”Puolisoni on saamaton enkä jaksa olla perheen duracell-pupu – miten saan hänet liikkeelle?”

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
”Puolisoni on saamaton enkä jaksa olla perheen duracell-pupu – miten saan hänet liikkeelle?”
Perheen kotityöt eivät aina jakaudu tasaisesti ja reippaampi osapuoli voi helposti turhautua. Perheneuvoja Nina Kauppinen huomauttaa, että toisen saamattomuuden tai tekemättömuuden taustalla voi piillä myös väsymystä tai alavireisyyttä. Silloin nalkuttaminen ei auta.

Kotitöiden tärkeydestä ei parisuhteessa ole aina samanlaisia käsityksiä. Toinen tykkää puuhastella ja toinen haluaa levätä vapaa-aikansa. Ristiriidoista saattaa syntyä nalkuttamista, joka taas hiertää välejä ja pahimmillaan latistaa vähäisetkin halut tehdä yhdessä kotitöitä tai yhtään mitään.

Tämän viikon Rakkausklinikalla kysytään, miten oman puolison saa tekemään asioita, joita haluaisi että hän tekee. Perheneuvoja Nina Kauppinen muistuttaa, että ihmisten luonteet ovat erilaisia. Taustalla voi olla myös kuvio, joka on ollut vallalla suhteen alusta asti: toinen pitää lankoja käsissään ja toinen seurailee. Syyt toisen saamattomuuten voivat istua myös paljon syvemmällä – tekemättömyys voi johtua väsymyksestä tai muista mieltä painavista asioista.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Miten saan mieheni oma-aloitteisemmaksi kotitöissä ja muissa asioissa?

Hei ja kiitos että olette olemassa!

Mieltäni on painanut jo vuosia miehen laiskuus. Olemme viisikymppinen pariskunta ja meillä on kaksi aikuista lasta. Minä olen kodin duracell-pupu. Mieheni lempipuuhaa on television katsominen tuntitolkulla.

Jos pyydän häntä tekemään jotain, vastaus on: "et oo tehnyt". Olen sanonut, että autan mielelläni niissä asioissa, missä vaan voin. Kun olen maininnut tekemättömästä asiasta, hän lähtee raivoissaan siltä istumalta tekemään sen.

Haluaisin, että tämä tulisi häneltä itseltään, eikä vasta kun siitä on sanottu monta kertaa. Televisio kiinnostaa enemmän. Päivät hän on töissä, illat ja viikonloput menevät telkkarin ääressä. Auton korjaaminen on ainoa asia, minkä hän tekee oma-aloitteisesti.

Tähän tilanteeseen ei ole tullut muutosta, vaikka olen yrittänyt olla kälkättämästä hänelle, mutta lopuksi on pakko kysyä, että koska olet ajatellut tehdä tämän asian. Itse olisin tehnyt sen ajat sitten, mutta kun peukalo on keskellä kämmentä niissä asioissa, missä hän on hyvä – esimerkiksi remontti.

Emme kumpikaan pidä riitelemisestä, joten riitoja on harvoin. Tarvitsisin työkaluja, miten saisin miehen oma-aloitteisemmaksi.

Yhdessä olisi mukava tehdä asioita, mutta vastaus on aina "et ole tehnyt" tai "miksi et ole tehnyt", vaikka vaikka hän tietää, etten osaa tehdä kaikkia asioita. Hän ei arvosta näkymätöntä työtäni.

Kesällä innostuin tekemään kaikenlaista pikku puuhastelua pihalla, mutta hän vähätteli sitä. Se vaikutti minuun vahvasti ja tekeminen jäi siihen. Nyt ei innosta mikään. Katsomme yhdessä paljon elokuvia ja sarjoja, mutta olen kyllästynyt telkkarin katseluun ja haluaisin tehdä jotain muuta. Olen ehdottanut kaikenlaista, mutta ei häntä kiinnosta.

Vuosien varrella olen yrittänyt opetella laiskuutta, mutta en ole sellainen. Nyt tuntuu siltä, etten enää kiinnostu mistään. Koronakin tuo omat haasteensa.

Aina kuitenkin löydän itseni arkiaskareiden parista. Mies kyllä joskus tekee helppoja ruokia ja tiskaa, mutta nekään eivät tule oma-aloitteisesti, vaan pyytäen. Kun lapset olivat pieniä, hän osallistui enemmän arkiaskareihin ja muuhun.

Eroa emme ole ottaneet puheeksi eikä se ole ollut mielessäkään. Nyt kuitenkin puuttuu yhteisen tekemisen meininki. Miten saisimme arjen sujumaan paremmin ja meillä olisi mukavaa yhdessä? Nyt kipinä alkaa hiipua.

Perheneuvoja Nina Kauppinen vastaa:

Kiitos monelle tuttuja asioita sisältävästä kysymyksestäsi! Metatyön eli näkymättömän työn vähättely, yhteisen tekemisen puute ja kipinän hiipuminen ovat tavallisia asioita pitkässä parisuhteessa. Kurjaa, että olet alkanut vähitellen itsekin kärsiä kiinnostuksen puutteesta. Hyvä, että kuitenkin yhä jaksat hakea muutosta tilanteeseen!

Kuvaat osuvasti luonteidenne erilaisuuden näkymistä asioiden hoidossa. Sinä olet aloitteellinen kaikessa ja hän noudattaa pyyntöjäsi. Miehesi ei ehkä ehdi edes ajatella jonkun asian aloittamista, kun sinä olet jo hoitanut sen. Sinä touhotat kuin duracell-pupu ja hän pitää sinnikkäästi kiinni asemastaan sohvalla välillä hermostuen ja lähtien tekemään asioita mielenosoituksellisesti.

Persoonaerojen lisäksi voi olla, että olette juuttuneet näihin alusta asti tuttuihin asemiin, joissa sinä pidät lankoja käsissäsi ja hän auttaa. Tämän kuvion olisi hyvä liikkua. Voisitte lukea Rakkauden ammattilaisten Anja Nwosen blogikirjoituksen ja keskustella sen herättämistä ajatuksista.

Olet jo pitkään kokenut miehesi saamattomaksi ja laiskaksi. Oletko yhtään huolissasi hänestä? Kirjoituksestasi minulle tuli mielikuva väsyneestä ja ehkä myös alavireisestä miehestä. Kuinka kuormittunut hän on töistä, onko hänellä energiaa mihinkään töiden jälkeen? Mikä muu häntä kiinnostaa kuin tv ja auton korjaaminen?

Perheneuvoja Nina Kauppinen huomauttaa, että jos puoliso on omissa oloissaan passiivisena, se voi saada toisen tuntemaan itsensä yksinäiseksi.

Pitääkö hän huolta itsestään liikunnalla ja ravinnolla? Jos olet huolestunut miehesi voinnista, se on hyvä kertoa hänelle ilman moitteita ja ratkaisuja.

Et kerro mitään seksielämästänne ja muusta läheisyydestä välillänne. Onko välillänne hellyyttä ja kosketusta? Mitä ovat suhteenne hyvät puolet? Niitä varmasti myös on, koska olette yhä yhdessä. Mikä teitä yhdisti suhteenne alussa? Löytyikö sieltä jotain, joka kiinnostaisi yhä teitä molempia?

Kerrot, että olet yrittänyt sopeuttaa itseäsi miehesi tahtiin ja opetella laiskuutta. Rentoutta, hellittämistä ja nautiskelevaa elämänasennetta on toki hyvä opetella, varsinkin jos on taipumista suorittamiseen. Maailma ei kaadu, vaikka osa kotitöistä jäisi seuraavaan päivään tai viikkoon.

ˮJoskus on pakko touhuta, ettei itse vajoa saamattomuuden tilaan.ˮ
Perheneuvoja Nina Kauppinen

Toisaalta minusta on hienoa, että nautit asioiden tekemistä ja puuhailusta! Aktiivisuutesi on monelle jopa kadehdittavaa. Voi toki olla, että osa sinun touhuamisestasi voi olla reaktio keinottomuuteen sietää katkennutta yhteyttä välillänne.

Ehkä pidät itsesi kiireisenä, koska et halua kohdata omia tunteitasi koskien itseäsi ja parisuhteenne tilaa? Joskus on myös pakko touhuta, koska pelkää, että vajoaa itse väsyneen saamattomaan tilaan.

Olet yrittänyt lähentyä miestäsi menemällä hänen mukavuusalueelleen. Olette katselleet sarjoja ja elokuvia, mutta koet ettet jaksa sitä koko ajan, mikä on ymmärrettävää. Keskusteletteko katsomienne ohjelmien sisällöstä? Jos ette, niiden analysoiminen voisi tehdä katselemisesta mielekkäämpää.

Onko teillä tarpeeksi ulkopuolista virikettä eli ystäviä, läheisiä ja harrastuksia elämässänne? Parisuhteen ei pelkästään tarvitse tarjota kaikkea iloa elämään. Koronan jyllätessä ulkopuoliset kontaktit ovat toki vähäisempiä, mutta kannattaa pitää huolta, että niitäkin on!

ˮParisuhteen ei tarvitse tarjota kaikkea iloa elämään. Muitakin kontakteja on hyvä olla.ˮ
Perheneuvoja Nina Kauppinen

Luulen, että sinua auttaa eniten se, että pohdit mikä sinua loukkaa miehesi toiminnassa ja kerrot siitä hänelle rauhallisesti. Voisiko kyse pohjimmiltaan olla siitä, että koet, että et ole tärkeä kumppanillesi, koska hän ei ole läsnä sinulle eikä huomioi sinua? Jos näin on, tunne on varmasti surullinen ja satuttava.

Se, että puoliso on omissa oloissaan passiivisena, saa usein tuntemaan itsensä yksinäiseksi ja arvottomaksi. On myös tavallista pelätä erkaantumista yhä kauemmas toisistaan ja ajautumista eroon.

Koet kälkättäväsi, mistä tuskin nautit. Kerrot, että riitelette harvoin, koska ette pidä riidoista. Riidat eivät läheskään aina ole huono asia. Voiko riitojen pelko estää sitä, että asioista, jotka nähdään eri tavalla, ei keskustella ollenkaan? Riitoja vältellessä moni teema tulee puhuttua vain puolitiehen asti ja toisen ajatukset jäävät hämärän peittoon.

Parisuhteenne tilasta olisi nyt hyvä keskustella syväluotaavalla tavalla, jossa kerrotte toisillenne tunteistanne. Voisitko aloittaa kertomalla, miltä sinusta tuntuu olla parisuhteessanne tässä ja nyt? Kun puhut pinnan alla olevien tunteiden tasolla esimerkiksi kertomalla surusta, pelosta ja yksinäisyyden tunteesta, todennäköisesti herätät miehesi huomion ja kiinnostuksen asiaan.

Todennäköisesti kuulet myös häneltä, miltä hänestä tuntuu ja mitä hän tarvitsee. Luulen, että monet tunteet ja tarpeet ovat teille yhteisiä. Jos on vaikeaa puhua, ei kannata heti luovuttaa vaan sopia koska keskustelua jatketaan.

Rohkeutta teille avoimen rehellisiin keskusteluihin! Suuttuminenkaan ei ole pahasta, pääasia on, että molempien näkökulmat tulevat avoimesti esiin. Jos tilanne ei liiku kotikeskustelujen myötä, hakekaa rohkeasti ulkopuolista keskusteluapua!

Rakkausklinikalle tulee paljon kysymyksiä, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.

Julkaistu: 16.10.2020
Kommentoi »