toisen rakkaudesta.”
Jos rakkaudennälkäinen alkaa miellyttää liikaa ja uhrautuu tai suostuu huonoon kohteluun, kyse voi olla läheisriippuvuudesta. Mutta se voi olla myös lievempää.
”Läheisriippuvuuteen liittyy usein uppoutuminen kokonaan toiseen, jolloin koko elämä alkaa pyöriä toisen ihmisen ja suhteen ympärillä. Samantyyppisiä kokemuksia voi olla monella ilman, että ne olisivat häiritsevän voimakkaita”, Heiskanen sanoo.
Epätervettä rakkauden nälkä on silloin, kun rakkauden tavoittelusta tulee pakonomaista ja se aiheuttaa itselle tai toiselle ahdistusta ja kärsimystä.
”Jos keskittyy liikaa rakkauden saamiseen, se voi viedä tilaa muulta elämältä. Silloin oma hyvinvointi jää vähemmälle huomiolle ja tämänhetkinen elämä saattaa jäädä elämättä.”
Tarvitsevuus saattaa säikäyttää
Kun ihminen keskittyy jonkin puuttumiseen, hän ei aina huomaa sitä, mitä hänellä jo nyt on. Esimerkiksi omat harrastukset ja ystävät voivat jäädä, jos ajatukset pyörivät koko ajan mahdollisen seurustelukumppanin löytämisessä.
Jos rakkauden tarve on hyvin suuri, sen täyttymättä jääminen tuntuu tietenkin pahalta. Vastavuoroinen rakkaus tuntuu ihanalta.
”Pahimmillaan rakkauden nälkä voi aiheuttaa fyysistä kipua ja epätoivoista olotilaa. Sellainen voi karkottaa läheltä ihmisiä, sillä liika ripustautuminen tuntuu usein muista tukahduttavalta.”
Jos on kovin vaativa ja tarvitseva, toinen saattaa säikähtää ja peräytyä. Tarvitseva ihminen voi esimerkiksi suuttua, jos hänen viesteihinsä ei vastata heti.
Toiselle voi tulla tunne, että häneen ei luoteta vaan hänen pitäisi koko ajan todistella rakkauttaan. Silloin omana itsenään oleminen on vaikeaa eikä suhde pääse etenemään luonnollista tahtia.
Voimakasta rakkauden nälkää voisi kuvata kuin addiktiona. Silloin mikään ei riitä sen täyttämiseen.
Se tuo hyvää oloa, mutta sen avulla saatetaan peittää vaikeita tunteita, kuten häpeää. Joku voi esimerkiksi hävetä omaa kehoaan, koska on lapsena oppinut, ettei se ole oikeanlainen. Silloin hän voi uskoa, että suuri rakkaus pelastaa hänet ja poistaa häpeän.
”Rakkauden tarve toimii ikään kuin korvikkeena. Jokainen määrittelee itse, milloin rakkauden nälkä on liiallista, eli se tuottaa kärsimystä itselle tai toiselle.”
Opettele tunteiden säätelyä
Aina ei ole helppoa huomata tällaisia asioita itsessään. Heiskanen kannustaa kuitenkin itsetuntemuksen syventämiseen.
”Kun havainnoi itseään, voi alkaa huomata, miten rakkauden nälkä ilmenee ja mitä hyvää ja mitä ongelmia se kenties aiheuttaa.”
Odottaako esimerkiksi, että toinen soittaa jatkuvasti tai vastaa viesteihin heti?
”Vaikka olisi itse hyvin ihastunut ja innostunut, ei oman tunteen mukaan ole pakko toimia. Jos toinen osaa tasapainon kommunikaatiossa, sitä voidaan harjoitella yhdessä.”
Voidaan sopia yhdessä, mikä määrä viestittelyä on hyväksi. Jollekin voi olla tärkeää saada aamuisin hyvänhuomenen toivotus. Tai voidaan sopia, että viesti kuitataan vastaanotetuksi, vaikkei juuri sillä hetkellä pystyisikään heittäytymään keskusteluun.
Tarvitsevampi osapuoli voi harjoitella sietämään sitä, että vaikka kommunikaatio ei tapahdu hänen määräämässään tahdissa, se toimii silti.
Heiskasen mukaan tunteiden säätelyn opettelu auttaa. Avuksi tunteiden tunnistamiseen voi ottaa paitsi terapiaa, myös kirjoja, kursseja tai keskusteluja läheisten kanssa.
Jätetyksi tuleminen pelottaa
Kun sisäiset vaille jäämisen kokemuksemme ovat voimakkaita, se voi johtaa paitsi yltiöpäiseen rakkauden janoamiseen, toisaalta myös rakkauden tarpeen vaimentamiseen.
”Välttelevässä kiintymyssuhdemallissa rakkauden nälkää ei välttämättä koeta, vaan se vaimennetaan. Välttelevä kiintymyssuhde on yksi turvattomista kiintymyssuhteista. Siinä aitoa tunneyhteyttä vältellään alitajuisesti, sillä pelko haavoitetuksi tulemisesta on valtavan suuri”, Heiskanen kuvailee.
Jos on esimerkiksi tullut jätetyksi aiemmassa suhteessa, voi pelko tilanteen toistumisesta olla niin voimakas, että ihminen ei uskalla enää paljastaa sisintään. Hän voi alkaa vältellä aitoa läheisyyttä.
Tai jos seurusteleva pari on viettänyt vuorokauden yhdessä, välttelevästi kiintynyt saattaa vetäytyä sen jälkeen viikoksi yksinäisyyteen, koska läheisyys tuntuu liialliselta ja omaa rauhaa uhkaavalta.
Toinen taas saattaa olla innostunut yhdessä vietetyn vuorokauden jälkeen ja ajatella, että nyt tämä suhde alkaa viimein toimia. Kun toinen kuitenkin katoaa sen jälkeen tai viestittely vähenee selkeästi, suhteen dynamiikka aiheuttaa jälleen suurta epävarmuutta.
Itseään toistava kehä hiertää välejä.
Oman onnen voi sabotoida
Aitoon tunneyhteyteen kuuluu tasapaino läheisyyden ja etäisyyden välillä. Silloin ymmärrämme, että toinen ihminen ei voi koskaan täyttää kaikkia tarpeitamme.
”Jos odotamme sitä, tulemme aina pettymään. Kukaan ei voi tulla pysyvästi onnelliseksi toisen ihmisen kautta”, Heiskanen sanoo.
Aito tunneyhteys on yksinkertaista ja selkeää. Käytännössä meillä kaikilla on kuitenkin rooleja ja opittuja käyttäytymismalleja, jotka hidastavat aidon yhteyden saavuttamista. Yksi tavallinen tapa vältellä yhteyttä ovat erilaiset suojakuoret.
Niitä voivat Heiskasen mukaan olla esimerkiksi suorittaminen, miellyttäminen, kontrollointi tai välttely.
Voimme hakea arvostusta ja hyväksyntää toiselta esimerkiksi miellyttämällä. Silloin peitämme todellisen luonteemme, koska uskomme, että emme kelpaa omana itsenämme.
Näin yritämme välttää riskiä, että tulemme hylätyksi. Suojakuorilla yritetään suojautua haavoittumisen mahdollisuudelta ja saada arvostusta toisilta.
Saatamme myös sabotoida omaa onneamme vaikkapa kritisoimalla toista liikaa huomaamattamme.
”Uuden ihmisen voi torjua nopeasti, jos keskittyy liikaa tämän mahdollisiin huonoihin puoliin eikä näe hänessä olevaa hyvää.”
Aito tunneyhteys tuntuu turvalliselta
Voimme torjua toisen ennen kuin tulemme itse torjutuksi. Pienenkin vastoinkäymisen kohdalla saatamme päättää, että tämä oli kynnyskysymys, eikä suhde sittenkään toimi.
Kiirehdimme päättämään suhteen ennen kuin tulemme itse jätetyksi.
”Kuten kaikessa ihmisen toiminnassa, tästäkin voi tulla tapa. Vanha kaava voi toistua, kunnes tiedostamme sen ja haluamme siihen muutosta”, Heiskanen sanoo.
Aito tunneyhteys tuntuu rauhalliselta ja turvalliselta.
”Aidossa tunneyhteydessä ihminen voi olla sellainen kuin on. Hän tunnistaa omia tunteitaan, rajojaan ja tarpeitaan. Hän voi ilmaista itseään peittelemättä, esittämättä ja pakenematta.”
Silloin ei tarvitse pelätä, että paljastaa syvimpiä tuntojaan. Juuri sitä nimittäin tarvitaan molemmilta, että tutustuminen ja läheinen tunneyhteys on mahdollista.
Suurin harhakuvitelma Heli Heiskasen mukaan on se, että rakkauden odotetaan tulevan jostain ulkopuoleltamme, toisilta ihmisiltä.
”Sitäkin rakkaus on, luonnollisesti. Omasta mielestäni kaikkein tärkein rakkauden muoto on universaali rakkaus, joka on kaikkialla ja meissä jo sisällä. Sitä voidaan kokea ilman toista ihmistä ja jakaa muiden kanssa.”
Kun ihmisellä on aito yhteys itseen, hänellä on rauhallinen ja hyvä olo.
”Se on hieno päämäärä ihmisenä kehittymiselle.”
Yhteyden ja erillisyyden säätely
Toisinaan parisuhteessa puolisoiden tarpeet läheisyyden ja etäisyyden suhteen eroavat toisistaan. Siitä aiheutuu herkästi turvattomuuden kokemuksia.
Se, joka haluaisi enemmän yhdessäoloa, voi kokea toisen etäisyyden tarpeen ahdistavana ja saattaa kokea hylätyksi tulemisen pelkoa ja turvattomuutta. Se, joka taas kaipaa enemmän omaa tilaa ja aikaa, voi kokea tukahduttavana, jos erillisyyttä ei ole tarpeeksi.
Jos asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, toinen voi alkaa selittämättömästi etääntyä tai vähentää yhteydenpitoa. Se taas voi aiheuttaa toisessa hämmennystä ja huolta suhteen tilanteesta.
”Turvattomat kiintymyssuhdemallit ilmenevät usein läheisyyden ja etäisyyden heilahteluina. Usein tämä tapahtuu tiedostamatta jonkinlaisina automaattisina reaktioina, ja siksi se voi monesti tuntua hieman käsittämättömältä”, Heli Heiskanen sanoo.
Kumppanin kanssa voi harjoitella puhumaan asiasta rakentavalla tavalla. Mitä kumpikin tarvitsee tunteakseen olonsa turvalliseksi? Miten löydetään tasapaino ja mitä yhteisiä pelisääntöjä sovitaan?
”Se on hedelmällisempää kuin ajautua kiistelemään epäolennaisista asioista, jotka eivät ole ongelman syy. Näin hyvä tunneyhteys voi säilyä.”
Lähde: Heli Heiskanen: Uskalla rakastaa – Kohti aitoa tunneyhteyttä. Origonova 2021.
Heli Heiskanen
on psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija, joka asuu osittain Kreikassa. Hän on kirjoittanut kirjat Herkkyyden voima – Opas omannäköiseen elämään (Origonova 2016), Uskalla rakastaa – Kohti aitoa tunneyhteyttä sekä Erityisherkän lapsen kanssa (Minerva 2022).
Heli järjestää koulutuksia rakkaudesta, herkkyydestä ja henkisestä kasvusta sekä intuitiivisesta hoitamisesta. Hän myös järjestää retriittejä Kreikassa sekä pitää psykologin etävastaanottoa nuorille, aikuisille ja pareille.
