Pysyttekö yhdessä, kun lapset lähtevät? Vääjäämätöntä eroa ei kannata viivyttää lasten takia, asiantuntija sanoo

Pysyttekö yhdessä, kun lapset lähtevät? Vääjäämätöntä eroa ei kannata viivyttää lasten takia, asiantuntija sanoo
Haaveiletteko kumppanisi kanssa täysin eri asioista? Jos ero on vääjäämätön, sitä ei kannata siirtää siihen asti, että lapset muuttavat pois kotoa. Se on väärin lapsia kohtaan.
Julkaistu: 13.5.2020

Sinä vuonna Johanna Muuraiskankaan molemmat lapset tekivät muuttoa omilleen. Parinkymmentä vuotta kestäneen lapsiperhevaiheen jälkeen vanhemmat jäisivät kaksin. Sitten olisi aikaa parisuhteelle ja kahdenkeskisille matkoille. Voisi vaikka muuttaa maalle, Muuraiskangas haaveili.

Toisin kävi. Melko pian lasten lähdettyä eteen tulikin avioero. Muuraiskangas oli ehtinyt olla puolisonsa ja lastensa isän kanssa yhdessä 17-vuotiaasta, lähes 30 vuotta.

Eräänä päivänä mies sai sanottua, että hän on ryhtynyt miettimään elämäänsä ja että hänen täytyy varmaankin tehdä joitakin ratkaisuja.

Muuraiskangas jäi asumaan yksin perheen kolmikerroksiseen ja 400-neliöiseen taloon.

– Olin tottunut nuorten menemisistä ja tulemisista syntyviin ääniin. Ensin ne olivat poissa. Kun vierellä ei ollut puolisoa, tuntui, että kaikki elämän äänet hiljenivät.

Ero pitkästä liitosta nostaa usein pintaan syviä kelpaamattomuuden ja hylätyksi tulemisen tunteita – varsinkin, jos ero tapahtuu yllättäen. Myös tyhjenevä pesä saattaa herättää samoja tunteita.

– Mikäli ero ja lasten lähtö tapahtuvat samaan aikaan, voi tämä olla jopa työkyvyn vievä yhtälö, sanoo Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa.

– Siinä elämään tulee yhtä aikaa kaksi valtavaa stressitekijää, Oulasmaa sanoo.

Jos on kokenut elämäntehtäväkseen perheenjäsenten hoivaamisen, lasten lähtö on silloin erityisen suuri kriisi. Yhtäaikaisen eron ja tyhjenevän pesän myötä saattaa huomata, että on elänyt kokonaan muiden tarpeita varten.

– Se saattaa olla kipeä havainto ja herättää kysymyksen, mikä on tehtäväni tästä eteenpäin.

Jos ero ja lasten lähtö osuvat samaan ajankohtaan, voiko kyse olla sattumasta?

Tietenkin voi, mutta ei aina. Jotkut parit tekevät tietoisen sopimuksen, että yhdessä pysytään, kunnes lapset ovat lentäneet pesästä. Joskus puolisoista toinen on päättänyt, että parisuhde jatkuu vain lasten lähtöön saakka.

– Väkisin ei kannata olla yhdessä missään vaiheessa. Lasten kannalta tulehtunut ilmapiiri voi olla haitaksi, ei se, että erotaan, Oulasmaa sanoo.

Ero ja lasten lähtö samaan aikaan ei ehkä ole sattumaa.

Jos pari on päättänyt pysyä yhdessä pesän tyhjenemiseen saakka, vastuu asiasta siirtyy aikuisilta lapsille. Sekään ei ole hyväksi.

– Lapset saavat mallin parisuhteesta, joka saattaa olla viileä ja riitaisakin. He voivat lisäksi tuntea epäoikeudenmukaisuutta, kun on heidän vastuullaan pitää vanhempien parisuhde kasassa. Vanhempien olisi tärkeää erottaa, mitkä päätökset kuuluvat vanhemmuuden ja mitkä parisuhteen alueelle.

Joskus parisuhde kriisiytyy lasten teini-iän myllerryksessä. Paljon puhutaan pikkulapsiajan kuormittavuudesta, mutta vaippa- ja taaperovaihe ei ole ainut haastava aika perhe-elämässä.

Ylen Marja Hintikka Live -ohjelman parin vuoden takaisessa verkkokyselyssä puolet vanhemmista vastasi, että kaikkein raskaimmalta vanhemmuus on tuntunut lasten ollessa teinejä. Ristiriitaista on, ettei ulkopuolista apua ole silloin välttämättä tarjolla samaan tapaan kuin pienempien lasten vanhemmille.

– Kunnat tarjoavat tukea eroa harkitseville vanhemmille, mutta usein tällaiset mahdollisuudet on suunnattu pienten lasten perheille, Oulasmaa sanoo.

Hänen neuvonsa on, että parisuhteessa on viisasta puhua ääneen omista tulevaisuuden haaveista. Vaikka oman pään sisällä on suunnitellut viettävänsä yhteiset eläkepäivät lapsenlapsiin keskittyen, toinen ei välttämättä ajattele samoin. Todellisuudessa puoliso saattaa haaveilla vetäytymisestä mökille myös talviksi.

Eroa ei välttämättä voi ennaltaehkäistä keskustelemallakaan. Toisaalta puhuminen on ainut keino päästä selville siitä, millaista ajatuksia toisen päässä pyörii.

– Jos haaveista ei koskaan keskustella, niistä voi tulla oman pään sisällä itsestäänselvyyksiä, joiden ei ymmärrä koskevan lainkaan toista. Kukaan ei silti voi tehdä enempää kuin ottaa asian puheeksi. Mikäli toinen ei kysyttäessäkään halua kertoa näkemyksistään, häntä ei voi pakottaa siihen.

Vinkki: Ammattiapua kannattaa aina hakea, jos sille on tarvetta. Ota yhteyttä työterveyslääkäriin tai omaan terveyskeskukseen.

Pakko päästä tutusta talosta pois, Johanna Muurahaiskangas mietti eron tultua.

– Olin jo paniikissa muuttamassa tyhjentyneestä kodista. Ystävä neuvoi, ettei tunnekuohussa kannata lähteä. Hän sanoi, että surua kannattaa surra myös paikassa, joka sitä herättää, mietti Johanna Muuraiskangas eron tultua.

Niinpä Muuraiskangas jäi valtavaan taloonsa. Onneksi oli koira, joka pakotti lenkille aamuin illoin.

– Olin niihin aikoihin yrittäjä ja freelancer. Yritin tehdä töitä, mutta se ei oikein onnistunut, kun olin niin heikossa hapessa.

Pian hän hakeutui palkkatöihin, sillä arveli, että säännöllinen työ ja tieto säännöllisistä tuloista helpottaisivat.

Sekin auttoi, että tytär kumppaneineen otti tavakseen saapua Muuraiskankaan luo viikonlopun viettoon. Myös ystävien tuki oli korvaamatonta. Jääminen auttoi voittamaan omia pelkoja.

– Sain huomata, että selviydyinkin sisäisen suruni kanssa siellä hiljaisuudessa, vaikka se teki kipeää.

Seuraavana keväänä, reilun puolen vuoden kuluttua erosta, Muuraiskangas muutti uuteen kotiin.

Nyt erosta on yhdeksän vuotta. Muuraiskangas ajattelee, että eroaminen oli lopulta hyvä asia.

– Vihdoin, yli 50-vuotiaana, uskallan olla minä. Koen olevani myös parempi kumppani, äiti ja mummo kuin mitä oletettavasti olisin ilman kokemustani.

Muuraiskangas miettii, että pääseminen sinuiksi uuden elämäntilanteen kanssa kesti kuitenkin vähintään kolme, neljä vuotta. Hänen neuvonsa on, että vastaavassa tilanteessa ei kannata lähteä suorittamaan surua pois esimerkiksi uusilla harrastuksilla tai muilla kikka kolmosilla.

– Parempi olisi aidosti pysähtyä ja ottaa vaikeatkin tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Se voi johtaa itsetuntemuksen paranemiseen ja vaikuttaa myös lasten hyvinvointiin.

Vinkki: Aikuistuvaltakin lapselta on tärkeä kysyä, millaisia ajatuksia vanhempien ero herättää.

Valtavan muutoksen seuraukset saattavat tulla näkyviin, vaikka erosta ja pesän tyhjenemisestä olisi kulunut jo aikaa.

Kun Muuraiskankaan tytär alkoi hiljattain odottaa lasta, tuleva isoäiti huomasi tuntevansa haikeutta siitä, ettei asiaa voinut jakaa toisen biologisen isovanhemman kanssa.

– Haikeuden tunteita tuli siitä huolimatta, että minulla on miesystävä, jonka kanssa olemme olleet yhdessä vuosia.

Väestöliiton Minna Oulasmaa sanoo, että eron jälkeiseen isovanhemmuuteen liittyviä surun ja menetyksen tunteita voi ilmaantua myös silloin, kun kuulee ydinperheessä elävien ystävien puhuvan omasta mummoudestaan tai vaariudestaan.

– Se voi olla suuri suru, ettei saa kokea yhteistä isovanhemmuutta puolisonsa kanssa. Yhdessä olevat isovanhemmat pystyvät käymään eri tavalla läpi perheen yhteistä historiaa ja tunnemuistoja, joita isovanhemmuus usein nostaa pintaan.

Oulasmaa tietää omasta kokemuksesta, että yhdessä olevien parien isovanhemmuus kuulostaa helposti erilaiselta kuin oma.

–Olen eronnut lasteni toisesta vanhemmasta. Onneksi minulla on ihana puoliso, joka on todella tärkeä bonusvaari lapsenlapselleni.

Vinkki! Ero ja lasten lähtö samaan aikaan ei ehkä ole sattumaa. Ammattiapua kannattaa aina hakea, jos sille on tarvetta. Ota yhteyttä työterveyslääkäriin tai omaan terveyskeskukseen.

Kolme kirjaa erosta

Romaanin päähenkilö Ellen tekee eroa kahdenkymmenen viiden vuoden liitosta. Psykologiseen realismiin nojaava kerrontakeskittyy kuvaamaan erityisesti tunteiden käsittelyä eron eri vaiheissa. Annamari Marttinen: Ero.

Monista muista erokirjoista poikkeavassa teoksessa pääsevät ääneen vanhempiensa eron kokeneet lapset, joista osa on ollut taaperoita, osa jo aikuisia, eron tullessa. Miten ero on vaikuttanut heihin? Katariina Hakaniemi: Kaksi kotia.

Naispuolisille lukijoille suunnattu käytännön tietokirja valottaa sekä eron taloudellista että juridista puolta mutta pohtii myös elämän merkitystä eron käsittelyssä. Johanna Muuraiskangas: Kokonainen – Elämä eron jälkeen.

Mielitreeni: Miltä minusta tuntuu?

Näihin kysymyksiin vastaaminen saattaa auttaa tunnistamaan omia tunteita ja tarpeita elämänmuutosten keskellä.

  1. Millaisia tunteita tunnistat itsessäsi? Nimeä mahdollisimman tarkasti esimerkiksi viisi eri tunnetta.
  2. Mitä kukin tunne mielestäsi kertoo?
  3. Mikä voisi auttaa pysähtymään tähän hetkeen?
  4. Kenen kanssa voisit jutella siitä, mitä elämässäsi on tällä hetkellä meneillään?
  5. Millaista tukea lapsesi mahdollisesti kaipaisivat? Kuinka voisit varmistaa, että he saavat sitä?

Juttu on julkaistu Kotivinkki-lehdessä 2/2020.

1 kommentti