Puutarha on mainio parantola stressin ja huolten uuvuttamalle ihmiselle. Tälle retkelle otamme oppaaksi Eija Keckmanin. Hän on puutarhaterapian asiantuntija ja green coach. Eijan puolentoista hehtaarin puutarha Ahvenkoskella Loviisassa on vihreä keidas, pelastuslautta uutismyrskyjen maailmassa. Monet ovat elpyneet siellä.
Puutarhaterapiassa herätellään lempeästi kaikkia aisteja. Haistellaan ja maistellaan. Katsotaan ja kuunnellaan. Tunnustellaan ja tutkitaan. Väsynyttä elimistöä hellitään ja herätellään monelta suunnalta.
– Aistit vievät meidät yleensä varhaisiin, hyviin lapsuusmuistoihin. Korkean heinikon kahina esimerkiksi rauhoittaa. Sukellamme uudestaan syviin, positiivisiin tunnetiloihin, Eija kertoo.
Joskus jopa pelkkä kuva kasvista laukaisee vahvan muiston. Kun Eija vieraili muistisairaiden päiväkeskuksessa, eräs vanha rouva havahtui ja puhkesi puhumaan nähtyään punaisena hehkuvan pelargonian.
– Se oli liikuttavaa. Yhtäkkiä hän kertoi kotitalon rappusilla kasvaneista pelargonioista, patinoituneista saviruukuista auringonpaisteessa. Lämpimistä kesäpäivistä.
Eijalla on itselläänkin vastaavanlainen heräämisen kokemus. Hän joutui seitsemän vuotta sitten vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen lomamatkalla miehensä kanssa.
Vammoista parantuminen vei vuosia. Eija ajautui syvään henkiseen kriisiin. Katkeruus kasvoi. Toipilas kieppui kielteisyyden kehässä. Lopulta tytär puuttui asiaan.
– Hän sanoi, että äiti, olet uhriutunut. Lause herätti minut omaan tilaani. Varasin ajan psykiatriselta poliklinikalta. Ensimmäisellä käynnillä itkin tunnin verran suoraa huutoa.
Eija ei olisi ikinä kuvitellut, että hän jonain päivänä vielä voisi olla kiitollinen onnettomuudesta. Mutta niin kävi, koska rytäkkä laukaisi ison muutosprosessin.
Innokas puutarhuri ja tv-ohjelman suosittu vetäjä oli tehnyt työtä vuorotta. Onnettomuus pysäytti kaiken.
– Olen suorittajaluonne. Opin sen jo pikkutyttönä. Koin, että sain omalle elämälleni oikeutuksen vain suorittamalla kaiken mahdollisimman tehokkaasti ja hyvin.
Suorittamisesta vapautuminen oli Eijalle valtava henkinen helpotus. Hätkähdyttävintä oli katsoa omaa puutarhaa täysin uusin silmin toipumisen päätteeksi.
– Istuin vain ja olin. Kuuntelin ääniä ja nautin kaikesta ilman suorittamisen tuskaa. Olin niin onnellinen ja kiitollinen.
Eija varoittaakin, että puutarhasta ei saa tulla stressaavaa työmaata. Tämän testaamiseen on helppo konsti. Kun ajattelet omia istutuksiasi ja tiluksiasi, ensimmäisenä tuntemuksena tulisi olla vain silkka mielihyvä. Ilo ja onni.
Jos taas mieleen nousee ahdistus, viherpeukalo on kahmaissut rukkaseensa liian ison maapalan. Tehtävä on turhan vaativa.
– Puutarha kannattaa mitoittaa omien voimien mukaiseksi. Se on juuri sinun lintukotosi. Suojattu, salainen paikka eikä näyteikkuna ulkopuolisille.
Käy puutarhaan Eijan kanssa ja näe se uusin silmin:
1. Avaa portti
Puutarhaan astutaan ilman taakkoja. Jos haluat mahdollisimman elvyttävän ja autenttisen kokemuksen, älä varaa mukaan ajanvietettä, kirjoja tai kutimia. Kuuloaistilla on puutarhassa niin iso merkitys, että korvalaput jätetään kotiin. Kännykkä suljetaan.
Näköaisti on vahva ja hallitseva, joten välillä on hyvä laittaa silmät kokonaan kiinni. Siten kuulemiselle jää enemmän tilaa. Erotatko linnun laulun? Huomaatko tuulen havinan tai sateen ropinan? Miten äänet muuttavat tunnetilaasi?
Eija Keckmanin mukaan toipumisen kannalta paras puutarha on sellainen, josta löytyy useita rauhoittavia elementtejä, kuten puita, kiviä, liikkeessä olevaa vettä, paikkoja istua ja vain olla sekä alueita, joita saa kuopsutella tai kitkeä.
Mieli tyyntyy puutarhassa, joka aukeaa ikään kuin huone huoneelta.
Kiemurteleva polku johtaa tunnelmasta toiseen. Mitähän tuon mutkan takaa paljastuu?
– Vaikka puutarha olisi rehevä ja luonnonmukainen, rajauksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Ne auttavat mieltämme pysymään tilassa, joka rauhoittaa ja auttaa keskittymään, Eija neuvoo.
Hänellä on oman puutarhansa lisäksi Euroopassa kaksi ehdotonta suosikkia. Upea Mainaun puutarhasaari Bodenseellä Saksassa sekä The Lost Gardens of Heliganin -puutarha Cornwallissa Englannissa.
– Lempipaikkani täällä Ahvenkoskella on karppilammen rannalla sijaitseva mietiskelypenkki ja Hiljaisuuden puutarha. Viihdyn puutarhassa yksikseni. Silloin on helpointa päästä meditatiiviseen olotilaan.
Entä jos ei ole omaa pihaa eikä pääse vierailemaan isoissa julkisissa puutarhoissa?
Parvekkeellekin voi perustaa pienen keitaan: amppeleita, ruukkuistutuksia ja köynnöksiä. Mikropuutarhat kasvattavat suosiotaan.
Unelmien pienoismaailma mahtuu lasipurkkiin. Yhden vahvan kasvin kanssa pystyy luomaan pysyvän suhteen.
Eija sanoo, että kasvun seuraaminen voimaannuttaa aina.
– Emme tarvitse mahtailevaa puutarhaa. Pienikin vihreä keidas on riittävä kiitollisuuden harjoittamiseen.
2. Kuoki ja kitke
Suurin osa puutarhatöistä on yksinkertaisia ja vaatii lukuisia toistoja. Liikkeet ovat jo itsessään meditatiivisia. Hyvää mieltä syntyy myös siitä, että työnjäljen näkee välittömästi. Se on hyvin palkitsevaa.
Eija suosittelee meille raskaan koronakevään jälkeen kitkemistä. Se on aina ollut yksi hänen suosikkipuuhiaan puutarhassa.
Valitse siis sopivansuuruinen työmaa. Nypi, nyhdä ja kisko.
Kitkeminen tuo hallinnan tunnetta epävarmoina aikoina. Tämän palstan osaan hoitaa ja siistiä.
Tulosta syntyy välittömästi, jälki palkitsee. Hyvältä näyttää! Porkkanapenkistä saa vielä syksyllä satoa, ja kastelukannusta vettä taimien niskaan.
– Tunnin kahden kitkentä riittää, että asiat loksahtavat oikeille paikoilleen ja stressi häviää, Eija opastaa.
Jos on energiaa, kannattaa perustaa hyötypuutarha, josta voi noukkia syötävää syksyyn saakka. Makuaisti on hyvin emotionaalinen, joten sillä on iso merkitys tunnemaailmassamme. Kaikki kasvit, joista onnistuu saamaan satoa, tuovat onnistumisen tunnetta ja sitä kautta mielihyvää.
Eija viljelee yrttejä ja salaatteja ja iloitsee myös marjapensaiden, luumupuiden ja pensasmustikoiden sadosta myöhemmin kesällä.
3. Seuraa kukintoa
Olemme osa luontoa, vaikka nykyään se tuntuu monelta unohtuneen. Puutarha on hyvä paikka kasvattaa juuret takaisin omaan ytimeen.
Valitse kesän alussa jokin kukka, jonka elinkaarta seuraat. Pionin nuppu on ensin kuin napakka nyrkki. Pikkuhiljaa valtava kukka avautuu terälehti kerrallaan, kunnes koko komeus rehottaa valtoimenaan vapaana.
Sitten terälehdet tippuvat ja jäljelle jää siemenkota, joka näyttää aivan avaruusaluksen telakalta.
– Heräämme omaan elinkaareemme, joka on samanlainen kuin millä tahansa kukalla. Emme ole mitään ylimaallisia olentoja, vaan päädymme takaisin luontoon, multaan, osaksi kiertokulkua, Eija muistuttaa.
Jokaisen kasvuvaiheen kohdalla voi pysähtyä ja miettiä. Millainen oli kasvualustani? Sainko riittävästi ravinteita? Milloin avasin nuppuni? Missä vaiheessa kukoistin täysin vapaana? Millaisia siemeniä jätän maailmaan?
Kukkien värit puhuttelevat ihmisiä eri tavoin. Keltainen tuo monille energiaa ja iloa. Punainen voimaa ja rakkautta. Eija ammentaa rauhaa ja voimaa kalvakoista, meditatiivisista sävyistä: valkoisesta, violetista ja sinisestä. Hänen lempikukkiaan ovat kurjenpolvet, hortensiat ja luonnon orvokit.
– Ja kyllä vain, juttelen niille.
Omaan puutarhaan kannattaa valita värejä niiden vetovoiman mukaan. Mitä sävyjä sinä janoat tänä kesänä?
4. Pää pensaaseen
Tuoksut virkistävät ja piristävät. Hajut herättävät muistoja ja tunteita herkemmin kuin muut aistimukset. Pistä siis pääsi syreenipensaaseen, sulje silmäsi ja hengitä hitaasti vahvaa aromia.
Eija suosittelee hakeutumaan syreenimajan suojiin. Hän muistaa lapsuudesta aurinkoiset kesäpäivät, kun hänen mumminsa kattoi turvaisaan majaan herukkamehua ja herkkuja.
Suosikkikasvin vierellä kannattaa harjoittaa kiitollisuutta. Mieti kolme asiaa, joista olet kiitollinen juuri tänään. Toista harjoitusta päivittäin ja kiinnitä huomiota siihen, mitä tunnetasolla tapahtuu. Kuinka helpolta tai vaikealta harjoitus tuntuu?
Eijan suosikki on pensasmagnolia. Se on vaativa kasvi, joka palkitsee kasvattajansa ylenpalttisesti. Suuret kermanvalkoiset kukat avautuvat kesäkuussa. Ne tuoksuvat sitruunalle.
Tyrnipensas virkistää sekä mieltä että kehoa. C-vitamiinipitoinen mehu palauttaa voimat. Keltainen väri piristää. Kun energiataso nousee, puutarhaan kannattaa istuttaa tyrniä.
5. Viltti puun alle
Puut avaavat elämään uuden aikaperspektiivin. Niiden istutus kasvattaa kärsivällisyyttä. Lopputulos näkyy usein vasta kymmenien vuosien kuluttua.
– Puissa on ikiaikaista, vahvaa energiaa ja viisautta, kunhan niiden lähellä oppii hiljentymään, Eija sanoo.
Levitä huopa vanhan suuren puun alle. Asetu selinmakuulle. Tarkkaile lehvistön liikettä, varjojen ja auringonvalon tanssia.
Anna ajan kulua. Kun ajatukset alkavat harhailla, sulje silmät ja kuuntele lehtien kahinaa.
Eijan voimapuu on tammi. Koronakevään jälkeen hän neuvoo istuttamaan jaloja lehtipuita. Se on teko, joka symboloi elämän jatkuvuutta raskaan jakson jälkeen.
– Jalot lehtipuut ovat pitkäikäisimpiä ja antavat ajalle perspektiiviä. Kaikki puut ovat toki aina istuttamisen arvoisia.
6. Istahda kivelle
Mannerjää pysähtyi noin kaksitoista tuhatta vuotta sitten Eijan puutarhan kohdalla. Se tiputteli tontille paljon siirtolohkareita. Lapio osuu kiveen joka kerta.
– Kiitän kivistä tonttiani, Eija sanoo.
Kivillä on hänelle erityinen merkitys.
– Koen niiden valtavan energian ja turvan muuttuvassa maailmassa. Kun kiipeän siirtolohkareen päälle, kaikki asiat saavat realistiset mittasuhteet. Lyhytjänteiset tapahtumat saavat taustaksi ikiaikaisen perspektiivin.
Jos on niin onnekas, että omalla tontilla on suuria kiviä, niitä ei pidä siirtää pois. Ne voi tietysti sijoittaa parempaan paikkaan. Kivet antavat hienon taustan kaikille istutuksille, Eija opastaa.
7. Hotelli hyönteisille
Jos pölyttäjät häviävät maailmasta, meiltä loppuu ruoka. Ilman hyönteisiä ei siis ole ihmisiäkään. Niin yksinkertaista se on.
Puutarhassa on hyvä suosia kasveja, joista kimalaiset ja muut pörriäiset pitävät. Luonnon niitty on hyönteisille Michelinin kolmen tähden ravintola.
Ötököiden ystävä jättää tontille luonnonkasveja appeeksi ja perustaa kedon. Perhosbaarit ja hyönteishotellit pidetään auki ympäri vuorokauden. Kaikille janoisille riittää tilaa.
Eija kertoo, että keskikesällä kimalaisia on talon lähellä sijaitsevassa köynnöshortensiassa niin paljon, että tarmokas pörinä kuuluu sisälle saakka.
Terve nöyryys on Eijan mielestä yksi elämän merkityksellisimpiä asioita.
Olemme osa maailmankaikkeutta, ja jokainen kulkee valitsemaansa polkua yhtä tosissaan.
Niin tekevät myös muurahainen ja kovakuoriainen. Jo puutarhaan astuessa kannattaa riisua aikuisuuden raskas viitta harteilta ja astua keveisiin lapsenkenkiin. Eija neuvoo tarkkailemaan kimalaisen touhukasta pörräämistä ja perhosen lentoa.
– Parhainta on päästää meissä jokaisessa asuva pieni lapsi esiin ja tutkailla puutarhaa viattomin silmin vailla kyynisyyttä. Se on voimaannuttavaa, koska silloin olemme kosketuksissa sisimpämme kanssa.
Lapsen silmin näkee myös sellaista, mitä aikuiset eivät enää näe.
– Totta kai haltioita ja keijuja on puutarhassa!
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 5/2020.
