”Puolisoni käyttäytyy arvaamattomasti – mikä persoonallisuushäiriö voisi olla kyseessä?”

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
”Puolisoni käyttäytyy arvaamattomasti – mikä persoonallisuushäiriö voisi olla kyseessä?”
Kun puoliso on arvaamaton, ei kuuntele ja on aina oikeassa, ovat läheiset raskaassa tilanteessa – etenkin, kun henkilö itse ei näe itsessään mitään vikaa. Perheneuvoja Nina Kauppisen mukaan syitä käytökselle voi olla monia, mutta tärkeää olisi pohtia toisen sijaan myös omaa vointia ja jaksamista.
Julkaistu: 19.2.2021
Tällä viikolla Rakkausklinikalla kerrotaan, kuinka puolison arvaamaton käytös on ajanut koko perheen kriisiin. Lapset ja lapsenlapset eivät halua enää pitää yhteyttä, koska itsekkäästi käyttäytyvä ihminen on kriittinen muita kohtaan, dramaattinen ja jopa lapsellinen. Kysyjä epäilee, että puoliso kärsii jonkinasteisesta persoonallisuushäiriöstä.
Perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo, että pitkässä parisuhteessa voi käydä niin, että huonosta käytöksestä ja toisen kohtelusta tulee normaalia. Tilanteen pahetessa hän suosittelee rajanvetoa ja pysähtymistä sen äärelle mitä aikoo jatkossa sietää ja mitä tarvitsee. Ulkopuolista apua kannattaa hakea yksin, parina ja perheenä.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

”Puolisoni on aina ollut arvaamaton ja epäilen persoonallisuushäiriötä – kuka häntä voisi auttaa?”

Minua on pitkässä parisuhteessa aina vaivannut puolisoni arvaamattomat tunnereaktiot. En ole aikaisemmin osannut ajatella, että kyseessä voi olla jonkinlainen mielisairauden oireilu. Perhettämme on kuitenkin kohdannut ikävä realiteetti: vanhemmalla lapsella on todettu epävakaan persoonallisuuden vakavia oireita. Hän on onneksi aloittanut terapiahoidon. Toisella on diagnosoitu viime viikolla skitsofrenia. Hän on edelleen sairaalassa.
Kuvailen hieman kokemani perusteella 47 aviovuoden aikana niitä ominaispiirteitä, joita vahvasti esiintyy ja pyydän niiden perusteella minua neuvomaan, miten tulisi menetellä, jotta häntä ja perhettämme voitaisiin vielä auttaa. Kuka voisi puolisoa auttaa ja miten? Mikä persoonallisuushäiriö voisi olla kyseessä kirjelmäni perusteella?
”Puolisoni on dramaattinen, ylilyövä ja lapsellinen, hän ei kuuntele ja on aina oikeassa.”
Nyt tulevaisuutemme on vaakalaudalla ja mietin, repiikö tämä hoitamaton häiriö meitä kaikkia erilleen lopullisesti. Viime aikana häiriökäyttäytyminen on voimistunut eikä kukaan kolmesta lapsistamme ja lapsenlapsesta haluaisi altistaa itsensä enempää ja olla hänen kanssaan tekemisissä.
Perheen kesken ristiriitatilanteissa hän on dramaattinen ja ylilyövä, käyttäytyminen on lapsellista – hän ei suostu kuuntelemaan ja on aina oikeassa. Tahallinen loukkaaminen ja syyllistäminen on silloin herkässä.
Ongelman ratkaisemisen tai yhteisymmärryksen löytämisen sijaan hänelle on tärkeämpää löytää oikeutus omalle huonolle käytökselle. Vika on aina toisessa tai muissa. Eriävä mielipide on aina huonompi kuin hänen omansa.
Joskus hän tahallaan provosoi ja ärsyttää, vaikka tietää, mistä toinen ei pidä. Hän kokee omat tekemisensä ja asiansa hyvin tärkeiksi ja hän rakastaa hyväksyntää ja kehuja. Hän kokee usein, että häntä tai hänen mielipiteitään ei arvosteta riittävästi eikä hän saa riittävästi kunnioitusta muilta, myöskään perheeltä.
Hän on yliherkkä loukkaantumaan. Hän on kriittinen muita kohtaan ja havaitsee paljon epäkohtia. Itsekriittisyyttä taas on harvoin. Muiden seurassa hän haluaa huomiota, määräillä ja ohjata keskustelun kulkua.
Kun kotiin tulee vieraita, hänestäkin tulee kuin yksi niistä ja kestitseminen jää yleensä muiden tehtäväksi. Empaattisuus ei ole hänen vahvimpia piirteitään. Oman perheen jäsenet eivät saa lämmintä tai läheistä suhdetta hänen kanssaan, koska arvaamaton käytöshäiriö aina pilaa sen. Ilmapiiri on useimmiten jännittynyt hänen seurassaan.

Perheneuvoja Nina Kauppinen vastaa:

Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi! Kerrot kärsineesi koko 47-vuotisen liittosi ajan puolisosi arvaamattomista tunnereaktioista ja hankalasta käytöksestä. Se on erittäin pitkä aika. Olet ilmeisesti joutunut sopeutumaan, miellyttämään, hiljenemään ja luopumaan omista tarpeistasi. Todennäköisesti olet yrittänyt suojella lapsia ja lapsenlapsia puolisosi oikuilta, kenties rauhoitellut heitä ja yrittänyt pitää ilmapiirin mahdollisimman hyvänä.
Perheneuvoja Nina Kauppinen pohtii vastauksessaan lasten ja kärsivän puolison tilannetta. Hänen mukaansa ulkopuolinen apu olisi tällaisessa tilanteessa tärkeää.
Tämä kaikki on varmasti ollut hyvin raskasta, mutta kysymyksessäsi et tuo omaa tuskaasi ollenkaan esiin. Kertooko tämä siitä, että olet ihminen, joka ajattelee ensisijaisesti toisia ja usein unohtaa itsensä?
Aloitan tilanteen pohtimisen lastesi tilanteesta. Kurja kuulla, että kaksi lastasi ovat sairastuneet psyykkisesti. Hienoa, että toisen terapia on alkamassa. Toivottavasti myös toinen lapsesi pääsee aloittamaan terapian sairaalajakson jälkeen.
Onkohan sairaalassa tai poliklinikalla ollut tapaamista teille läheisille? Psykiatrisella osastolla voidaan järjestää perhetapaaminen, jonka kautta perheenjäsenet saavat tietoa sairaudesta ja jossa myös heidän avuntarvettaan arvioidaan. Myös verkostotapaaminen, johon kutsutaan yleensä potilaan nimeämiä läheisiä ihmisiä ja olemassa olevia tai tulevia ammattiauttajia, on mahdollinen. Käytännöt vaihtelevat alueittain.
Aikuisen yksilöhoidon rinnalla tai sen sijaan perhepsykoterapia ja paripsykoterapia ovat hyviä hoitovaihtoehtoja. Jos esimerkiksi perheterapiasta, perhetapaamisesta tai läheisten tapaamisesta ei ole lapsiesi kohdalla puhuttu, sen mahdollisuutta voi tiedustella alueesi psykiatriselta hoitotaholta.
Olet lastesi sairastumisen myötä havahtunut pohtimaan, voisiko miehesi hankalan käytöksen takana olla persoonallisuushäiriö. Lyhyen kuvauksen perusteella ja ihmistä tapaamatta diagnoosia ei luonnollisesti voi tehdä. Muutenkin sen tekeminen kuuluu psykiatrin työnkuvaan.
Mitä kaikkea diagnoosin saaminen sinulle merkitsee? Ajatteletko, että sitä kautta saisit parempaa selitystä lastesi tilanteille? Ehkä ajattelet, että diagnoosin avulla puolisosi ongelmiin saataisiin oikeanalaista hoitoa? Auttaisiko diagnoosi ymmärtämään puolisosi käytöstä, ehkä vielä enemmän kuin olet jo nyt tehnyt? Joskus diagnoosi toimii myös ulkopuolisena vihollisena ja selittäjänä, johon voi sijoittaa kaiken pahan.
Ilman mitään diagnoosia kuvauksesi perusteella on selvää, että puolisosi kanssa ei ole hyvä elää. Minkä avulla olet jaksanut kaikki nämä vuodet? Kuinka olet voinut vuosien aikana ja kuinka voit tällä hetkellä? Toivottavasti sinulla on ollut joku, jolle olet uskaltanut kertoa avoimesti tilanteesta vuosien varrella. On myös tavallista, että vastaavia tilanteita piilotellaan tarkkaan perhepiirissä.
”Pitkään hankalassa parisuhteessa elänyt alkaa pitää normaalina asioita, joita ei suhteen alussa olisi hyväksynyt.”
Perheneuvoja Nina Kauppinen
On tavallista, että pitkään hankalassa parisuhteessa oleva alkaa pitää normaalina asioita, joita ei suhteen alkuvuosina olisi hyväksynyt. Käsitys normaalista muuttuu suhteen ja sen epäterveiden ilmiöiden mukana. Toivottavasti tämä hetki on nyt se piste, jonka jälkeen et voi enää katsoa puolisosi toimintaa läpi sormien.
Kerrot, että puolisosi käytös on viime aikoina pahentunut ja lapsesi ovat päättäneet lopettaa altistumisen heitä vahingoittavalle yhteydenpidolle. Mitä sinä ajattelet tästä rajauksesta koskien sinua itseäsi? Tarkoittaako tämä käytännössä myös vähäisempää yhteydenpitoa sinuun? Voi olla, että jäät nyt entistä enemmän yksin puolisosi kanssa. Miltä se sinusta tuntuu?
Lapsesi ja heidän puolisonsa ovat todennäköisesti huolissaan sinun jaksamisestasi tilanteen kanssa. Mitä he toivovat sinulle? Mitä itse toivot itsellesi? Voisiko nyt olla hyvä aika myös sinun suojata itseäsi heidän esimerkkinsä mukaisesti? Ainakin lapsiltasi todennäköisesti saisit tukea tähän. Kaiken kaikkiaan sinun on hyvä vakavasti pohtia, millaista elämää haluat elää, mitä kestät ja siedät jatkossa ja kuinka sinun olisi hyvä olla.
Mistä saisit apua itsellesi tilanteen pohdintaan? Perheasiain neuvottelukeskuksen perheneuvoja, kriisikeskuksen kriisityöntekijä, terveyskeskuksen psykologi tai psykiatrinen sairaanhoitaja tulevat ainakin mieleen.
Kysymyksestäsi ei saa sellaista kuvaa, että puolisosi olisi huolissaan omasta voinnistaan ja haluaisi saada siihen apua. Puolisosi kannalta on varmasti kurjaa olla ihminen, jonka reaktioita muut pelkäävät. Kuinka hyvin hän ymmärtää hankaluutensa? Toivottavasti se on edes hetkittäistä.
Puolisosi voi saada apua psykiatriselta poliklinikalta (yli 65-vuotiaat geropsykiatriselta poliklinikalta). Hänen on luonnollisesti itse oltava halukas avun vastaanottamiseen ja hänen tulisi hakeutua esimerkiksi terveyskeskuslääkärin luokse lähetteen saamiseksi.
Kerrot, että empatiakyky ei ole puolisosi vahvin puoli. Tarkoittaako se sitä, että hänestä löytyy hitunen empatiakykyä vai ei ollenkaan? Onko hän ollut koskaan pahoillaan käytöksestään, katunut tai pyytänyt anteeksi? Mitä hän ajattelee lasten psyykkisestä sairastumisesta? Onko hän huolissaan heistä?
”Jos aikuinen ei ole valmis hakemaan apua oman, parisuhteen tai perheen hyvinvoinnin parantamiseksi, ollaan pattitilanteessa.”
Perheneuvoja Nina Kauppinen
Jos aikuinen ihminen ei ole valmis hakemaan apua itselleen koskien omaa vointia, parisuhteen tai perheen hyvinvointia, ollaan usein pattitilanteessa. Jos miehesi ei suostu hakemaan apua, mitä johtopäätöksiä siitä voisit tehdä? Et mainitse pohtineesi eroa, mutta se on varmasti tullut mieleesi.
Miten elämäsi järjestyisi, jos teille tulisi ero? Miltä ajatus yksin elämisestä tuntuu? Haaveiletko mahdollisuudesta elää ilmapiirissä, joka ei ole jännittynyt ja arvaamaton? Irrottautuminen pitkästä liitosta varmasti pelottaa. Olisiko sinun mahdollista tutkia pelkojasi koskien muutosta? Miltä kuulostaisi lähteä visioimaan elämää, jossa on hyvä olla, jossa kukaan ei mitätöi, eri mieltä olemiselle on tilaa ja kritiikin sijaan voi kokea kannustusta ja myötätuntoa?
Näiden ajatteleminen ja kartoittaminen ei vielä ole ratkaisun tekemistä. Mutta jos pystyt ajattelemaan ja näkemään vaihtoehdon nykyisyydelle, ei epäterveessä ja toimimattomassa suhteessa oleminen perustu tottumukseen, riippuvuuteen ja näköalattomuuteen. Samalla voi mahdollistua parempi kyky ja tahto saada puoliso vastuuseen osuudestaan.
Jos puolisosi pystyy vähänkin pohtimaan ja ottamaan vastuuta omasta käytöksestään, yksi vaihtoehto on hakeutuminen pariterapiaan esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskukseen tai yksityiselle pari- ja perheterapeutille. Jos parikeskustelut eivät onnistu tai hän kieltäytyy niistä, sinun kannattaa ehdottomasti tavata ammattiauttajaa yksin.
”Moni ymmärtää vasta todellisen erouhan yhteydessä tilanteen vakavuuden.”
Perheneuvoja Nina Kauppinen
Voi olla, että tällainen terve itsekkyys, johon tässä yritän sinua kannustaa, on sinulle kovin vierasta. Olet todennäköisesti huolissasi puolisostasi, joka jäisi kovin yksin, jos sinäkin kuten muu perhe lähdet hakemaan erillisyyttä häneen.
Jääminen kärsimystä aiheuttavaan tilanteeseen on todennäköisesti huonompi perusta muutoksen saamiseksi puolisosi tilanteessa kuin se, että lähdet asettamaan yhteiselle elämälle ehtoja ja rajoja. Niin surullista kuin se onkin, moni ymmärtää vasta todellisen erouhan tai erilleen muuton yhteydessä tilanteen vakavuuden ja on vasta silloin kriisissään valmis ottamaan ulkopuolista apua vastaan. Voimia sinulle ja perheellesi!
Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.
3 kommenttia